sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Palvelua vai "palvelua"

Ei mene hyvin Sampo-pankilla juuri nyt. Saa nähdä minkälaisia käänteitä nettipankkiongelmassa nähdään tulevalla viikolla. Tarkoitus ei millään muotoa ole ilkkua, sillä on ollut kyse mittavasta hankkeesta, jollaisessa ei paljon tarvitse mennä pieleen kun asiat kumuloituvat kaaokseksi. Ja muutenkin: Ellei kukaan koskaan mitään tekisi, ei tehtäisi virheitäkään. Yleensähän viisaimmat selitykset ja purevin kritiikki tuntuu löytyvän a) liike-elämässä kilpailijoilta b) liike-elämässä ja muutenkin niiltä, jotka ovat liian arkoja/laiskoja/osaamattomia yrittääkseen itse mitään.

Toivoa kuitenkin sopii, että ongelmat eivät johtuisi liiasta säästämisestä esimerkiksi testauksissa. Säästäminen on todenteolla alkanut kyllästyttää siinä mielessä kuin säästäminen on viimeaikoina kaikesta päätelleen ymmärretty. Useimmat säästämishankkeet kun kiusallisesti muistuttavat hölmöläistarinan peitonjatkamiskonstia. Ellette tiedä mistä puhun, lukekaa hölmöläistarinoita. Lyhyt johdatus aiheeseen Wikipedian artikkelissa Hölmölä. Ja tämä on siis täysin fiktiivinen yhteisö, vaikka toisenlaisenkin käsityksen voisi hätäinen saada.

Tietoyhteiskunta on kaikessa hiljaisuudessa muuttunut arjen tietoyhteiskunnaksi . Nimen muutos antaa jostakin syystä vaikutelman aikaisempaa paremmasta ihmisläheisyydestä, aika näyttää miten käy. Parantamisen varaa kun vielä on tekniikan avulla toteutettujen palveluiden käyttäjäystävällisyydessä. Useinmiten lipputilaukset, varaukset, ostokset yms. ovat onnistuneet hienosti, mutta yllätyksiäkin riittää. Yritin aikaisemmin talvella löytää If-vakuutusyhtiön verkkosivulta tarkentavia tietoja matkavakuutuksestani. Tapasin virtuaalisen Leenan . Ehkä odotukset eivät olisi olleet niin korkealla, ellei sivua olisi otsikoitu ”Kysy Leenalta”. ”Lisätietoja” olisi varmaankin tässä tapauksessa riittänyt ja ehkä kuitenkin olisi useimmille käyttäjille helpompaa, kun ohjeiden sisältö olisi näkyvissä otsikoituna hierarkiana. Hakusanojen ja hakusanayhdistelmien keksiminen alkoi lievästi sanottuna suivaannuttaa ja vuorovaikutus muistutti jotakin sellaista, josta Kafka kirjoittaisi jos eläisi nyt.

Joskus tuntuu siltä, että palvelun laittaminen verkkoon tarkoittaa sitä, että kunhan verkossa ollaan, palvelu saa olla sitten mitä tahansa. Ei nyt sentään. Olisiko jonkinlainen laatuminimi verkkopalvelulle suunnilleen sellainen, että olisi saatu puhelimella kiinni tolkussaan oleva sisälukutaitoinen ihminen?

Ei kommentteja: