torstai 3. huhtikuuta 2008

Ihmisen paluu tavaroiden planeetalle

Suomessa kuulemma hamstrataan laitteita, josta seuraa mm. tarpeettomia tietoturvariskejä. Voi myös miettiä, mitä laitteiden hamstraaminen tekee ympäristölle. Meitä suomalaisia on melko vähän enkä usko, että muissa länsimaissa tuo laitehamstraus olisi merkittävästi vähäisempää. Ja mm. Kiina ja Intia ovat hyvää vauhtia seuraamassa meitä tavarataivaaseen. Heitä vain on enemmän ja käyttökelvottoman/mielenkiinnottomaksi muuttuneen tavaran hävitys huonommin järjestetty.

It-riskejä lisää myös se, että ihmiset ja heidän toimintatapansa unohdetaan. Tässä sitä haastetta riittää. Teknologia ei ole tiettyjä ihmiseen liittyviä perusasioita puustalaskeutumisen ajoista muuttanut. Toki teknologia tarjoaa asioille uudenlaisia toteuttamismahdollisuuksia, joista puolestaan tulee uusia käytäntöjä. Kieleen tulee tätä kautta uusia käsitteitä, mutta ei sovi unohtaa, että kun riittävän syvälle mennään, löytyy ihmisen ikiaikainen tarve viestiä ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Kyynikko sanoisi, että ihmisen perimmäinen tarve on pysyä hengissä ja edistää omaa etuaan. Näkökulman valinta on aivan vapaa, mutta vaikea kuvitella egoistisimmankaan omaneduntavoittelijan onnistuvan hankkeissaan ilman vuorovaikutusta ja viestintää.

Jotkut ovat nähneet merkkejä aikakauden muutoksesta. Wired-lehden artikkeli Revenge of the Right Brain ennustaa Information Age -aikakauden olevan muuttumassa Conceptual Age -aikakaudeksi, jossa luovuus nousisi lineaarisen insinööriajattelun yläpuolelle. En tähän hätään edes yritä suomentaa Conceptual Age -käsitettä! Suora lainaus artikkelista kertonee paljon enemmän :

“To flourish in this age, we'll need to supplement our well-developed high tech abilities with aptitudes that are "high concept" and "high touch." High concept involves the ability to create artistic and emotional beauty, to detect patterns and opportunities, to craft a satisfying narrative, and to come up with inventions the world didn't know it was missing. High touch involves the capacity to empathize, to understand the subtleties of human interaction, to find joy in one's self and to elicit it in others, and to stretch beyond the quotidian in pursuit of purpose and meaning.”

Itse asiassa tämä artikkeli on jo pari vuotta vanha ja nyt onkin mielenkiintoista miettiä mihin ollaan menossa, onko mikään muuttunut. Merkitseekö tämäkin ajattelusuuntaus vain uutta vaatekertaa keisarille ja luovuus halutaan nostaa tuottamaan taas uutta roinaa. Tavarataivaaseen on kieltämättä kiva paeta maapallon kuiviinkiehumista odotellessa, mutta hienoinkaan laitekanta ei auta siinä vaiheessa kun höyry alkaa nousta.

Ei kommentteja: