tiistai 12. marraskuuta 2013

Tuliko kavereista riesa?

Eero Leppänen toteaa Lapin Kansan kolumnissaan:
Miltä kuulostaisi sosiaalisen median ympäristö, jossa olisi vain kymmenen kontaktia? Yhä useammasta se kuulostaa hyvältä.
Mitä on tapahtunut? Tuliko laajoista kaveripiireistä ja tuhansista seuraajista riesa?

Kieltämättä merkitykselliset asiat vaikuttavat tätä nykyä tapahtuvan pienissä piireissä, vaikkakin on tunnustettava, että kaikkia pieniä piirejä ei olisi olemassa ilman laajoja piirejä, joissa alunperin tutustuttiin.

Kymmenen kontaktia voisi kieltämättä riittää merkityksellisen tiedon liikuttamiseen, sillä samat uutiset uivat vastaan monta kertaa päivässä. Palvelua ei muutenkaan tahdo toisesta erottaa paitsi logosta. Monipuolisin sisältö tulee tätä nykyä omasta syötteenlukijasta. Sitä ei sorkita millään algoritmilla, joka nostaa “tärkeän” sisällön päällimmäiseksi.

Ne edelläkävijät, jotka muutama vuosi sitten olivat innolla saattelemassa yrityksiä sosiaaliseen mediaan, näyttävät löytäneen muita asioita tai he ovat palanneet juurilleen uusilla näkökulmilla rikastuneina.

Ne edelläkävijät, jotka muutama vuosi sitten riemuitsivat avoimesta ja epäitsekkäästä kulttuurista potevat somekrapulaansa kaikessa hiljaisuudessa ja heittelevät tikkaa röyhkeimpien ideavarkaiden ja pyrkyreiden kuvilla somistettuihin tauluihin. (Siis ihan oikeasti: Luuliko joku, että some muuttaisi ihmisen perusluonteen miksikään?)

Entä eräs jyväskyläläinen kouluttajanplanttu? En edelleenkään ole lukenut Himas-raporttia, en ole selvillä Talvivaaran viimeisimmistä käänteistä ja jos juuri nyt on Twitterissä alkanut uusi #huuhaagate, olen siitä viattoman tietämätön. Moiselle umpioitumiselle on hyvät selitykset: Olen mm. ryhtynyt tietoisesti vähentämään tietokoneen edessä kököttämistä ja se on ollut naurettavan helppoa, sillä kuntosalitreenin tuottama endorfiini on huumeista koukuttavin. Näinä päivinä yritän myös kuroa erinäisiä dediksiä kiinni ja myydä kalenteriani mahdollisimman pitkälle ensi kevääseen. Siinä tuoksinassa on kuulkaa yksi hailee mitä Himanen on sanonut raporttinsa sivulla 17. Lentoliikennettä uhkaavien lakkojen neuvottelukäänteistä olen perillä, mutta se johtuu siitä, että tytär on lähdössä Berliiniin viikonloppuna.

Ihan vakavissani en usko, että vanhaan voisi palata – mikä se vanha sitten olisikaan. Moni on vain löytänyt verkosta omat hengenheimolaisensa ja nyt satsataan itselle tärkeiden asioiden tekemiseen hyvien tyyppien kanssa. Uskallamme kyseenalaistaa kuulumisen ja avautumisen pakot, sillä oli pakko todeta ettei virtuaalisuus antanut olennaista lisäkapasiteettia merkittävien ihmissuhteiden ylläpitämiseen.

9 kommenttia:

Markku Kuuselo kirjoitti...

Ei niistä kavereista varsinaista riesaa ole tullut, muuten vaan alkoi muutama kyllästyttämään, joten siivosin pois

Outi Lammi kirjoitti...

Kiitos kommentista, itse en ole onneksi joutunut ketään siivoamaan pois, mutta muuten yhteisöpalveluiden ulkopuolinen aika tuntuu houkuttavan yhä enemmän :) Olen myös huomannut, että kun vähentää verkossa viettämäänsä aikaa, sitä tehokkaammin nuo hetket tulee käytettyä.

Marja Nousiainen kirjoitti...

Outi, osuit asiaan, jota olen pohtinut itsekin. Pari päivää mielessä on pyörinyt Klout vs UKK-kuntoindeksin tulos - kumman nostaminen on ihmiselle tärkeämpää? Iso somepresenssi, joka vaatii sitä notkumista ja aktiivisuutta verkossa - vai itsestään huolta pitäminen ja kuntoindeksi nostaminen tasolle, josta voi olla ylpeä?

riikuska kirjoitti...

Aiheellista pohdintaa. Ähky meinaa tulla ja vähän riesakin. Kun kavereita on somessa paljon ja jokainen linkittää vähintään viisi artikkeilia, videoa, kuvaa, yms. niin varsinaiset kuulumiset hukkuvat näkymättömiin. Suljin keskusteluruudun, en jaksa näpytellä viestejä sitä kautta. Soitan mieluiten.

Outi Lammi kirjoitti...

Kiitos mukavista kommenteista.

Marja, ehkä UKK-kuntoindeksin nostamisesta on iloa elämääsi vielä vuosien päähän, Klout saattaa olla unohdettu juttu kun eletään tätä samaa aikaa ensi vuonna.

Tunnustan Riikuska myös ähkyongelman. Facebook-sivullani oli tähän asiaan hyvä huomio: Useat palvelut näyttävät helpottavan materiaalin keruuta, mutta suodatuksen avuksi on vain vähän työvälineitä. Niiden suhteen on oltava aktiivisempi.

Timo Kantola kirjoitti...

Hyvä näkökulma.
Itse olen edelleen aktiivinen siellä sun täällä, mutta kaikilla kanavilla on ne muutamat, joiden kanssa tulee joskus keskusteltuakin.
Aktiivisuuteni somessa keskittyy ilta-aikaan koska töissä tai vaikka kuntosalilla ja koirakävelyllä ei someilu maistu.
Otan nykyään yhä useammin myös kirjan tai ihan paperisen kehden käteeni tietokoneen hiiren tai kännykän sijaan.

Outi Lammi kirjoitti...

Olen samaa mieltä kuin Timo, harrastuksiin ei sometus tunnu istuvan. Ehkä siitä syystä en ikinä oppinut käyttämään näitä sporttisovelluksiakaan, joista jaetaan tieto suorituksista...tai käytän sellaista kyllä, mutta niiden tuottama tieto pysyy vain omassa käytössä.

Työ eLama blogger kirjoitti...

Tuliko kavereista ja erilaisista some-sovelluksista riesa? Kyllä. Tietotulvaan voi helposti tukehtua ja uudeksi osaamisalueeksi nousee mielestäni itsensä johtaminen, joka saattaa nousta arvoon arvaamattomaan.

Kuinka moni osaa valita itsellensä ne kanavat, joita seurata ja joissa olla läsnä sekä miten ja missä niitä seurata?

Outi Lammi kirjoitti...

Itsensä johtamiseen minäkin kannustan. Siinä on taito, jota pitäisi opettaa jo koulussa - tuleekohan tuo asia esille minkään oppiaineen yhteydessä?