Sivut

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Yritettäisiinkö vain elää ihmisiksi?

On jo pitkään tehnyt mieli ottaa jollakin tavoin kantaa työpaikkakiusaamisjuttuihin. Eivät ne taida loppua ihan sillä, että sanotaan: "Voi voi, ei saa kiusata." Yksi itsestäänselvyys tuntuu ihmisiltä unohtuvan: Teoilla on seurauksensa. On siis aivan mahdollista, että epäasiallinen kohtelu kertautuu ja palaa itselle takaisin jossakin muodossa. Näillä aamuilla on jo nähty monet uhot, nousut, tuhot ja uudelleennousutkin. Asiat muuttuvat niin nopeasti ja koskaan et voi tietää kuka tulee vastaan seuraavan kulman takaa.

Mitäs jos vain yritettäisiin elää ihmisiksi?




4 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Luulempa että ajatus "kosto olisi suloinen" olisi monella mielessä ensimmäisenä. Työpaikkakiusaaminen jättää näet jälkensä pitkäksi aikaa.

outi.lammi kirjoitti...

Niin, aika mielenkiintoista olisi nähdä tuossa tilanteessa päiden sisälle. Kostamista pidetään rumana tekona ja rumana sanana, mutta se on kuitenkin hyvin inhimillistä.

Enkä muuten usko, että ihanteellisinkaan meistä päättäisi antaa "toisen tilaisuuden" jollekin, jonka huvia on ollut toisten vainoaminen ja asioiden tekeminen hankalaksi. Vastuullinen rekrytoija kai ajattelisi myös kokonaisuutta ja työn sujumista.

Unknown kirjoitti...

Varmasti on kyllä hyvin yksilöllistä kuinka tuonkaltaisessa tilanteessa toimisi.. siinä missä toinen ajattelisi rakentavasti saattaisi toinen aivan yhtä helposti kostaa kaiken kokemansa vääryyden korkojen kera. Mene ja tiedä..

Tuttavapiirissäni eräs naishenkilö jaksoi viikon olla haukuttavana ja syrjittävänä, ja tämän jälkeen lähti itse. Onkin mielenkiintoista edes yrittää miettiä kuinka mokoman kiusauksen saisi loppumaan!

outi.lammi kirjoitti...

Uusi kommentoija, hauskaa, tervetuloa vaan porukkaan!

Itsellä ei (onneksi!) ole kokemusta mistään järjestelmällisestä kiusaamisesta. Sen sijaan olen kyllä kuullut ja lukenut monia pöyristyttäviä kertomuksia. Yleensäkin jo nimitys kiusaaminen vaikuttaa vähättelyltä, moni tapaus vaikuttaa siltä,että pitäisi oikeastaan puhua henkisestä väkivallasta.