maanantai 12. lokakuuta 2009

Luettua: The Back of the Napkin

Dan Roamin teos The Back of the Napkin on ilmestynyt jo vuonna 2008, mutta kirjan arvoa ei yhden vuodenkierron kuluminen ole lainkaan vähentänyt. Jos yritän mahdollisimman lyhyesti kuvata kirjan sisältöä ja ydinviestiä, se lienee tämä: Jos osaat piirtää laatikon, nuolen ja tikku-ukon, pystyt myös esittämään tietoa visuaalisesti.

Kirja tekee tyhjäksi napinan, jota väistämättä kuulen siinä vaiheessa kun sanon, että useimpien diaesitysten teksti pitäisi karsia vähintään kolmannekseen siitä mitä niissä totunnaistapojen mukaan on: "Visuaalinen esitystapa on mainostoimistojen heiniä"; "Me ollaan ihan tavallinen insinööritoimisto, ei meillä ole graafisia suunnittelijoita töissä" jne. jne. jne. Esitysgrafiikka, jota katsoessa pysyy hereillä ja josta muistaa jotakin vielä esitystilanteen jälkeenkin, ei edellytä erinomaista piirtämistaitoa tai kokemusta ammattimaisesta graafisesta suunnittelusta vaan ensisijaisesti ajattelemista. Itse asiassa minulle on tehty mainostoimistossa diaesitystemplate, jota en ole käyttänyt kertaakaan. Template oli "ihan kiva", mutta siihen oli mm. ängetty logo jokaiseen diaan ja se perustui muutenkin PowerPoint 2003 -version oletuksiin, joista minulla ei ole muuta hyvää sanottavaa kuin että onneksi sain käyttööni version 2007.

On syytä mainita, että Dan Roam voitti vuotuisen Slideshare-palvelussa järjestettävän kilpailun, jonka tarkoituksena on hakea maailman parhaita diaesityksiä. Upotan diaesityksen tähän, jotta epäuskoiset näkisivät miten tässä jutussa ei ole piirtämistaidoista ensinkään kyse:


Dan Roamin The Back of the Napkin ei ole pelkästään satunnaista tikkuhahmojen piirtelyä vaan kyseessä on loogisesti etenevä ja tehokas menetelmä, joka auttaa hahmottamaan käsitteitä ja ilmiöitä. Menetelmä perustuu tapaamme tehdä havaintoja ympäristöstä seuraavasti:

  • Näemme olioita ja objekteja, jolloin voimme kysyä kuka ja mikä.
  • Näemme määriä, jolloin voimme pohtia kuinka monta tai paljonko.
  • Olio tai objekti on aina jossakin suhteessa tilaan, voimme siis kysyä missä.
  • Asiat tapahtuvat ajassa, joten kysymme milloin.
  • Näemme myös syitä ja seurauksia, joten saamme selville millä tavoin.
  • Kun tarkastelemme kaikkea edellä mainittua, löydämme vastauksen kysymykseen miksi.
Jokaista kuutta havainnoimisen tapaa kohti on vastaava kuvallisen esittämisen tapa, joita voidaan lisäksi tarkentaa vastakohtaparein yksinkertainen vs. monimutkainen, laadullinen vs. määrällinen, tilannekuva vs. prosessi, yksi vs. vertailu, muutos vs. staattinen. Lopulta kaikesta tästä rakentuu työkalu nimeltä Visual Thinking Codex.

Menetelmässä on keskeistä se, että piirretään paljon käsin. Piirroksia voi itse kukin käyttää parhaiten katsomallaan tavalla: Yksi haluaa piirtää lennossa fläppitaululle, toinen skannaa mieluummin aikaansaannoksensa esitysgrafiikkaohjelmaan. Käsin piirtämisen tehokkuutta Roam perustelee sillä, että ihmisistä on 1) hauskaa katsella toisten ihmisten piirroksia – joiden ei siis tarvitse olla "hienoja", 2) käsin piirtäminen on nopeaa ja 3) tietokoneella on liian helppo piirtää vääränlaisia kuvia. Etenkin kohta kolme laittaa ajattelemaan. Ettei vain olisi niin, että valmis kaavio tai template muokkaa esittämisen ja sanomisen tapaamme sen sijaan, että esittäisimme ja sanoisimme sen mitä haluamme.

*****
PS Blogin entistäkin minimalistisempaa ulkoasua ihmetteleville tiedoksi, että meneillään  on "syyssiivous" ja katsoin parhaaksi aloittaa ihan alusta puhtaasta templatesta.Yritän saada valmista aikaan mahdollisimman pian (jos nämä tällaiset nyt koskaan valmiiksi tulevat).

Ei kommentteja: