torstai 12. marraskuuta 2009

Puheenvuoro guruille

Kuva: Sam Segar (stock.xchng)

Päätän esitysgrafiikan luetteloista kirjoittamisen tältä erää luomalla katsauksen"gurujen" näkemyksiin. Tämä ei ole mikään kattava esitys, mutta joitakin poimintoja sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä:

Cliff Atkinson, kirja Beyond Bullet Points. Atkinson korostaa kuvamateriaalin ja tekstin vuorovaikutusta eikä rohkaise käyttämään luettelomerkkejä. Hänen mielestään luetteloihin kirjoitetun sisällön paikka on muistiinpanoissa, jotka voi tulostaa yleisölle jaettavaksi materiaaliksi (kai muuten tiesit, että muistiinpanosivutkin voi tulostaa pdf-tiedostoksi?) Atkinsonin tyylille tunnusomaista on ydinlauseen näyttäminen kuvan kanssa.

Nancy Duarte, kirja slide:ology ja blogi. Duarte suhtautuu maltillisesti luettelomerkkien käyttöön: "Jos sinun on käytettävä luettelomerkkejä, käytä niitä säästellen." Kiinnittää huomioita myös luettelomerkkien typografiaan.

Seth Godin, blogi. Godin suosii runsaan kuvamateriaalin käyttöä. Esimerkiksi Garr Reynoldsin Presentationzen-teoksessa näytetyt esimerkkidiat sisältävät pelkkiä kuvia.

Guy Kawasaki, blogi. Esitysaineistoja koskeva 10/20/30 -sääntö tunnetaan myös nimellä Kawasakin sääntö. Sen mukaan esityksessä saa olla enintään 10 diaa, koko esitys saa kestää enintään 20 minuuttia ja dioissa ei saa olla 30 pt:n fonttikokoa pienempää tekstiä. Jos diaesityksessä on luettelo, yhden kohdan pituudeksi Kawasaki suosittaa enintään yhtä riviä eikä yhtäkään sisennystasoa luetteloon.

(Seth Godin ja Guy Kawasaki eivät varsinaisesti ole esitysgrafiikkakonsultteja, mutta he ovat varmasti nähneet niin monia diaesityksiä, että heitä kannattaa kuunnella. Tosin itse en pidä Kawasakin säännöstä, kuten en näistä määräsäännöistä yleensäkään. Voin vain kuvitella millaista jälkeä voisi syntyä 10/20/30 sääntöä sokeasti noudattamalla!)

Garr Reynolds, kirja Presentationzen ja blogi. "…luetelmia kannattaa käyttää vain harvoin ja silloinkin vasta, kun olet harkinnut muita vaihtoehtoja…".

Lopuksi houkuttelisin vielä lukemaan Olivia Mitchellin blogiartikkelia How to persuade other people to ditch the bullets. Olivia ei ehkä varsinaiseen gurusarjaan kuulu siinä mielessä kuin edellä mainitut, mutta toisaalta oppija saanee myös itse valita gurunsa. Artikkelissaan Mitchell tarkastelee sitä, miksi luetteloista on niin vaikea luopua silloinkin kun se selvästi parantaisi esitysaineistojen laatua. Hän antaa hyviä ehdotuksia myös vakiintuneiden käytäntöjen tilalle. Tässä joitakin syitä luettelomerkkien suosioon:

  • Luettelomerkit toimivat joillekin kuin riepu Tenavien Epulle. Ne pelastavat tilanteen esimerkiksi muistikatkoksen yllättäessä.

  • Toiset ihmiset selvästikin pitävät luetteloista. He ovat tottuneet niihin. Ja senhän me tiedämme, että ihminen tottuu mihin vaan kuin rotat säteilyyn.

  • Luettelo on nopea tehdä. Vallitsevan kiirepuheen keskellä nopeus on sellainen argumentti, jolle ei ole vastaan väittämistä, mutta pitääköhän tätä kiirepuhetta aina uskoa?

  • Luetteloiksi laaditun esityksen voi pitää joku toinenkin kuin esityksen tekijä itse. Käytäntö on työelämän inhorealismia, mutta tuottaa näitä yleisön edessä toteutettuja itsekseenlukusessioita. Tähän Mitchell ehdottaa lääkkeeksi muistiinpanonäkymien tehokkaampaa hyödyntämistä.

PowerPoint Ninja -blogissa oleva viisiosainen artikkelisarja Bullet Point Boot Camp sisältää hyviä luetteloita koskevia neuvoja, linkki ensimmäiseen: Day One. Osassa 5 on onnistuneesti verrattu luetteloa jäävuoreen. Luettelo on vasta se pinnan päällä näkyvä viidennes. Loppu tehdään näkyväksi tarinoilla, vertauksilla, tosielämän esimerkeillä, lisämateriaalilla yms.

Ei kommentteja: