perjantai 20. helmikuuta 2009

Luettua: Jussi T. Kosken Arkiähky

Nerokkaimmat oivallukset ovat usein vain toistaiseksi julkistamattomia itsestäänselvyyksiä, kuten nyt esimerkiksi Jussi T. Kosken arkiähkyn käsite. Koski kirjoittaa Arkiähky. Taudinkuvaa & ajankuvaa -kirjassaan arastelematta ja oikeaan osuen kaikesta siitä, mikä elämässä mättää. Kirjan lukeminen oli vapauttavaa. Monessa kohdassa totesin etten voi olla täysin vinksahtanut, koska joku toinenkin kokee tämän asian näin ja jotakuta muutakin ovat samat ilmiöt kiusanneet. Jos siis tuntuu siltä, että aika kuluu joutavaan, syy ei välttämättä olekaan omien korviesi välissä tai iässäsi tai hitaudessasi tai muunlaisessa anteeksiantamattomassa kelvottomuudessasi vaan siinä, että ihmisten arjessa on liikaa tarpeetonta. Sitä ei vain jostakin syystä uskalleta kyseenalaistaa. Me "ikiteinit" seuraamme laumoina elämän oletusasetuksia satunnaisesti toimivat mobiililaitteet kompassinamme. Palaverit imaisevat loputtoman "fiksun puheen" kierteeseen ja työpaikoilla kehitetään niin paljon, että alkuperäinen lähtötilannekin on esitelty uutena monta kertaa. Kun illalla väsyttää, vaivutaan koomaan "idioottilaatikon" eteen, mikäli se on saatu toimimaan kanavamuutoksen jälkeen…

Lue tämä kirja. Se on herkullinen. Mitä syvemmin olet hyväksynyt päättömyydet oletusarvoiksesi, sitä enemmän kirja tulee sinua ärsyttämään. Älä kuitenkaan ryhdy kiukuttelemaan kirjan kirjoittajalle tai minulle, joka menin moista maailmankuvan järisyttäjää suosittelemaan vaan katso peiliin! Kirjassa kirjoitetaan vain siitä, mikä on havaittu. Nykyinen asiaintila ei ole ainoa vaihtoehto, mutta paremman arjen aikaansaamisesta pitää ottaa myös itse vastuuta. Muutokset(* eivät lähde kehittämisprojekteista vaan jokaisen omasta mielestä.

*)Tämän päivän Tietoviikko-lehden Uratie-liitteessä on artikkeli otsikolla Hankala tyyppi työpaikalla (hankalat tyypit näyttävät olevan kestoaihe tätä nykyä!). Yhdestä siinä mainitusta asiasta olen eri mieltä. Nimittäin artikkelia varten haastateltua Kirsi Räisästä lainataan näin: "Aikuinen ihminen ei muutu. Siksi häntä on turha yrittää opettaa." Minä uskon, että aikuinen ihminen voi muuttua, vaikka ihan turha häntä on yrittää opettaa puhumalla, ja motkottamalla. Parempi antaa hankalan tyypin kokea oman käytöksensä seuraukset ja JOS tästä oivaltaa oman osuutensa tapahtumiin, muutokselle on edellytyksensä. Artikkelissa haastatellut henkilötkin kehottavat ottamaan etäisyyttä hankaliin tyyppeihin. Mitä muuta etäisyyden otto on kuin seurausta epämiellyttäväksi koetusta käytöksestä.

Ei kommentteja: