perjantai 30. marraskuuta 2012

Facebook-käytön minimointitestin loppuraportti

Facebook-käytön minimointiviikko ja myös omien itsensäjohtamistaitojen testaus on saatu päätökseen. Tässä loppuviikon raportti ja johtopäätöksiä.

Keskiviikko 28.11.2012

Aamulla puoli tuntia syötteenlukijan kimpussa. Pari tviittiä suoraan ja muutama ajastuksella loppupäiväksi. Lähetin väliaikaraportin tästä testistä blogiin. Muistiinpanojen tutkimista ja kurinalaista kirjoittamista kello 9–11. Tunnustan, että Facebook houkutteli, mutta voitin kiusauksen ilman, että piti pyytää naapuri sitomaan pakkopaita kiinni.

Noin kello 11 tein lyhyen joogaharjoituksen, kävin Moodlessa, luin sähköpostit ja luin viestit Yammerista. Kävin Facebookissa, vastasin kaverin viestiin ja luin tiistaiseen Pinterestiä koskevaan kysymykseeni tulleet vastaukset. Sainkin nerokkaan vinkin – ilmeisesti tämä on niitä syitä, joiden vuoksi Facebookia kannattaa sietää! Lounaan jälkeen jatkui intensiivinen kirjoittaminen.

Twitter oli auki koko päivän, mutta hälytykset olivat pois päältä. Tweetdeckin sarakkeissa oli päällä pari hashtag-hakua ja tarkistin saaliin iltapäivällä. Facebookissa kävin vastaamassa viesteihin ja yrityssivun kommenttiin. Se siitä. “Pakolliset” työt olisin voinut lopettaa 3 varttia aikaisemmin kuin yleensä, mutta juutuin piirtelemään mindmappeja.

Torstai 29.11.2012

Aamupäivällä palaveri, jonka jälkeen tarkistin kaikki somesivut ja sähköpostin. Puolen päivän aikaan haastattelin Mäkelän Pauliinaa Skypessä kirjaani varten. Tämän jälkeen Facebook oli hetken auki, vastailin viesteihin ja tutkin mihin ryhmiin sitä oikein kuulunkaan, niitä oli aika paljon! Suljin Facebookin jatkaessani koulutuksen valmistelua. Työpäivä loppui ajoissa, koska piti lähteä kirjaston kautta joogatunnille.

Perjantai 30.11.2012

Aamulla uutislinkki yrityssivulle, statuspäivitys, pari kommenttia ja sitten Facebook kiinni. Käytin vähän aikaa mm. muiden bloggaajien saiteilla ja kommentoin, mitä en ole aikoihin tehnyt (ei muka ole ehtinyt).  Osa päivästä menikin koulutushommissa esitysgrafiikan parissa. Päivän aikana vilkaistiin osallistujien kanssa mm. SlideSharea, Preziä ja Pinterestiä. Kiusauksia facebookata oli vähänlaisesti.

Mitä testi todisti

  • Facebookiin tulee kieltämättä ajauduttua useammin kuin muihin somepalveluihin ajantappomielessä ja sijaistoimintona, mutta tämä on mahdollista pitää kurissa kunhan asian tiedostaa ja haluaa tehdä sille jotakin.
  • Facebook on omanlaisensa ekosysteemi. Sitä mikä siellä on huonoa, ilmeisesti tarvitaan lannoittamaan se hyvä, joka siellä kukoistaa.

Mikä ylipäätään motivoi tähän testiin?

Sen lisäksi, mitä maanantaina kirjoitin vireystilasta ja keskittymisestä, oli pari muutakin syytä:

1) Ihmisten valitus siitä, että Facebook (tai joku muu netissä) on aikasyöppö, kyllästyttää.

Kulunut viikko vahvistaa Saku Tuomisen toteamuksen siitä, miten tietotyössä ja ajanhallinnassa tärkeintä on vastuun ottaminen omista tekemisistään. Ei se ole Facebook, joka saa jumittumaan tietokoneen eteen vaan oma henkinen vetelyys. Eikä se ole “tämä työ”, joka pitää Facebookissa tai jossakin muussa nettipalvelussa tuntikaudet ja saa takapuolen leviämään. Me valitsemme sen istumisen ihan itse jonkin muun edelle.  On tietysti otettava huomioon, että Facebook on yhä useammalle myös työväline – minullakin osittain. Enkä halua arvostella somesivujen kurkkimista “huvin vuoksi”, sillä tällaiset tuokiot ovat joskus osoittautuneet varsinaisiksi löytöretkiksi. Tätä ei kuitenkaan pitäisi käyttää puolustuksena sille, jos ei kerta kaikkiaan pysty kontrolloimaan tekemisiään. Jos Facebook syö aikaasi, get up and fight!

2) Facebook itsessään on kyllästyttänyt minua pitkään.

Halusin astua askeleen etäämmälle nähdäkseni paremmin mistä koko Facebookissa ja virtuaaliyhteisöllisyydessä on kysymys. Olenko niin vapaa toimiija kuin kuvittelen vai ohjaudunko muiden pyrkimysten perässä enemmän kuin haluan myöntää. Tätä pitäisi jokaisen pohtia, vaikka tällaisesta yllytyksestä ei taatusti pidetä – yrittäähän yhä useampi saada elantonsa sillä, että mahdollisimman moni saataisiin huokuteltua jonkun päätelaitteen eteen aukomaan mainoksia ja jakamaan tietoa, jonka pohjalta hänelle voidaan kohdistaa taas uusia mainoksia (minultahan tunnetusti puuttuu itsesuojeluvaisto, joten siinä se nyt tuokin tuli sanottua).

Kakkoskohtaan en osaa antaa viisasta johtopäätöstä, koska se tuotti vain nipun uusia kysymyksiä, sinänsä kiinnostavia. Ehkä tässäkin voi vedota hra Tuomisen kehotukseen ottaa valta itselleen. Tuli myös mieleen pari vuotta sitten tunnemyrskyjä nostattanut teos You’re Not a Gadget, jota haluan vilkaista uudestaan. Jaron Lanier ei välttämättä ole vanha hippi, joka on helppo ohittaa sanomalla miten ukki horisee niistä ajoista, kun netti oli vielä hyvä.

Ei kommentteja: