tiistai 26. elokuuta 2014

Blogi on muuttanut

Tässä osoitteessa oleva blogi on muuttanut osoitteeseen www.outilammi.fi/blogi/. Jatkan uudessa osoitteessa näillä samoilla aiheilla.

Syitä muutolle on monta, mutta yksi painavimmista on se, että haluan keskittyä esimerkiksi sisällöntuotantoon mieluummin kuin huolehtia eri puolilla verkkoa sijaitsevien sivustojen ylläpitoaskareista.

Kaikki aikaisemmat Tuolin ja näppäimistön välistä -postaukset pysyvät täällä luettavina ainakin toistaiseksi. Samaten toukokuussa lopettamani Tiedon kuvia on toistaiseksi auki ja voit käydä lukemassa siellä olevia artikkeleita. Huomaathan kuitenkin, että joitakin verkko- ja yhteisöpalveluita koskevat ohjeartikkelit eivät välttämättä pidä kaikilta osin paikkaansa, koska muutos on vauhdikasta. Tapana on ollut kirjoittaa joistakin suosituista postauksista ns. remix-versioita, joten kannattaa seurata uuden blogin julkaisuja.

Suljen myös kommentoinnin tästä blogista, mutta olet lämpimästi tervetullut uuteen blogiin lukemaan ja kommentoimaan.

Kuvan lähde: Pixabay.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Heinäkuuksi hiljenee

Suomi hiljenee heinäkuuksi ja se tietää myös blogiliikenteen rauhoittumista sekä bloggaajalle hyvää syytä pitää pieni breikki.  Jatkan uusilla aiheilla sekä vanhojen aiheiden uusilla kirjoituksilla elokuussa.

Kesätauon jälkeen myös blogin osoite muuttuu: Elokuusta eteenpäin julkaisen kirjoituksiani osoitteessa www.outilammi.fi/blogi. Tavoittelen muutoksella selkeyttä (ei enää useita osittain samansisältöisiä sivuja), ja julkaisemisen helppoutta.

Eräs kesän näkyvistä teemoista on ollut jalkapallo. Itse en ole siitä sanottavammin kiinnostunut, mutta toimistokoirat sitäkin enemmän. Mukavaa kesää!


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kolme tarinaa oppimisesta

#1 Kun tyttäreni piti tehdä valinta tekstiili- ja teknisten töiden väliltä, hän valitsi jälkimmäisen. Mainittakoon, että kahta lukuunottamatta luokan tytöt valitsivat tekstiilityöt eli mistään muodista ei ollut kyse. Olin ylpeä topakasta naisenalusta, mutta en voinut olla salaa pohtimatta miten tuo aikuisena lyhentää housunlahkeensa tai ompelee pudonneen napin. Huoli oli turhaa. Tyttö on tuunannut omia vaatteitaan, kutoo pipoja ja virkkaa. Opit on haettu netistä, mm. YouTubesta.

Opetus: Kaikki oppiminen ei edellytä opettajaa ja opetussuunnitelmaa. Tarve voi olla paras opetussuunnitelma.

Kuva: Pixabay (geralt).

#2 Aloitin astangajoogan joskus 2004 vuoden huitteilla. Dynaaminen ja haastava joogamuoto tuntui silloin olevan juuri sitä mitä tarvitsin. Aikaa myöten tajusin, että lonkkieni vuoksi en koskaan tulisi pääsemään “oikeaan” lootusistuntaan enkä näin ollen etenisi ykkössarjaa pidemmälle. Ykkössarja sisältää myös paljon eteentaivutuksia eikä ole omiaan parantamaan istumatyötä tekevän tyypillisiä vaivoja. Vaihdoin monipuolisempaan iyengar-joogaan. Menikö astangajoogan parissa vietetty aika ja aiheesta ostettu kirjapino täysin hukkaan? Ei. Kirjat voi myydä tai lahjoittaa tarvitsevalle. Lisäksi astangasta jäi tieto ns. lihaslukoista (bandhat), joiden avulla voin mm. suojata selkääni kuntosalilla ja bodypump-tunneilla. Ilman tietoa bandhoista olisin saattanut rikkoa jo ennestäänkin runnellun selkäni.

Opetus: Vain harva oppi menee hukkaan. Suurin osa asioista on pilkottavissa osiin. Osia voi hyödyntää ja soveltaa muualla kuin alkuperäisessä kontekstissa.

#3 Jouduin tekemään harjoituksen, jossa piti inventoida omaa osaamistaan ja työkokemustaan. Huomasin kauhukseni, että yli puolet asioista, joita olin aikanaan saamani palautteen mukaan osannut tehdä hyvin, oli jo tarpeettomia. Valmistauduin ennakkoluuloisen ja katkeran akan rooliin: Asettelin päähäni kireää pipoa sillä lailla, että se ulottui kulmakarvoihin asti ja opettelin marisemaan “kaikki mikä on tehty 80-luvun jälkeen on %&?#:aa”. Sitten oivalsin: Ei sillä väliä onko jokin 15 vuotta sitten osaamani enää tarpeellista. Sillä on väliä, osasinko poisoppia ja raivata tilaa uusille asioille. Se vasta arvokas taito onkin.

Opetus: Aikuisen osaamisesta puhuttaessa korostetaan kokemusta, mutta kokemus itsessään ei vielä tarkoita mitään. Omaa osaamista pitää hoitaa kuin hedelmäpuuta: Karsitaan pois kuivat oksat ja huolehditaan siitä, että uusilla on tilaa kasvaa. Lopulta vain kokonaisuus merkitsee.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Plant Nanny muistuttaa riittävästä nesteytyksestä

Plant Nanny on iPhonelle tehty sovellus, joka muistuttaa riittävästä nesteytyksestä sekä tyrmää kaksi yleistä pelillistämiseen liittyvää väärinkäsitystä:

  1. “Ei ole minun juttuni. En pelaa tietokonepelejä”.  
  2. “Ei ole minun juttuni. En ole lainkaan kilpailuhenkinen.”

Plant Nanny ei muistuta tietokonepeliä eikä sen käyttäjä kilpaile kenenkään kanssa - vedenjuonnilla kilpailu saattaisi olla jopa terveydelle vaarallista. Plant Nanny vain auttaa käyttäjäänsä hoitamaan itseään pelillisten elementtien avulla, joita ovat leikkimielisyys sekä mahdollisuus saavuttaa jotakin etenemällä. Kun käyttäjä nauttii lasillisen vettä ja merkkaa sen muistiin, Plant Nannyssa oleva virtuaalitaimi kasvaa.


Plant Nannyn käyttöönotto on helppoa. Asennuksen jälkeen tehdään muutamia valintoja kuten mm. käytössä oleva mittayksikkö. Sovellukselle syötetään myös oma elopaino ja aktiivisuustaso, joiden perusteella sovellus laskee nesteen tarpeen.

Seuraavaksi valitaan kasvintaimen ja lasin ulkoasu sekä määritellään yhden nesteannoksen mitta, esimerkiksi 200 ml. Sen jälkeen ryhdytään merkkaamaan vesilasillisia ja virtuaalikasvi kukoistaa. Valmiiksi tullut taimi siirretään virtuaalipuutarhaan ja sitten päästään valitsemaan seuraava kasvatettava. Plant Nanny huomaa huijausyritykset: Kun lisää useita lasillisia peräkkäin, sinulle kerrotaan, että liiallinen kertajuominen voi olla terveydelle haitallista.

Onko tällainen sovellus välttämätön? Ei tietenkään. Se on harmiton hupijuttu, joka toteuttaa maijapoppasmaista periaatetta: Arkipäiväisimmästäkin askareesta voi halutessaan löytää jotakin hauskaa - kaikki sellainen, joka auttaa höllentämään kireän pipon kuminauhaa on hyväksi ihmiselle. Eikä kiinnostavinta tässä ole yksittäinen sovellus sinänsä vaan se, mitä tässä lajissa nähdään seuraavaksi.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kuivuneet tussit on uusi PowerPoint-halvaus

Osallistuin hiljattain tilaisuuteen, jossa yksi puheenvuoron pitäjistä teki aluksi suuren numeron siitä miten hän ei ainakaan aio käyttää tylsää PowerPointia. Aloitus oli varmaankin tarkoitettu hauskaksi, mutta minä ajattelin heti, että siinä taas yksi, joka uskoo PowerPointin ja muiden vastaavien ohjelmien toimivan itsekseen.

Sitten alkoi fläppitaululle piirtely. Ilmeisesti Dan Roam ja Sunni Brown oli luettu. Valitettavasti tilasta löytyneet tussit olivat kuivia, joten haaleista piirroksista ei päässyt kunnolla näkemään miten ne tukivat puheenvuoron sisältöä. Kunnollisia tusseja löytyi sitten noin puolen tunnin kuluttua, mutta koska puheenvuorot olivat 45 minuuttia pitkiä, se taisi olla vähän liian myöhään. Ainakin minun mielenkiintoni katosi ensimmäisen 10 minuutin aikana kun olin yrittänyt turhaan tihrustaa haaleita kuvia.

Kaksi asiaa:
1) PowerPoint on pelkkä väline. Sillä esitettävä sisältö on ihmisen valintojen tulos. PowerPoint-tiedoston sivut saa ihan vapaasti täyttää inspiroivasti, hauskasti ja kiinnostavasti.
2) Jos pitää tapanaan havainnollistaa sanottavaansa piirtämällä fläppitaululle, kannattaa kuljettaa omaa tussisettiä mukana.



keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Hyvä mieli, flow ja tuottavuus

Ajanhallinnasta ja tuottavuudesta kirjoitetaan ja puhutaan paljon. Kaiken ajanhallinta-aiheisen informaation määrään suhteutettuna kummallisen moni kuitenkin sanoo ettei ajanhallinnasta ole mitään hyötyä. Se on kuulemma turhaa askartelua, johon ei ole aikaa.

Nähdäkseni yksi syy ajankäytön tehostamispyrkimysten epäonnistumiseen on liika menetelmäkeskeisyys. Menetelmään liittyvän askartelun huumassa unohdetaan ihminen, joka johtaa itseään. Tosiasiassa jokainen ihminen on kohtalaisen hyvä asiantuntija mitä tulee hänen omaan ajankäyttöönsä. Olemme hämmästyttävän taitavia junailemaan asioita kun meillä on motivaatio siihen: Sama ihminen, jonka myöhästely ja vitkastelu työpaikalla on oletusarvo, ei taatusti myöhästy lomalennoltaan, ellei sitten matkalla lentokentälle tapahdu jotakin poikkeuksellista.

Huomatkaa: Kirjoitin “ihminen, joka johtaa itseään”. Miksi en ryhtynyt moittimaan ihmisten kelvottomia itsensä johtamisen taitoja, olisinhan saanut luontevan aasinsillan luukuttaa koulutustani, jonka kuluessa sivutaan myös mainittua asiaa. Tosiasiassa suurin osa ihmisistä johtaa itseään, mutta se ei aina tapahdu siihen suuntaan kuin ympäristö, esimerkiksi työyhteisö, toivoisi.

Muistele aikoja, jolloin työ on sujunut hyvin ja olet tuntenut suoranaista työn iloa. Olit mukavan flown vallassa. Muistele sen jälkeen sellaista ajankohtaa, jolloin työ takkusi eikä huvittanut tarttua mihinkään, vaikka hyvin tiesit deadlinen olevan lähellä. Mistä ero mielestäsi johtui?

Kerron oman käsitykseni: Sujuvan flown ja takkuavan puurtamisen välisen eron tekee “hyvä mieli”, se miltä työssä tuntuu. Kokeeko olevansa arvostettu ja tarpeellinen, näkeekö tulevaisuudessa hyviä asioita, tunteeko kehittyvänsä jne. Toki onnistunut itsensä johtaminen on myös oman mielen “johtamista”. On osattava ohittaa työkaverin tai esimiehen satunnaiset ajattelemattomuudet, on luotava itselleen henkinen survivalsuunnitelma esimerkiksi yt-tilanteessa jne. Mutta jos oma olotila ja tulevaisuudennäkymät näyttävät pysyvästi ankeilta riippumatta siitä mitä työyhteisössä on meneillään, on aika inhimillistä, mikäli yhteisön päämääriin sitoutuminen kiinnostaa vähemmän kuin erilaiset vitkasteluaktiviteetit.

Työpaikan ilmapiiri on tottakai monimutkainen systeemi. Ei kuitenkaan kannattaa luovuttaa, vaikka ala on murroksessa, tuli erilaista yrityskulttuuria edustava uusi omistaja tai esimies kävi hakemassa oppia Vesa Keskiseltä. Aina voi johonkin vaikuttaa. Olen joskus kirjoittanut opetusmateriaalini otsikoksi miten fiksu ajankäyttö on sekä yksilön että ryhmän etu. Myös fiksun ajankäytön ja tuottavuuden edellytyksiä luodaan niin ryhmässä kuin yksilötasolla. Kuka tahansa voi omalla käyttäytymisellään ja viestintätyylillään vaikuttaa siihen, että työpaikalta löytyy hyvä mieli ja flow.


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Scapple on ajatusten kokoamisen apuväline

Scapple on hämmentävä työkalu. Se on mind map -sovelluksen ja tekstieditorin hybridi ja rikkoo oletukset siitä, millainen mainittujen ohjelmien tulisi olla tai miten niitä tulisi käyttää. Siksi se onkin niin hyvä! Aina oikeaoppinen tapa laatia miellekartta ei vain toimi eikä tekstiäkään haluaisi aina kirjoittaa lineaarisesti edeten.

Scapple on yksinkertainen, vähän rumakin, mutta suunnattoman joustava ja helppokäyttöinen. Eikä se ole edes kallis, tällä hetkellä hinta on n. 15 USD ja maksutavaksi käy mm. PayPal. Kokeiluversion mentyä vanhaksi ostin itselleni saman tien sekä Windows- että Mac-versiot.

Ohjelman käyttö ei voi olla tämän helpompaa: Klikkaa näyttöä, kirjoita avainsana tai lyhyt lause, klikkaa näyttöä toisessa kohdassa ja jatka avainsanojen kirjoittamista. Kun sinusta tuntuu siltä, että kirjoittamiesi sanojen tai tekstipalasten välillä alkaa näkyä selkeitä yhteyksiä, voit ryhtyä liittämään asioita toisiinsa. Tässä voit käyttää yksinkertaisia linjoja tai osoittaa nuolella asiayhteyden tai vaikutuksen suunnan.

Scapple-karttaa ei kuitenkaan tarvitse sijoittaa yhden avainkäsitteen ympärille kuten kuvassa vaan samassa kartassa voi aivan hyvin olla useita avainkäsitteitä ja niihin liittyviä alakäsitteitä. Mitään ei myöskään ole pakko yhdistää mihinkään toiseen objektiin.


Scapplessa on työkalut mm. objektien linjaamista (align) ja välien tasausta (distribute) varten. Lisäksi voit määritellä omat värisi väripalettiin sekä tehdä oletustyylejä valinnan avulla.

Scapple-karttaan voit tuoda kuvia vetämällä ne kansiosta. Kuvat voi yhdistää muihin kartan osiin tai jättää yhdistämättä. Lisäksi voit tuoda tekstitiedostoja sekä lisätä linkkejä.

Scapplella luodun kartan voi viedä kuvamuotoihin (.png, .jpg), pdf-tiedostoksi tai erilaisiin tekstiformaatteihin.

Valmistajan kotisivulla on Mac-version käyttöä esittelevä video. Ohjelman Windows-versio toimii hyvin pitkälle samalla tavalla. Windows-käyttäjää varten on hyvä pikaohje Help-valikon kohdassa QuickStart Guide. Siinä on annettu mm. tärkeimpien toimintojen näppäinkomennot. Valmistajan kotisivulta voi ladata laajemman manuaalin sekä Macille että Windowsille.

Scapple on työkalu, josta en enää luopuisi. Olen suunnitellut sen avulla kokonaisia koulutuksia, koulutusmateriaaleja, blogipostauksia yms. kirjoituksia, presentataatioita ja kirjan käsikirjoituksen rungon. Olen käyttänyt sitä myös koulutuksissa mm. kirjatakseni ylös keskustelun tai ryhmätyön purkamisen aikana tulleita asioita. Jos Suomesta löytyy muita Scapplehurahtaneita, lukisin todella mielelläni käyttökokemuksista ja -tavoista.

Ohjelman valmistaja Literature and Latte tunnetaan muuten paremmin Scrivener-nimisestä sovelluksesta, jota voi lyhyesti kuvata ammattikirjoittajan tarpeisiin suunnitelluksi työkaluksi. Enpä juutu nyt kehumaan sitä vaan säästän Scrivenerin aiheeksi johonkin myöhempään postaukseen.