tiistai 11. marraskuuta 2008

Montako huonoa saumaa hitsasit tänään?

Viimeksi eilen keskustelin tutun kouluttajan kanssa siitä, miten kilpailtu ala tietotekniikkakoulutus on. No tästähän syystä minäkin huseeraan myös muun kuin pelkän tietotekniikkakoulutukseen parissa ja olen suunnattoman onnellinen siitä, että pystyn niin tekemään. Toisaalta olisi kai hyvä keskittyä kunnolla johonkin tiettyyn juttuun, mutta voiko niin palkkatyössäkään täysillä tehdä? Ja ainakin omasta mielestäni tämän hetkiset kiinnostuksen kohteeni kantavat toinen toisiaan oikein hyvin. Vanha sanontakin varoittelee laittamasta kaikkia munia samaan koriin.

Mutta kuinka sattuikaan. Aamun aluksi löysin It-viikon etusivulta jutun, jossa FC Sovelton toimitusjohtaja Sanna Varpukari-Anttila toteaa it-sähläilyn syövän tuhottomasti työaikaa.

"Sen sijaan työntekijät ja myös esimiehet näyttävät hyväksyneen sen, että heikommallakin it-osaamisella juuri ja juuri pärjää, toimitusjohtaja miettii. Päivittäinen tuskailu tietotekniikan kanssa vain niellään."
Eilisen keskustelun valossa ajattelin ensin kyynisesti, että alan kova kilpailu näemmä saa isommatkin huolestumaan. Isommilla on näitä vaikutuskanavia vain hieman toisella tavalla käytettävissään kuin meillä pienillä, joiden nillitys kovasta kilpailusta menee yksinkertaisesti kovan kilpailutilanteen kirvoittaman nillityksen piikkiin. Isompi voi naamioida nillityksensä tutkimustietoon perustuvaksi artikkeliksi, joka on samalla yritykselle ilmaista mainosta...Mutta tiedostan olevani nyt huonolla tuulella ja syyllistyväni ilkeilyyn. Siksi hengitän 3 syvää hyvää hengitystä ja myönnän Sanna Varpukari-Anttilan puhuvan asiaa. Loppujen lopuksi olemme yhteisellä asialla:

"Ongelmiin törmätään tyypillisesti esimerkiksi sähköpostin kalenteritoimintojen kanssa. Sähköiset työkalut antavat paljon uusia mahdollisuuksia ajanhallintaan, mutta ne jäävät hyödyntämättä."
Ihan totta. Mm. Outlook tai jokin vastaava sovellus olisi uskomattoman tehokas työväline esimerkiksi pienyrittäjälle, mutta arvelen juuri tässä porukassa osaamisen olevan kaikkein kehnointa. Isoissa yrityksissä sentään tarjotaan aiheeseen liittyvää koulutusta. Pienyrittäjälle koulutuksen hankkiminen on isomman kynnyksen takana ja siksi osaamattomuus vain hiljaisesti hyväksytään. Se onkin helppoa, koska osaamattomuuden aiheuttamille menetyksille ei ole yksiselitteistä tunnuslukua.

(Lisäksi sähköpostin ympärille rakentuva viestimisen kulttuuri kaipaisi parannusta ihan sellaisenaan. Sain äskettäin erääseen tiedusteluuni vastauksen, johon oli sisällytetty koko viestiketju, jolla yksinkertaista kysymystäni oli vastaanottajan päässä kierrätetty viikko:

"Hei,
NN sanoi että hoidat nämä? Voisitko hoitaa tän, vastailla tälle ym.?Terkuin,
MM".

Joopa, useimpia asiakkaita varmaankin hirveästi hivelee todeta olevansa "tämä".)


Tehdassalissa hitsauspilliin tai sorviin ei tartuta ellei työvälineen käyttöön ole asianmukaista osaamista! Seth Godin kirjoitti jokin aika sitten blogissaan kasvavasta tietotyön tuottavuuskuilusta ja listasi joukon asioita, jotka tietotyötä tekevän on syytä hallita. Vähintään. Lopuksi hän kysyy:

"Can you imagine someone who works in a factory that processes metal not knowing how to use a blowtorch? How can you imagine yourself as a highly-paid knowledge worker and not know how to do these things... "
Ja näin Varpukari-Anttila:

"Suurin osa tietotyöläisistä tekee jotain muuta työtä, jossa tietotekniikka on vain väline. Mutta iso osa päivästä voi kuitenkin kulua sen työvälineen äärellä."

Ei kommentteja: