perjantai 13. marraskuuta 2009

Sitten kuitenkin Facebookiin

Piti ottaa Facebook-tili, koska oli päästävä tutkimaan yksityisyysasetusten toimintaa sen verran, että kehtaisi neuvoa niitä toisillekin. Perustin tilin, värkkäsin yksityisyysasetukset kuntoon ja tein pari listaa Tuija Aallon kirjoittaman oivallisen ohjeen mukaan sekä ohjasin blogini ja Posterous-tilin syötteet sinne. Tytär ilmaantui ensimmäisenä kaveriksi.

Sitten ilmaantui kaveriksi tyttären kavereita ja hyväksyin iät ja ajat odottaneen kutsun opiskeluaikaiselta kaverilta. Siitä se lähti. Nyt en voi oikein poiskaan lähteä, koska Facebookissa on jo koirani TOKO-treenikavereita emäntineen (jos joku ihmettelee järjestystä edellisessä lausessa niin hän ei selvästikään ole koiraihminen).

Se tuli selväksi Facebook-elämäni ensimmäisen päivän aikana, että Facebookista ei perusmuodossaan ole yritystoimintani työkaluksi. Siihen ehkä voisi sopia ns. fanisivu. Minun pitää vain ensin vähän nieleskellä sitä ajatusta, että perustaisin jotakin, jonka nimi on "fanisivu". Ei ihan totta, fanisivu! Miten kornia. Minusta sellainen tehdään jollekin uukakkoselle, Massive Attackille tai Pekka Kuusistolle. Ei fanisivu mitenkään kuullosta sellaiselta, jota tekisi näille minun jutuilleni. Enhän tosin vuosi sitten olisi uskonut sitäkään, että innostun härpäkkeestä, jossa pitää 140 merkillä sanoa sanottavansa ja vielä julkisesti hehkutan sen erinomaisuutta (siis Twitteristä on kyse). Nyt siis etsin tietoja fanisivuista ja katselen muiden toteutuksia oppiakseni niistä jotakin.

Mahdollisesti fanisivu voisi korvata ns. tukisivut, joita olen tehnyt kootakseni yhteen parin kirjani aihealueisiin liittyviä lisätietolinkkejä. Tuollainen html-koodattu verkkosivu on jo pitkään tuntunut niiiiii-in vanhanaikaiselta. Sen verran olen noita fanisivuja tutkaillut, että arvelen niiden avulla voivani tehdä vähintään saman mitä nykyisellä tukisivulla ja paljon enemmänkin. Henkilökohtainen Facebook-sivu voisi sitten jäädä noita koirajuttuja yms.vapaampaa yhteydenpitoa varten. Ajatelkaa miten söpöä, siellä on Dogbook-niminen sovellus, jolla voisi tehdä koirilleenkin oman profiilin :)

Kun joskus pohdin syitä siihen, miksi en ole Facebookissa, yksi huolenaihe oli ajankäyttö. Olen kuitenkin viimein sisäistänyt, että kaikkea voi kokeilla eikä kenellekään ole selitysvelvollinen, jos kokeilemansa sitten hylkää hyödyttömänä aikavarkaana. Esimerkiksi Brightkite on ollut yksi typerimpiä juttuja, mitä olen testannut - sillekin varmasti puolustajansa löytyy. FriendFeediä en ole oppinut hyödyntämään muuten kuin ohjaamalla sinne sisällön kaikista muista palveluista ja jättämällä tilin silleen. Juuri tuo mahdollisuus ohjata sisältöjä paikasta toiseen on ajanhallinnan avain. Ja tosiasiahan on, että ellei yrittäjä tänäpäivänä näy netissä mitenkään muuten kuin staattisella verkkosivullaan, on monessa tapauksessa lähes samassa asemassa kuin ei olisi netissä ollenkaan. En sano, etteikö tämä voisi joidenkin kohdalla toimia - joillakin on se vakaa asiakaskunta ja vakiojutut, riittävät sitten niin kauan kuin riittävät. Mutta jos haluat "vanhan" liiketoimintasi ohella haistella myös uusia tuulia, sellaiset puhaltavat siellä, missä on muita ihmisiä aktiivisesti toimimassa.

Jos joku muu pohtii parhaillaan ottaako Facebook työkäyttöön, aloita näistä:

Gemilo blog: Facebookin ryhmät ja fanisivut – kumpi on kampi?

Olli Kopakkala: Ilmainen Facebook-markkinointi

8 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Kiitos vinkeistä! Minäkin olen sinne kyllä kirjautunut, mutta en ole oikein tiennyt, miten suhtautua siihen. Täytyy tutkailla tarkemmin, kunhan joulukiireet hellittävät.

Hyvää viikonvaihdetta!

Outi kirjoitti...

Tervehdys! Se fanisivu vaikuttaa kyllä kiintoisalta, pitää vain päästä yli siitä nimestä. Kuitenkin on varmaan hyvä pitää erillään koirankuvat näistä tietokoneohjelmajutuista, vaikka ne karvakorvat tämän firman työterveyshoitajien pestiä hoitavatkin :)

Kimmo kirjoitti...

Turhaan epäröit fanisivun perustamista, Outi! Mulla on kahden vielä alkuvaiheessa olevan blogini kohdalla vain hyviä kokemuksia fanisivusta. Facebookista on nopeasti tullut yksi tärkeimmistä liikenteen lähteistä. Toisille se on selvästi paljon luontevampi tapa seurata blogia kuin RSS tai Twitter.

Blogin kirjoittaja Outi Lammi kirjoitti...

Kiitos Kimmo rohkaisusta. Katselinkin viikon varrella erilaisia fanisivuja ja mietin olisiko erillisen blogin pitämisessä sen jälkeen mitään mieltä? Toisaalta sillä ei ehkä kannata tässä vaiheessa kovasti päätään vaivata, koska blogista kirjoitukset kulkevat nätisti Facebookiin. On erilaisille ihmisille valinnanvapautta.

Olli Kopakkala kirjoitti...

Kiitos linkityksestä!

Kannattaa ehdottomasti tutustua Facebookkiin tarkemmin. Se tarjoaa helpon tavan pysyä kärryillä mitä kaukaisimmille kavereille kuuluu. Tavatessa on helpompi keksiä puhuttavaa, kun tietää vähän missä toinen menee :).

Facebookin Fanisivut ovat hyödyllinen väline, mutta niiden ei pitäisi missään nimessä syrjäyttää blogia tai muuta verkkosivustoa.

Facebook ja Twitter ovat nopeiden päivitysten tekemistä varten, kun taas blogissa saa selittää juurta jaksain omista asioistaan. Twitter ja Facebook ovat myös hyviä tapoja kerätä kävijöitä blogille.

Olen itse toteuttanut Twitterin, Facebookin ja blogin yhdistämisen seuraavalla tavalla:

http://www.facebook.com/superkauppa
http://twitter.com/superkauppa
http://www.superkauppa.fi/blogi/

Jos aiheeseen liittyen nousee jotain kysymyksiä, niin pistä kommenttia blogiini. Autan mielelläni jos osaan :)

Outi kirjoitti...

Kiitos Olli avusta ja vinkeistä ja kiitos myös hyvästä blogista. Neuvot ja vinkit ovat tosiaan tarpeen. Kaikkea ei ehdi, jaksa eikä viitsi opetetella ihan kantapään kautta.

Facebook "yksityispuolella" on jo parin viikon käytön jälkeen osoittautunut tosi mukavaksi ja työn alla on parhaillaan "firman" vienti sinne.

Mervi J. kirjoitti...

Innostuin itsekin fb:stä viiveellä, mutta kuten totesit, jos aikoo neuvoa toisia kokeiluissa, täytyy ensin ryvettää itseään :-)

Tavataan fb:ssa.

Blogin kirjoittaja Outi Lammi kirjoitti...

Viiveellä tosiaan minäkin olen ollut monessa asiassa mukana, mutta kokeilunhalua hillitsee tehokkaasti krooninen aikapula. Mielestäni on toisaalta ihan hyvä, ettei säntää asioihin pää edellä vaan opettelee kokeilemalla ensin vain paria juttua, jotka kokee pystyvänsä pitämään hanskassa. Oppiminen ja kokemus antaa vähitellen ymmärrystä siitä, missä kohden voi esimerkiksi säästää aikaa - ja tästäkin on hyvä osata kertoa toisille.