torstai 8. lokakuuta 2009

Onko asennoituminen sosiaaliseen mediaan sittenkin ikäkysymys

Luin vähän kateellisena Ylen nettisivulta juttua miten Kemissä kehitetään "yritysten Facebookia". Mahtava idea! Tämän hankkeen etenemistä tulen seuraamaan. Olisipa jotakin samansuuntaista täällä Keski-Suomessakin. Jos jotakin on, ainakaan siitä ei ole kovin tehokkaasti tiedotettu.

Nyt joku voisi sanoa, että sosiaalisessa mediassa verkostoitumisesta kiinnostuneet painukoot Facebookiin tai Twitteriin, mutta mielestäni tietyllä alueella toimiville yrittäjille kohdennetulla omalla verkkopalvelulla voisi olla etunsa. Arvelisin sen ensinnäkin pienentävän nettielämää oudoksuvien kynnystä tulla mukaan ja toiseksikin se kokoaisi tietyn alueen osaamista ja tietotaitoa kätevästi yhteen paikkaan. Ja mikäänhän ei estäisi ottamasta kavereiksi ihmisiä muista alueellisista "yrittäjäfacebookeista". Kuka tietää vaikka tällainen verkottuminen pitkien välimatkojen maassa tuottaisi kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia ja työtilaisuuksia. Emmehän me kaikki voi ängetä itseämme pääkaupunkiseudulle.

Mahdollisuuksia verkostoitumiseen on tietenkin ihan kiitettävästi täällä kotikaupungissani, mutta kovin vaikuttaa Wanhan Maailman meiningiltä. Ihan oikeasti: Kuka jaksaa laukata tuolla kylällä kaikenmaailman kissanristiäisissä. Ja miksi ihmeessä pitäisi yleensäkin talven räntäkeleillä körötellä autossa 45 km päästäkseen samaan neukkariin kun yhteiseen projektiin liittyviä asioita voisi hoitaa netissä, nykyisin sujuvasti jopa reaaliaikaisesti. Eräs tyypillinen väittämä sosiaalista mediaa vastaan on sen ihmissuhteita köyhdyttävä vaikutus. Satakunnan Kansan artikkelissa 12 senttilitraa Facebookia sanotaan tästä asiasta hyvin:
"Usein kuulee senkin, että 'ei minulla ole aikaa semmoiseen'. Ihan totta: moni meistä on niin kiireinen, että sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus sekä uuden oppiminen huvin vuoksi ja muu puhdas viihde jäävät kokonaan. En tosin aivan ymmärrä, miksi ehtimislistalta tippuvat ensimmäisenä välineet siihen, että olemisen hauskat hetket olisivat vähän kätevämmin käden ulottuvilla?"

Ihan samalla tavalla minä ihmettelen miksi niin kauheasti vastustetaan sitä, että elintärkeä verkostoituminen olisi kiireisille ihmisille vähän helpompaa ja täällä maalla talvikeleillä myös turvallisempaa.

Vastustus pistää miettimään, josko sosiaalinen media on sittenkin paljon enemmän ikä- tai sukupolvikysymys kuin aikaisemmin olen halunnut myöntää. Käsitykseni ovat muuttuneet yksinkertaisesti kokemusten myötä. Olen käynyt ikätovereideni (sanotaan näin nätisti: 35+) kanssa joitakin keskusteluja, joiden aikana en ole ollut uskoa korviani. Muutama vuosi sitten istuin vaikuttavan opettaja/kouluttajapersoonan Anita Malisen luennoilla, joiden antia on muistiinpano:
"Aikuinen oppija on suojavyöllä varustettu elämänkokemuksen ja ennakkoasenteiden kokonaisuus."

Anita puhui paljon mm. "säröstä", jonka (oppimis)kokemus aiheuttaa henkilökohtaisen tietämisen kokonaisuuteen. Särö voi olla mahdollisuus uuteen, mutta se voidaan myös kiirehtiä tilkitsemään pois turvallista elämänrytmiä häiritsemästä, jolloin tietysti mahdollisuudet kasvuun menetetään siltä erin.

Sosiaalinen media on selvästikin monelle aikuiselle särö turvallisessa arjessa. Ja tämä havainto puolestaan on särö minulle – joudunhan tässä nyt tarkistamaan uskomuksiani. Olen halunnut kyseenalaistaa ikään perustuvaa ryhmittelyä ja tyypittelyä, koska se estää näkemästä yksilöä ikävuosien läpi. Kieltämättä innostus voi tehdä minusta omalla tavallani sokean, mutta näen näiden asioiden olevan työpaikkojen arkea ihan lähitulevaisuudessa ja siksi katson että minun kuuluukin ihmetellä ja tutkia tätä ilmiötä. On vaikea käsittää, miksi kiinnostukseni herättää ärtymystä jopa sellaisten keskuudessa, joiden luulisi ammattinsakin vuoksi jo havahtuneen. Selvästi keikutan venettä, joka on kulkenut mukavasti, mitä nyt vauhti on hidastumistaan hidastunut.

Ovatkohan nuo kemiläiset keskimääräistä nuorekkaampia/nuorempia vai ajaako heidät nettiin yksinkertaisesti pakko?

Lainaan tähän loppuun katkelmaa Ville Venäläisen blogiartikkelista Herääminen kuilun toiselta puolelta, jossa hän ihmettelee näitä kohtaamisvaikeuksia:

"Keskustelussa minulle valkeni vähän kerrassaan se miten elän kuitenkin aivan toisessa maailmassa kuin muut paikalla olleet... Minä olin erilainen ja toiset olivat ehkä keskenään enemmän samanlaisia. Samanlaista on helpompi ymmärtää. Mikä osa minulle jää?"

Juuri tältä minustakin on tuntunut kuluneena syksynä monta kertaa.

Sosiaalisesta mediasta ja iästä on nyt aivan hiljattain kirjoitettu parikin hyvää artikkelia: Verkostoriskien sukupolvi sekä Eikö sosiaalinen media kolahda. Näistä jälkimmäisessä on onnellinen loppu: Vastustus loppuu kun oikea näkökulma ja motivaatio löytyvät.

2 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Olen itse törmännyt suuriin ennakkoluuloihin, kun pitäisi käyttää tietotekniikkaa hyväksi myös käsityöyrittäjyydessä. Havaintoni mukaan epäilevimpiä ovat juuri ei ihan nuoret ihmiset. En ole itsekään tyttönen (kaikkea muuta!), mutta onneksi haluan pysyä vielä kehityksen mukana. Miten paljon minulta puuttuisikaan, jos ei olisi tietokoneen tarjoamia mahdollisuuksia käytettävissä.

Blogin kirjoittaja Outi Lammi kirjoitti...

En tiedä paljonko uuden vastustuksessa on sitä, että pitäisi kehdata vähän nöyrtyä ja laskeutua alas sieltä kaikkitietävän norsunluujalustalta. Ehkä tässä on myös kyse paljon isommista muutoksista kuin siitä, että pitäisi vain opetella uuden työvälineen käyttö teknisellä tasolla.