torstai 15. toukokuuta 2008

Antakaa meille metsäteollisuus ja liukuhihnat takaisin…

…sillä meistä suomalaisista ei ole palvelemaan. Mitta alkaa olla täysi palveluiden myyjiin joille lupaaminen on helppoa, mutta toimitus edes suunnilleen ajallaan mahdotonta. Laatujärjestelmä on kuitenkin pettämätön kun kirjoitetaan laskuja. Ne löytävät itsensä varmasti perille. Meiningistä huokuu ahneus ja ylimielisyys, mikä osoittaa melkoisen löysää ajattelua, koska näin pienessä maassa ota rahat ja juokse -periaatteella asiakaskunta on äkkiä ryöstökalastettu.

Ilmeisesti minun pitäisi ymmärtää itsestäänselvyytenä, että pieni on se, joka ensimmäisenä heitetään odottamaan kun isompi älähtää. Meillä suomalaisilla kulkee geeniperintönä isompien nuoleskelun taito, mutta tämä ominaisuus alkaa turbulentissa maailmassa kääntyä itseään vastaan. Kuka mistäkin yhden tai kahden ihmisen yrityksestä tietää, minkälainen menestystarina siitä vielä kirjoitetaan? Asiat ja niiden keskinäiset suhteet muuttuvat tänään merkillisesti ja joskus nopeastikin. Sana kiertää ja juttu kulkee. Ylimielisyys on tauti, jota jokaisen yrittäjän pitää varoa. En väitä, että olisin riemusta hihkuen kapuamassa autoon, jos joku soittaisi 100 kilometrin päästä ja pyytäisi kiireesti hätiin kun tarratulostus ”jo 90-luvun puolivälistä saakka ihan hyvin toimineella” matriisikirjoittimella reistaa ohjelmapäivityksen jälkeen. Yrittäisin kuitenkin esittää kieltävän vastauksen rehellisesti ja nätisti. En ainakaan lupaisi ja jättäisi pyytäjää odottelemaan täydessä radiohiljaisuudessa. Kohtelias vastaus sähköpostiin vie pari minuuttia. Entäs jos antiikkimatriisin omistaja olisi sen ihmisen naapuri, sukulainen tai perheenjäsen, joka parhaillaan pohtisi ostaako 10 koulutuspäivän sarjan minulta vai kilpailijalta?

Mm. luottokampaajani, joogaopettajani, käyttämäni hammaslääkäriasema ja tietokonekauppa osoittavat käytännössä, että asenne tekee jo 50 % haettaessa eroa erinomaisen ja hyvän välillä. Joka pitää itseään liian suurena pieniin töihin on hyvin todennäköisesti liian pieni suuriin töihin!

Ei kommentteja: