sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Bloggaamista harkitseva pyysi neuvoja, minähän neuvoin

Bloggaamisen aloittamista mielessään kieputellut yrittäjäystäväni kysyi neuvoja. Pakollisen julistuksen eli “minähän en sitten ole mikään sähköisen liiketoiminnan asiantuntija” jälkeen kerroin hänelle mitä olen oppinut itse tekemällä sekä mielestäni hyviä ja huonoja esimerkkejä seuraamalla. Neuvot myös tässä ylöskirjattuina:

Kun yrittäjä bloggaa, kyseessä on oman tuotteen tai oman osaamisen markkinointi, jota toteutetaan sisältömarkkinoinnin keinoin. Googlaa sanaa sisältömarkkinointi ja tutkiskele sen sisältöä. Jo kliseeksi muuttuneen määritelmän mukaan sisältömarkkinoinnin kastiin kuuluva blogiteksti voi olla joko viihdyttävä tai informatiivinen tai molempia. Sen pitäisi myös liittyä siihen, millaisia palveluita tarjotaan tai tuotteisiin, joita yritys tekee, mutta kyseessä ei ole mainoksen tapainen sisältö.

Omakehu ja merkkihenkilöihin lukeutuvien Twitter-seuraajien nimienpudottelu ei ole sisältömarkkinointia. Sisältömarkkinoinnin ideahan on, että blogin sisältö välittää osaamisesi. Elleivät rahkeet riitä omakehua kummempaan, siirrä bloggauksen aloittamista ja opiskele asioita kunnes pystyt kirjoittamaan alastasi informatiivisesti tai viihdyttävästi tai molemmilla tavoilla.

Kerro nettisivuilla ja blogin esittelyssä selkeästi mitä teet ja miten voit auttaa toiminnastasi kiinnostunutta. Sen sijaan blogipostauksissa ei kannata jankuttaa tästä ellei maininta luontevasti sovi asiayhteyteen.

Tottakai bloggaus on oman osaamisen jakamista ilmaiseksi. Jos suklaakauppias jakaa maistiaisia, asiantuntijayrittäjän tarjoamia maistiaisia ovat blogikirjoitukset, joissa ratkaistaan esimerkiksi pieni ongelma tai selväkielistetään omaan alaan liittyvää uutta tietoa. Tietenkin kilpailija kyttää blogiasi ja voi jopa saada sieltä ideoita, mutta kytättiinhän kilpailijoiden tekemisiä ennenkin.

Blogin kielen ei tarvitse olla kympin aineen tasoa, mutta kielellä on väliä. Pärjäät jo pitkälle kun muistat laittaa että-sanan eteen pilkun. Yleisimpien yhdyssanojen tarkistamisessa sinua auttaa Yhteen vai erikseen -palvelu. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas on selkeästi jäsennelty kirja, joka bloggaajankin kannattaa pitää käsivarren kantaman päässä. Blogissa ei myöskään kannata toteuttaa oppeja, joita on omaksunut tieteellisen kirjoittamisen oppaasta. Blogikirjoituksen rakenne muistuttaa enemmän lehtijuttua kuin tutkimusraporttia.

Kommenttien määrää ei kannata pitää ainoana oikeana onnistumisen mittarina. Kaikki sisältötyypit eivät ole kommenttihaaveja. Seuraathan kuitenkin mitä kautta esimerkiksi uusasiakaskontaktit tulevat. Moniko sanoo löytäneensä sinut blogikirjoituksen kautta - tällainen tieto kertoisi jo jotakin. Liitä blogisi myös Google Analytics -palveluun tai vastaavaan, ja opettele blogiliikenteen seurannasta perusasiat.

Kärsivällisyys on bloggaajan hyve. Blogi ei ole pikavoittojen hakemista varten. Itse aloitin bloggaamisen v. 2008 ja vasta parina viime vuonna yhteydenottoja on alkanut tulla sen vuoksi, että joku on törmännyt blogikirjoitukseeni. Tosin tämän blogin alkutaivalta en kutsuisi jämäkäksi asiantuntijabloggaukseksi.

Mainoksien näyttämiseen blogissa olen lieventänyt kantaani. Annoin kuitenkin neuvoksi, että jos mainoksia ryhtyy näyttämään, niiden on liityttävä blogin aihepiiriin. Vääränlaiset mainokset saavat blogin näyttämään halvalta romukaupalta. Esimerkiksi tässä blogissa ei deittimainoksia ja äkkilähtöjä mainostettaisi. En tunne mainosyhteistyökuvioita, mutta oletan, että mainosten aiheisiin voi vaikuttaa.

Lopuksi: Kun olet päässyt hyvään alkuun, unohda nämä ja muut asiantuntijabloggausta koskevat besserwisseröinnit. Niuhottaminen ja pinnistely kiristää pipoa ja tuloksena on väkinäisiä kirjoituksia. Pahimmillaan päädyt tuskailemaan kirjoitusjumissa ja jätät blogisi kesken. Mikään, mitä olen olen tehnyt joko toisen palveluksessa tai omassa yrityksessäni vastentahtoisesti pingottaen, ei ole tuottanut hyviä tuloksia.

2 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Kiitos erittäin hyvistä neuvoista! Lähetin linkin jo parille juuri näitä neuvoja kaipaavalle ja tulen jakamaan vastaisuudessakin.
Voisiko kilpailijoita ajatella kyttääjien sijaan vain ammattilaisina? Ammattilaisina, jotka tekevät yhdessä maastamme siivu kerrallaan entistä kilpailukykyisemmän tai paremman paikan työskennellä - tai mikä kenenkin tavoitteena on? Ehkä jokainen voi käydä vuoroin toisen blogissa oppimassa uutta ja soveltaa sopivasti. Toki tekijänoikeuksia kunnioittaen.

Outi Lammi kirjoitti...

Kiitos kommentista, Terhi. Haluan myös nähdä kilpailijat tavalla, jota kivasti kuvaat. "Kyttää" on tosiaankin kevyttä vinoilua sille käsitykselle, johon edelleen törmää: Että sitä nyt julkisesti "kaikkea" kertomaan. Onneksi kuitenkin muutumme ja opimme koko ajan.