Sivut

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Twitter: Ei se moniko sinua seuraa vaan ketä itse seuraat!

Hurahdin sitten Twitter-käyttäjäksi skeptisestä aloituksesta huolimatta. Twitterhän on tämä jo teeveestäkin tuttu pikaviestipalvelu, johon voidaan kirjoittaa viestejä, lähettää linkkejä ja jonka käyttäjille on olemassa lukematon määrä erilaisia työkaluja ja lisäosia.

Yhtä paljon kuin vuosi sitten löytyi blogiartikkeleita bloggaamisesta, niitä löytyy nyt Twitterin hyödyntämisestä. Suurin osa näistä keskittyy valitettavan tyypillisen minäminäjamunjutut-asenteen mukaisesti siihen, miten saada seuraajiensa määrä mahdollisimman suureksi. Oman ranking-listani parhaimmistoon sijoittuu kuitenkin Matt Singleyn kirjoittama postaus "5 Ways To Follow Good People On Twitter". Artikkelin sanoman voisi kiteyttää siten, että Twitterin arvo ei ole sinua seuraavien ihmisten määrässä vaan siinä, ketä sinä itse seuraat.

Tämän koen olevan lähellä omia ajatuksiani Twitterin käytöstä. Olen nimittäin huomannut, että Twitter on mieletön resurssi, suorastaan työssä oppimisen edistäjä. Kaikki on kiinni siitä, että löytää oikeat seurattavat. "Oikeilla" tarkoitan ihmisiä, jotka lähettävät linkkejä hyviin asiasivuihin: käyttöjärjestelmiä*), softaa, verkkoviestintää, oppimista jne. jne. Kyse ei todellakaan ole juoruilemisesta tai vitsien vääntämisestä, vaikka voihan palvelua siihenkin käyttää, kukin tyylillään. Ja hyvä Twitter-vitsi tarvitaan joskus päivää piristämään! Kun löytää tyyppejä, joilla on samansuuntaisia mielenkiinnon kohteita, heidän lähettämistään linkeistä löytää paljon ajankohtaista ja hyödyllistä. Toivon kovasti, että itse voin olla muille avuksi vastaavalla tavalla. (Delicious-linkkisivullani on muuten joitakin artikkeleita Twitterin käytöstä mm. opetuksessa, vinkkejä lisäosista yms. Jos aihe on outo, mutta kiinnostaa, näillä ehkä pääsee alkuun.)

Seurattavan laadun mittari lienee jonkinlainen informaatio/huuhasuhde. Sellainen tweettailija tipahtaa listalta nopeasti, joka spämmailee selfhelp-oppaiden mietelauseita tai mainoksia 20 viestiä/h -vauhdilla. Itselläni seurattavien määrä on pieni, mutta ehkä en ole löytänyt vielä parhaita työkaluja viestivirtojen hallintaan. Olen alkuhaahuilujen jälkeen päätynyt pitämään määrän noin 10–20 välillä. Juuri nyt käytän Firefoxin Twitbin-laajennusta, mutta parempi systeemi on jatkuvassa haussa.

Miten sitten löytää seuraamisen arvoisia ihmisiä. Hyvissä blogeissa on usein linkki bloggaajien Twitter-tileihin. Myös palvelu nimeltä Twellow auttaa löytämään eri aihepiireistä kiinnostuneita kanssakulkijoita. Myös omien seurattaviensa Following-listasta voi etsiä mielenkiintoisia tyyppejä.

*) Minä en muuten ole käyttisfundamentalisti, mitä pidän enemmän tai vähemmän infantiilina ominaisuutena ihmisessä. Yksi mukava Twitter-tuttavuus on mcantti, joka hyvien tweettausten lisäksi kirjoittaa mainiota Mac-asioihin painottuvaa Kouluttajan blogia. Olen nyt vain päätynyt PC-käyttäjäksi, mutta käytän satunnaisesti mm. InDesignia, johon Antin blogista on löytynyt hyviä vinkkejä. Ja jo tieto Keynoten kaltaisen esitysgrafiikkaohjelman olemassaolosta houkuttaisi suuresti ostamaan oman Macin...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Outi

Kiitos maininnasta kirjoituksessasi. Sinäkin olet ihan kärkityyppien joukossa omissa Twitter-tuttavissani. Hyviä linkkkejä, vinkkejä ja järkeviä ajatuksia! Niistähän se hyvä twitter-virta tosiaan koostuu. Ja tärkeää on säilyttää myös tietty spontaanius. Jos alkaa liian tarkasti miettiä kirjoituksiaan Twitter-virtaan, niin sitten se menee hankalaksi.

Mun jutuissa varmasti näkyy mac-painotteisuus ihan työnkin takia, mutta kyllä mä yritän olla objektiivinen käyttöjärjestelmien suhteen. Nehän ovat lopulta vain työvälineitä ja kyllä se Windowskin yleensä toimii ihan mukavasti ;-)

Outi Lammi kirjoitti...

Näinhän se on. Chagallistakin jäi jälkipolville hienot taulut, eikä kukaan nipota siitä minkä merkkisellä siveltimellä ne maalattiin :)
(Twitteriinkin voi kirjoitella monenlaisilla masiinoilla, espressokeittimellä ei vielä onnistune.)