lauantai 1. toukokuuta 2010

Jos haluat tehdä esitteen, älä käytä siihen sosiaalista mediaa

Itsekeskeisyys sosiaalisessa mediassa aiheuttaa paljon vahinkoa yrittäjille ja yrityksille, kirjoittaa Dan Schawbel Social Media Today -verkkolehden artikkelissa Social "Me"dia Syndrome: A Deadly Epidemic. Artikkeli kertaa sen, mitä huippubloggaajat ovat sanoneet jo aikaa sitten: Kyse ei ole sinusta, kyse on muista ihmisistä. Mitä olet valmis antamaan lukijoille/seuraajille/tykkääjille? Yrittäjät ja yritykset eivät tietenkään mene sosiaaliseen mediaan huvikseen vaan sieltä odotetaan jotakin potkua omaan liiketoimintaan. On kuitenkin pystyttävä sisäistämään uudenlainen tapa ajatella. Sosiaalinen media ei ole esite, jossa riittää kun antaa perustiedot yrityksestään ja tuotteestaan.

Artikkeli ja etenkin sen loppupuolella oleva kymmenen kohdan lista on sen lukemiseen käytetyn ajan arvoinen. Listasta tulee sitä toimivampi työväline mitä rehellisemmin uskaltautuu tarkastelemaan omaa toimintaansa − itsestäänhän maailmanparantaminen pitää aloittaa. Tein listasta nopean vapaamuotoisen käännöksen:

1. Jos bloggaat, seuraatko muiden blogeja ja käyt kommentoimassa muutenkin kuin tokaisuin "hyvä postaus". Vai odotatko kädet ristissä, että ihmiset tulevat lukemaan mitä viisauksia sinä kirjoitat?

2. Osallistutko keskusteluihin muilla Facebook-sivuilla vai tyydytkö ihmettelemään, miksi muut eivät jo parveile sinun sivuillasi?

3. Autatko ihmisiä Twitterissä vastaamalla heidän kysymyksiinsä tai antamalla linkkejä ohjesivuille, joiden avulla he voisivat ratkaista pulmansa?

4. Retweettaatko hyviä tviittejä?

5. Kiitätkö ihmisiä retviittauksista ja tervehditkö uusia seuraajiasi?

6. Annatko #FollowFriday-suosituksia ja suositteletko yleensä muita tviittaajia?

7. Jos sinä tai yrityksesi on Facebookissa, toimitatko sinne säännöllisesti "faneja" hyödyttävää sisältöä, esität kysymyksiä ja vastaat myös heidän kysymyksiinsä?

8. Jos sinulla on blogi, oletko kutsunut vieraspostaajia kirjoittamaan sinne?

9. Pidätkö yhteyttä ihmisiin LinkedIn-sivun kautta, osallistutko ryhmien keskusteluihin ja annat apua toisille?

10. Aloitatko Facebookissa keskusteluja ja rohkaisetko "faneja" osallistumaan tai esittämään kysymyksiä?

Artikkelin mukaan myöntävä kieltävä vastaus useampaan kuin kolmeen kohtaan kertoo, että läsnäolo sosiaalisessa mediassa on mahdollisesti itsekeskeisyyden sävyttämää!

Omalla kohdallani löysin korjattavaa osallistumisestani LinkedIn-sivuston tapahtumiin. Olen tähän saakka perustellut passiivisuuttani sillä, että LinkedIn ei ole kovin suosittu suomalaisten keskuudessa, mutta suosion sanotaan kyllä olevan nousussa. Ja keskustelukumppaneita löytyy, kun vaihtaa kieltä. Vuorovaikutuksessa samoista asioista kiinnostuneiden kanssa oppii ja mitä voin antaa toisille, ellen itse koskaan opettele uutta.

Kohdista 5 ja 6 olen kirjoittanut hiljattain. Olen kyllä vähentänyt kiittämistä RT-maininnoista, mutta olen myös todennut, että kiittää voi muutenkin kuin suorasanaisesti.

Kohdan 8 vieraspostauksia olen harkinnut, mutta en ole suoraan sanoen kehdannut kysellä kiinnostavia bloggaajia kirjoittamaan tänne. Ehkä pitäisi vain rohkaista mielensä.

Keskusteluihin osallistumisessani sekä laadullisesti että määrällisesti on aina parantamisen varaa. Joskus on ajanpuutteen vuoksi ohitettava mielenkiintoiset keskustelunaloitukset. Ja aina ei sentään tarvitse itseään soimata: blogit ja Facebook-sivut voivat joko houkutella osallistumaan tai tehdä täsmälleen päinvastoin.

Facebook on itselleni uusin ja myös ristiriitaisia tunteita herättänein väline. Olen onneksi saanut seurata todella hyviä esimerkkejä Facebook-sivujen ylläpidosta ja toivon oppien vähitellen tarttuvan. Verkostostani nostaisin esille MEMEGroupin Kristiinan, Onnenoman Tuulevin ja Ideapakan Reetan. Lisäksi Anja Alasillan Pieni kirjoituskoulu on minusta positiivista Facebook-läsnäoloa − mainitsen hänet erikseen, koska kirjoituskoulu toimii henkilösivun yhteydessä.

( Omannäköistäni Facebook-sisältöä olen yrittänyt saada aikaan mm. vinkkisarjalla, tähän mennessä aiheina on ollut iPhone, Office-ohjelmat, Google-työkalut ja eri selaimet. Otan myös mielelläni vastaan toivomuksia aiheiksi!)

13 kommenttia:

Tapio kirjoitti...

Muuten ansiokkaaseen referaattiisi tuli pieni käännös- tai ajatusvirhe: Artikkelin mukaan *kieltävä* vastaus useampaan kuin kolmeen kohtaan kertoo potentiaalisesta itsekeskeisyydestä.

Outi Lammi kirjoitti...

Suurkiitos Tapio kun huomautit, käyn korjaamassa. Mikä siinä on, että vastakohtaparit sotkeentuvat...työn ja tuskan takana on myös joskus saada oikea ja vasen tekstissä kohdilleen.

Eve kirjoitti...

Kiitos Outi taas mielenkiintoisesta blogista.
Tulin SOMEen muutama kuukausi sitten. Mietin juuri viime viikolla, minkälaisen kuvan olen itsestäni SOMEssa antanut ja miten olen toiminut? Blogisi listauksen avulla voin peilata toimintaani.

1. Seurailen muutamaa blogia. Kommentoin myös, mutta yleensä vain lyhyesti. Minulle kävi niin, että ihan alussa kirjoitin pari pitkää vastausta erääseen blogiin, omia pohdintojani asiasta ja vastauksia kysymyksiin, jotka artikkelissa oli esitetty. Kirjoituksiani ei koskaan julkaistu. Sen takia olen vastaillut vain lyhyesti ja seurannut julkaistaanko ne vai ei.
Osan blogeista haen Googleen ja luen sieltä.
Osa mielenkiintoisita menee varmasti sivu suun harmittavasti, kun en saa niitä Googlessa näkymään.

Minulla on muitakin näitä ”asioita, joita en vielä osaa”. Onkin kerättävä ne yhteen ja pyydettävä joku opettamaan kerralla kaikki asiat.

2. Osallistun keskusteluihin muilla Facebook-sivuilla.

3. Autan Twitterissä ihmisiä, jos satun tietämään jotain asiasta.

4. Retweettaan. Joskus tuntuu, että ehkä liikaa. Pitääkin kysyä, mitä mieltä seuraajani ovat?

5. Kiitän ihmisiä retweettauksista. Uusille seuraajilleni menee DM automaatin avulla.

6. Harrastan #FF kiitoksia ja annan palautetta.

7. Olen FB:ssä sekä omalla, että yrityksen profiililla. Toimitan materiaalia ja esitän kysymyksiä. Turhaudun itse viikoittain ylläpitämään FB – sivua.

8. Minulla on blogi. Pyysin kerran vierailijan. Hän ei edes vastannut pyyntööni. Vedin siitä johtopäätöksen, että vierailijoiden pyytäminen ei ole tapa Suomessa.
Tehdään Outi tästä uusi toimintatapa myös Suomeen? Ruvetaan pyytämään vierailijoita.

9. Pidätkö yhteyttä ihmisiin LinkedIn - sivun kautta, osallistutko ryhmien keskusteluihin ja annat apua toisille?
Tähän minulla on sama vastaus kuin Outilla. Lisäksi aloin rakentaa LinkedIn:n verkostoa vasta pari viikkoa sitten. Homma on kesken. Ajattelin paneutua LinkeIn:hen paremmin, kun opin SMSS10 – luennolla, miten se oikeaoppisesti tehdään.

10. Aloitan Facebookissa keskusteluja, mutta en ole pyytänyt faneja esittämään kysymyksiä.

Lisäksi kirjoitan blogissani sarjaa, jossa esittelen verkostooni kuuluvia ihmisiä.

Yritykseni Facebook – sivu on minullekin ristiriitainen paikka. Sen pitäisi olla läsnäoloa ja näkyvyyttä, mutta mistä sisältö kun kirpputorille matkalla olleet kirjani loppuvat? Riittääkö sisällöksi blogiviittaus?

Yhteenvetona voin sanoa, että olen läsnä, mutta läsnäoloni on vähän hapuilevaa; vähän siellä ja vähän täällä. Pitäisi laatia strategia, ja toteuttaa sitä johdonmukaisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Outi, jälleen kerran mielenkiintoisesta blogista! Siinä on monta mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää kohtaa, joista saa vinkkiä oman yrityksen somekäytäntöihin. Toisaalta kuulostaa kohtuullisen tiiviiltä, ehkä jopa liikaa vaaditulta tuo "vaadittu" tahti, jos ei halua vaikuttaa itsekeskeiseltä.


- Hale O.

Tuija kirjoitti...

Hyvä lista aktivoimaan ajattelua, mutta en olisi niin kauhean ankara jos nyt jää vaikka uusia Twitter-seuraajia kiittämättä, ei se nyt ehkä pahimmasta päästä piittaamattomuutta ole.

Mutta organisaatioille kyllä on pähkittävää siinä, miten olla netissä "hyvä tyyppi". Luen tätä listaa jälleen yhtenä hyvänä argumenttina sille, että organisaatioiden on jalkauduttava sosiaaliseen mediaan ihmisinä, eikä tuotteina ja palveluina.

Hanne kirjoitti...

Paljon ajattelemisen aihetta antoi tämä postaus. Kiitos siitä!

Outi Lammi kirjoitti...

Moikka ja kiitos oikein hyvistä kommenteista. Ihmettelen ensinnäkin tuota Even kokemusta pitkän blogikommentin torppaamisesta. Sinähän kirjoitat ihan asiallisia juttuja - tulee nyt mieleen, että onko bloggaaja pelännyt sinun varastavan koko shown :)

Vieraspostaukset eivät taida olla Suomessa kovinkaan yleisiä. Minulta on pyydetty sellaista yhden ainoan kerran ja vastasinkin myöntävästi, mutta hanke vain haihtui jotenkin ilmeisesti kiireiden takia. Ja ehkä tässä törmäämme myös muihin kulttuurieroihin: Meillä ei tosiaankaan taideta kokea esimerkiksi uusien Twitter-seuraajien tervehtimättä jättämistä kovin vakavana asiana eikä välttämättä edes odoteta, että RT:stä kiitetään, ainakaan ihan joka kerta eli tällaisia listoja on hyvä lukea sopivasti suodatellen. Itsekään en muuten enää tervehdi uusia seuraajia, koska jossakin vaiheessa se vain lakkasi tuntumasta tarpeelliselta. Mutta kieltämättä houkuttaa ajatus lähteä muuttamaan käytäntöjä ja kokeilla vaikka noita vieraspostauksia tai jotakin vastaavaa kuin Even toteuttamat haastattelut.

Kaiken kaikkiaan alkuperäinen artikkeli oli minustakin hyvä muistutus siitä, miten sosiaalisessa mediassa on kyse ihmisistä, vuorovaikutuksesta ja kuuntelemisesta vaikka sitä ei nyt ihan ameriikanmalliin ylenpalttisen positiivisuuden hengessä toteuttaisikaan. Jopa minäkin vähäisellä kokemuksellani huomaan jo, milloin yrityksen Facebook-näkyvyys on kovin monologivoittoista ja eristäytyvää.

Tuija kirjoitti...

On varsin vinkeää seurata sitä, miten eri ammattikuntia edustavat ihmiset suhtautuvat sosiaaliseen mediaan.

Niitä, joilla on kovasti jotain asiaa - vaikkapa nyt tuotteistaan tai palveluistaan kertomaan innokkaita yrittäjiä - pitää muistuttaa tällaisilla listoilla siitä, että sosiaalinen media on sosiaalista. Että älä vain laula omia laulujasi, kuuntele välillä muitakin.

Sitten taas on toimittajien ammattikunta, joka on tottunut vetäytymään itse taka-alalle ja tuomaan esiin muita ihmisiä. Luulisi, että heille sosiaalinen media olisi mitä luontevin ympäristö, mutta ainakin alkukynnys onkin siinä, että pitäisi itsellä olla verkkopersoona.

Ja samassa sopassa sitten kaikki muut ammattikunnat omine estoineen :D

Outi kirjoitti...

Sosiaalinen media kieltämättä pakottaa itse kunkin oppimaan uudenlaisia tapoja suhtautua itseen ja toisiin.

Heli kirjoitti...

Kiva kirjoitus johon tekee mieli kommentoida. Minä ainakin seuraan sinua koska kirjoitat asiapitoisesti ja tiedät näistä välineistä enemmän kuin minä, on tilaisuus oppia. Olen siis alkanut luottaa sanomaasi.

En kuitenkaan sillä tavalla että tuotakaan listaa "uskoisin". Osallistua voi vaikka millä tavoin. En ymmärrä miksi pitäisi parveilla minun FB sivuilla ei ole ikinä tullut mieleenkään. Samoin tviiteistä kiittäminen ja järjetön retviittaus vie mielen koko hommasta (muistaakseni kirjoitit siitä aiemmin ja #FF).

Pitää vain tietää miksi kirjoittaa ja missä ovat ne potentiaaliset tahot jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista kuin itse olet. Sitten osoita se heille. Noin minä neuvoisin.

Outi kirjoitti...

Tervehdys Heli, kiitos myös luottamuksesta.

Tosiaan tuosta postauksen listata kannattaa muistaa, että se ei ole omani vaan käännösreferaatti alkuperäisestä. Kulttuurieroja tulee joiltakin kohdin näkyviin. Mutta alkuperäisen artikkelin perussanomasta olen samaa mieltä: Minä-sitä-minä-tätä -viestintä ei pitkälle kanna sosiaalisessa mediassa. Tuo oli ensimmäisiä asioita, mikä piti yrittää sisäistää kun ryhdyin bloggaamaan. Blogeja kuvattiin ensin "verkkopäiväkirjoiksi", mutta päiväkirjamaisuus on ainakin yrittäjälle huono lähestymistapa. Sekin varmasti sopii johonkin muuhun yhteyteen.

Marko kirjoitti...

Hyvä lista!

En itse noudata, ikävä kyllä, lähellekään kaikkia. Kun aloitin blogin pitämisen, seurasin muiden blogeja enemmän mutta nyt on oikeastaan todella vaikea löytää mielenkiintoisia kaiken seasta. Toisaalta, seuraan muutamia aktiivisesti ja kommentoin aika usein joten ehkä se on toisaalta ok.

Tämänkin blogin löysin alunperin kommenttisi kautta, mikä on hieno juttu :)

Itselläni on haasteita blogin ja FB -sivun ja muiden sivustojen kanssa se, että mun ns. kohderyhmä ei ole mitenkään selkeä, enkä oikein tiedä kuka tekstejäni lukee. Lisäksi, kirjoitan yksityishenkilönä, kahvakuulaurheilun fanaattisena kannattajana, palveluita myyvänä kahvakuulaohjaajana sekä sosiaalisen median innostuneena käyttäjänä, eli tavallaan näkökulma vaihtelee eikä viesti ole varsinaista markkinointia. Tavoite on enemmänkin löytää muita samanhenkisiä ihmisiä, ja se on jonkin verran toteutunutkin.

Twitteristä en ole saanut vieläkään kunnolla otetta. Seuraan ehkä liian useita, joten kohina on valtava, ja käytänkin Tweetdeckiä siihen että pidän jatkuvasti päällä hakuja, joiden kautta löytyy joskus hyviä linkkejä/vinkkejä.

Haasteena kaiken kaikkiaan itselleni on se, että kahvakuulaharrastajia on todella vähän tällaisten sosiaalisten medioiden käyttäjissä, tai ainakaan he eivät kauhean aktiivisesti kommentoi. Siksi usein blogaaminen js muu kirjoittelu tuntuu tyhjään huutelulta mutta voi olla että jos antaisi enemmän konkreettisia vaikka nyt käytännön vinkkejä, niin sitä kautta voisi syntyä jotain?

Outi kirjoitti...

Moikka Marko. Käyn tosiaan joskus blogissasi - vaikka en harrastakaan kahvakuulailua, luen mielelläni kirjoituksiasi treenaamisesta yms. Ehkä vielä kokeilen niitä kahvakuuliakin :)

Sinulla tuntuu olevan vähän samoja mietteitä kuin itselläni. Olen myös kiinnostunut monesta asiasta ja vaikka yrittäjäbloggaajia aina neuvotaan keskittymään omaan ydinjuttuunsa, tuntuu se hieman liian rajoittavalta. Sitten tulee rönsyiltyä. Esimerkiksi sosiaalisesta mediasta on mukava kirjoittaa, vaikka siihen liittyvä koulutus on itselläni marginaalista. No, tähän rönsyilyyn olen ehkä keksinyt ratkaisun, josta kerron täällä lähitulevaisuudessa.