torstai 13. helmikuuta 2014

Facebook on muutosvoima

Tämä kirjoitus julkaistiin eilen 12.2. Suur-Jyväskylän lehdessä, johon kirjoitan internetistä ja sosiaalisesta mediasta n. joka toinen kuukausi. Facebook kyllästyttää ja ärsyttää, mutta se on tällä hetkellä oleellinen osa arkipäiväämme!

Helmikuun 4. päivä istuin lounaalla sellaisen ihmisen kanssa, jonka olin tavannut viimeksi lukiossa. Samana päivänä Facebook täytti 10 vuotta. Lounastapaamisemme luultavasti toteutui päivänsankarin ansiosta.

En ryhdy ennustamaan onko Facebook hengissä vielä viiden vuoden päästä, koska yksittäisen palvelun olemassaolon arvailemisessa ei ole mitään mieltä. Jotakin ajan tarpeisiin vastaavaa varmasti on. Kävipä Facebookille miten tahansa, se on merkittävästi muuttanut mm. tapaamme kommunikoida ja tehdä työtä. Yhteydenpito ihmisiin on mutkattomampaa kuin 15 vuotta sitten. On näitä koulukavereita, jotka katosivat elämän käänteissä ja jotka löytyivät uudestaan naamakirjan kautta. On harrastuskavereita, joiden kuulumisista ilman Facebookia tuskin tietäisi kesäkauden päätyttyä. Myös uusia ihmisiä on tullut kuvioihin. On tunnustettava, että ainakin oma elämäni olisi ilman Facebookia paljon rajoittuneempaa. Pyörisin kai piireissä, joihin luontevasti asuinpaikkani, ikäni ja sukupuoleni perusteella asettuisin, mutta riittäisikö se?

Intresseissäni ei ole kieltää Facebookin huonoja puolia. Yleensäkin sosiaalisella medialla, on kiintoisa taipumus moninkertaistaa tiettyjä epämiellyttäviä inhimillisiä ominaisuuksia. Sanotaan, että virtuaalisuus ei ihmisen perusolemusta miksikään muuta, mutta olemmehan kehittyneet tähänkin saakka. Ainakin oman toiminnan vaikutusten tiedostamista toivoisi lisää. Sähköisestä elämöinnistä jää jäljet toisella tavalla kuin livekeskusteluista, joiden aikana ääneen sanotusta suurin osa häviää kuin saippuakuplat. Uudessa viestinnässä on paljon oppimista. Virtuaalimaailmassa olemme vasta äskettäin laskeutuneet puusta.

Facebook on pakottanut myös työelämän muuttumaan, ainakin epäsuorasti. Facebookin mallin mukaan kehittyneet työvälineet tulivat, veivät tiedon pihtaajalta vallan ja antoivat tilalle ikävän ihmisen leiman. Näen Facebookin kaltaisten välineiden vaikutusta työssäni yhä enemmän. Ihmiset pääsivät ensin vapaa-ajallaan kokemaan miten tietoa jakamalla ja toisia auttamalla saa paljon itselleen sekä oppii uutta. Positiiviset kokemukset pakottivat kysymään, että miksi työaikana pitäisi toimia toisin. Asenteiden tasolla ollaankin jo kohtalaisen valistuneita, enemmänkin on kyse siitä, että hienoja pilvijärjestelmiä käyttöönsä ottavat eivät täysin tiedä, miten paljon heillä on avointa työskentelytapaa helpottavia työkaluja. Se on kuitenkin itsestään selvää, että tiedon pitää olla niiden saavutettavissa, jotka sitä tarvitsevat.

Facebookiin kyllästyneitä on paljon, mutta palvelun lonkerot ulottuvat niin laajalle, ettei sitä tällä hetkellä voi jättää huomioimattakaan. Sosiaalisen median edelläkävijöihin kuuluva Eero Leppänen totesi Lapin Kansa -lehden kolumnissaan miten Facebookista on tullut samanlainen kuin sähköposti: ärsyttävä, mutta välttämätön. Olen samaa mieltä.

2 kommenttia:

Marja Nousiainen kirjoitti...

Kyllästyttää, ärsyttää, mutta pakko tsekata jutut, ihan kuten sähköpostikin.

Pakko ei ole hyvä kannustin, joten mieli halajaa jo kohti uutta ja houkuttelevaa :)

Outi Lammi kirjoitti...

Totta. Ja tässä on ollut ties kuinka monta palvelua, joista on ennustettu sitä Facebookin tappajaa. Luulenpa kuitenkin, että se uusi iso juttu on jokin, josta kukaan ei aluksi odota suuria.