Sivut

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Pelaamalla parempi elämä

Voisiko pelillisyys auttaa toipumaan traumaattisista kokemuksista, muuttamaan elämänlaatua  huonontavia ajatusmalleja, kehittämään tahdonvoimaa tai yleensä vain saavuttamaan tärkeitä tavoitteita? Ainakin Jane McGonical tiimeineen on uskonut tähän ja tuloksena on ollut mainio SuperBetter-sovellus.
SuperBetter helps you achieve your health goals — or recover from an illness or injury — by increasing your personal resilience. Resilience means staying curious, optimistic and motivated even in the face of the toughest challenges.
SuperBetterin kehitystyön taustalla ovat pelisuunnittelijana työskennelleen Jane McGonicalin omat kokemukset. Hän sai aivotärähdyksen, josta toipuminen oli vaikeaa. Omaa paranemistaan edistääkseen Jane kehitti pelin, joka on kenen tahansa saatavilla verkossa sekä sovelluksena iPhonelle.

Pelin idea on, että asetat itsellesi tavoitteen, joka on esimerkiksi haaste elämässäsi. SuperBetter tarjoaa valmiita vaihtoehtoja kuten Anxiety, Chronic Pain, Depression, Eating Healthier jne. tai voit määritellä täysin omavalintaisen päämäärän. Tavoitteen saavuttamiseksi asetetaan osatavoitteita ja pikkutehtäviä (quests, power-ups) ja osoitetaan pahikset (bad guys), jotka pitää nujertaa. Pahis on esimerkiksi jokin käytös, jonka voisi korvata paremmalla, esimerkiksi kotiin jumittumisen sijasta lähtee lyhyelle kävelylle tai tapaa kaverin. Osatavoitteiden saavuttaminen ja pahiksien torjuminen antavat pisteitä ja lisäävät uskoa omiin kykyihin ja tahdonvoimaan. Tietoa edistymisestään voi myös jakaa Facebookissa, jos katsoo tarpeelliseksi.

Voit katsoa pelin idean grafiikkana kun klikkaat etusivulta See How It Works -linkkiä. Lisätietoja pelistä saat myös About-sivulta, jonka alareunan linkistä pääsee tutustumaan pelin tieteellisiin taustavoimiin.

Jos joku olisi sanonut minulle puolitoista vuotta sitten, että kirjoitan tästä aiheesta blogissani ja vieläpä suosittelen kokeilemaan, olisin käyttänyt koko sanavarastoni laajuuden kertoakseni mitä mieltä olen moisesta ennustuksesta. Jos sinä ajattelet pelillisyydestä ja peleistä samalla tavalla, autan lyhentämään matkaa, jonka kuljet ennakkoluulojen reunustamaa polkua pitkin kohti omaa pelillisyysoivallustasi. Tässä katsottavaksi TED-video (19:30 minuuttia), jolla Jane McGonical kertoo oman tarinansa ja puhuu pelillisyyden hyvistä puolista:



(Jos olet nyt "virallisella verkkosivullani", tässä linkki videoon.)

SuperBetterin kanssa samaa sovellustyyppiä edustaa Epic Win, sekin iPhonelle. Siinä valitaan avatarhahmo, joka etenee kohti tavoitetta “kultaa” keräten. Tavoite ja osatavoitteet määritellään itse. Ainakin minunlaiseni elämänmittaisesti scifistä ja fantasiasta vaikutteita imenyt tätinörtti tykkää tästäkin!
Peli ja pelillisyys ovat sanoja, joka näyttävät herättävän vahvoja tunteita. Tässä asiayhteydessä kannattaisi kuitenkin ryhtyä tarkastelemaan pelillisyyttä motivaation ja elämänlaadun näkökulmasta, jolloin asia näyttäytyykin aivan toisella tavalla.

Elämänfilosofiani mukaan on parempi tehdä aktiivisesti voitavansa asioiden eteen kuin lamaantua olosuhteiden edessä. Kaikki ei tietenkään toimi kaikilla ihmisillä samalla tavalla, mutta huomaan pelillistämisen auttavan tarkastelemaan omia haasteita objektiivisemmin. Ihminen suhtautuu omaan elämäänsä tunneperäisesti  eikä tunteminen tietenkään ole väärin, mutta hetkittäin on hyvä astua askeleen verran kauemmaksi. Pelillisyys sellaisena kuin se esimerkiksi SuperBetterissä toteutetaan, kannustaa myös käyttämään myönteisempää sisäistä puhetta silloin kun on kyse oman itsen ja omien tekemisten arvioinnista – se on varmasti useimmille meistä tarpeen!

Pelit eivät korvaa läheisten ihmisten ja ystävien tukea, mutta kaikilla ei valitettavasti ole kovinkaan supportiivista verkostoa. Ja vaikka sellainen olisi, minusta ei läheistensäkään niskaan voi ihan koko aikaa olla kaatamassa, sillä jokaisella on omat pahiksensa torjuttavana.

2 kommenttia:

Marko Suomi kirjoitti...

Uskon että tuossa on potentiaalia. Tuossa yhdistyy positiivinen palautekierre ja pienet askeleet kohti tavoitetta. Ja tietysti se oleellinen eli yleensä tavoitteellisuus. Varsinkin jos motivaatio on heikko tai tilanne muuten kurja, on mielestäni parempi "juhlia" kaikkia pienimpiäkin askeleita eteenpäin ja siihen nuo sopivat varmasti hyvin.

outi.lammi kirjoitti...

Tuota pienten askelten periaatetta pitäisi noudattaa joka asiassa, esimerkiksi ajankäytönhallinta on tästä hyvä esimerkki: Ison projektin tai päämäärän ajattelukin uuvuttaa, mutta kun pilkkoo asian tai tehtävän pieniin käsiteltävissä oleviin konkreettisiin osiin, ei se olekaan niin mahdoton. Ja SuperBetteriä kannattaa kokeilla.