keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Urkintalaista

Urkintalaki puhuttaa. Se, että yritykset pokkana vaativat itselleen poliisinkin valtuudet ylittäviä oikeuksia ei ole mikään yllätys talousfundamentalismin ollessa näinkin vahvaa. Onkohan jossakin johtamiskoulutuksessa opetettu, että ihminen on pohjimmiltaan kiero ja katala olento, jota pitää epäillä koko ajan vaikka ihan varmuuden vuoksi. Vaikuttaa epäilyttävän samanlaiselta ihmiskäsitykseltä, joka vanhemmilla ja opettajilla oli ”mun nuaruudessani”. Ehkä elämänsä tekee kuitenkin helpommaksi, kun ajattelee, että periaatteessa melkein jokainen ihminen ainakin suurimman osan ajasta yrittää kovasti ollakseen reilu ja mukava… Aina ei jaksa yrittää puhumattakaan siitä, että yrityksissään täydellisesti onnistuisi.

Onko tämä sähköpostiasia jotakin syntipukin hakemista? Tartutaan johonkin ja on luotu illuusio hallinnasta. Jos minä haluaisin pistää jotakin arkaluonteista liikkeelle, en sentään niin typerä olisi, että menisin sen omalle nimelleni varattuun sähköpostiin tuuppaamaan - siis samanlaiseen sähköpostiin, kuin yritysten ja organisaatioiden työntekijöillä on ja joita nyt ilmeisesti haluttaisiin päästä syynäämään.

Eräänä maaliskuisena iltapäivänä istuin junassa matkalla Helsingistä tänne maalle kotiin. Sen kummemmin ponnistelematta, ja totta puhuen ihan vasten tahtoani, kuulin melko seikkaperäistä selvitystä erään täkäläisen oppilaitoksen asioista. Löyhäsuut vaikuttivat olevan vieläpä selvin päin. Luulen, että vastaavan aineiston naputtelu sähköpostiviestiin ei olisi kenellekään heistä tullut edes mieleen!

Ei kommentteja: