maanantai 23. marraskuuta 2009

Värillä on väliä esitysgrafiikassakin

Tällä kerralla on vuorossa lupaamani artikkeli diaesitysten värivalinnoista, jota Reetta Koski jo blogiartikkelissaan Onko värillä väliä houkutteli kirjoittamaan. Värien käyttöä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, mutta ajattelen tässä tyypillisiä liike-elämän esitysgrafiikan käyttötilanteita, jolloin asettaisin diaesitysten väreille samoja vaatimuksia kuin mille tahansa ns. infografiikalle. Tällöin värien tehtävä on auttaa koodaamaan sisältöä eli ryhmittelemään, kiinnittämään huomiota, osoittamaan asioiden hierarkkiset suhteet jne. Toki esitysgrafiikassakin luodaan mielikuvia ja vaikutetaan tunteisiin värien avulla.

Aloitan dian taustaväristä, joka vaikuttaa ratkaisevasti muihin värivalintoihin ja joka tästä syystä olisi hyvä valita ensimmäisenä.

Yhdeksänkymmentäluvulla diaesityksiä nähneet ja tehneet muistavat varmasti sinisen ainoana oikeana taustavärinä. Tämä yhdenasianliike oli seurausta siihen aikaan käytetystä projektoritekniikasta, joka on kehittynyt siinä määrin, että väri kuin väri kelpaa taustaväriksi – ainakin periaatteessa. Käytännössä toimivimmat diaesityksen taustavärit ovat musta ja valkoinen, joista onkin tullut diaesitysten uusi sininen.

Mustan ja valkoisen toimivuus käy hyvin ilmi esimerkiksi Nancy Duarten slide:ology -teoksen värejä koskevan luvun kuvia tarkastelemalla (jos kirja löytyy hyllystäsi, tarkoitan aukeamaa 132–133). Kuvissa PowerPointin väripaletti on sijoitettu eriväristen taustojen päälle. Kuvat osoittavat selvästi, että muut värit erottuvat selkeimmin mustasta ja valkoisesta auttaen tuottamaan esitysgrafiikalle niin kovin tärkeän kontrastin, joka taas on keskeinen tekijä kun värin halutaan toimivan tiedon välittäjänä. Musta ja valkoinen jättävät käyttäjälle suurimman valinnanvapauden muiden värivalintojen suhteen. Jos käytetään muuta taustaväriä, esityksen tekstien, linjojen, korostusten yms. värejä valittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota niiden erottumiseen.

Eräs taustaväriä koskeva kiistakysymys on taustan värin vaihtaminen kesken esityksen. Silloin kun esitysgrafiikka oli uusi ja ihmeellinen asia, taustaväriä tai -kuviota saatettiin vaihdella lähes mielivaltaisesti, koska se nyt vain oli mahdollista. Sen jälkeen "hyveeksi" tuli yhtenäisen taustavärin käyttö läpi koko diaesityksen. Minusta on kuitenkin paikallaan käyttää useita taustavärejä, mikäli värin vaihtamiselle on selkeä syy. Tällainen voi olla esimerkiksi diaesityksen osan vaihtuminen toiseksi tai väri visuaalisena vihjeenä osoittamassa usean dian jälkeen tehtävää johtopäätöstä tai lopputulosta. Mm. Cliff Atkinson on käsitellyt taustavärin roolia näistä lähtökohdista kirjassaan Beyond Bullet Points.

Värit vaikuttavat toisiinsa yksistään ihmissilmän rakenteen vuoksi. Värivalintojen tekemisen avuksi on olemassa erilaisia sommittelusääntöjä. Näitä voidaan käyttää apuna etsittäessä väriyhdistelmiä, jotka ovat toimivia, miellyttävä katsella ja jotka tuottavat halutunlaisia mielikuvia. Väriyhdistelmä voi tuottaa voimakkaan vaikutelman leikkisästä tai juhlallisesta, maanläheisestä tai henkevästä, maskuliinisesta tai feminiinisestä. Useimmat värien ja niiden yhdistelmien tuottamat vaikutelmat ovat kulttuurisidonnaisia. Päivi Hintsasen ylläpitämällä Coloria-sivulla on paljon tietoa väreistä yleensä sekä värien merkityksistä eri kulttuureissa.

Turvallinen ja toimiva sommittelusääntö on esimerkiksi valita väriympyrältä kolme täsmälleen yhtä kaukana toisistaan sijaitsevaa väriä. Organisaation "viralliset" värit ovat myös hyvä lähtökohta. Hämmästelen edelleenkin sitä, miten usein esitysaineistojen värit jätetään ohjelmavalmistajien valmisratkaisujen varaan vaikka samoissa yrityksissä ollaan tarkkoja siitä, että omat värit toistuvat käyntikorteissa, esitemateriaalissa ja verkkosivuilla.

Olipa värivalintojen apuna käytettävä periaate mikä hyvänsä, missään tapauksessa värejä ei tarvita enempää kuin 3–5 yhtä diaesitystä kohti. Jopa kolme väriä riittää, koska värien kirkkausasteet tarjoavat paljon vaihtoehtoja. Jokaisella esityksen värillä on myös oltava oma tehtävänsä. Mikä tahansa vaihtelu, jolla ei ole ymmärrettävää syytä koetaan useimmiten häiritsevänä.

2 kommenttia:

Koivulahti kirjoitti...

Mä olen jotenkin tykästynyt sellaiseen ajatteluun että varsinkin webissä pitäisi olla selkeästi vain yksi pääväri (josta voi toki olla useita tummuusasteita / liukuja) ja vain yksi tai kaksi korostusväriä.

Oleellista ei niinkään mun mielestä ole, että millä suunnalla karttaa ne värit ovat toisiinsa nähden, vaan pikemminkin sillä, miten ne löytävät paikkansa itse toteutuksessa ja kuinka ne toteutuksessa toisiinsa suhteutuvat.

Outi kirjoitti...

Hei ja kiitos hyvästä kommentista. Kauneimmat ja samalla selkeimmät toteutukset nettisivuilla ja esitysgrafiikassa saadaan kieltämättä aikaan hyvin pienellä värimäärällä.

Sommittelusääntöjä puolustaisin ainakan silloin, kun tuntee itsensä vähänkään epävarmaksi. Niissä on juuri tuo mainitsemasi tausta-ajatus, että yksi väri eri sävyineen toimisi päävärinä ja muut varataan korostamiseen ja huomion kiinnittämiseen. Suora lainaus kirjastani ko. sääntöjä esittelevästä kohdasta: "Harmonisimmat väriyhdistelmät saadaan aikaan valitsemalla yksi hallitseva väri ja jättämällä muut värit korostusväreiksi." Mutta ei tosiaan sääntöjen orjiksi jäädä, ne ovat työkaluja, joita käytetään valikoiden.