keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Facebook-käytön minimointitestin väliaikaraportti

Täysissä sielun ja ruumiin voimissa ollaan. Seuraavassa tunnelmia maanantailta ja tiistailta:

Maanantai 26.11.2012

Ensimmäinen testipäivä sujui hyvin. Noin kello 11 kävin julistamassa mäyräkoiraväen joulukuvakisan päättyneeksi. Vilkaisin parin sivullisen verran Facebook-listani sisältöä. Jaoin Brain Pickings -sivun viesteistä löytyneen linkin, joka sanoi kirjoittamisesta kaiken tarpeellisen:
“A writer who waits for ideal conditions under which to work will die without putting a word on paper.“
Iltapäivällä n. kello 16 vein blogipostauksen linkin Facebookiin ja kävin tarkistamassa onko koirankuva jo tullut muokattavaksi. Lopetin päivän työt n. puoli tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti. Olin saanut tehdyksi kaiken mitä olin päivän varalle suunnitellut.

Tein illalla mielenkiintoisen havainnon: Kun venyttelin lenkin jälkeen käsi kurottui kuin itsenäinen elävä olento kohti pöydällä olevaa puhelinta. Tajusin, että Facebookin kurkkiminen on samanlainen paha tapa kuin salmiakin syönti. Sitä tekee jos puhelin on saatavilla samalla tavalla kuin salmiakkia lappaa suuhunsa, jos sitä on näkyvissä. Kysyin itseltäni moniko Facebook-päivitys tai viesti on tähän saakka ollut sellainen, ettei se olisi voinut odottaa seuraavaan päivään. Vastauksen voinee päätellä siitä, että pysyin kuin pysyinkin kaukana puhelimesta.

Tiistai 27.11.2012

Aamulla iGoogleen kirjautuessani jaoin Facebookiin saman kirjoituksen, jonka tviittasin. Puolen päivän aikaan kävin hakemassa mäyräkoiraliiton joulukuvan, rajasin sen sopivaan kokoon ja sijoitin paikoilleen. Kommentoin parin kaverin statuspäivitystä ja suljin Facebookin.

Korviketoimintaa selvästi: Iltapäivällä löysin itseni iPadin ja Amazonin Kindle Cloud -palvelun kautta lataamani e-kirjan kimpusta. Olin vahingossa avannut e-kirjan edellisenä iltana selaimeen ja halusin välttämättä siirtää sen Kindle-appsiin heti paikalla tässä ja nyt! Lukeminen olisi onnistunut sekä online että offline myös selainsivulta. Ilmeisesti väsymys ja turtumus riittävän pitkän työrupeaman jälkeen saa hakemaan vaihtelua muodossa tai toisessa – ellei se ole Facebook, etsitään jotakin värkättävää. Sen perusteella mitä ihmisen aivoista tiedän, parempi olisi syödä vaikka omena. Kirja on joka tapauksessa nyt oikeassa paikassa, joten vaihtelunhaluni tuli kanavoitua hyötykäyttöön.

Facebookissa hetki työt lopetettuani. Linkki yrityssivulle, henkilöprofiiliissa huhuilin kavereilta ideoita Pinterest-yrityssivun käyttöön, pari tykkäystä, kommenttia ja synttärionnittelu kaverille. Lopetin työt n. tunnin aikaisemmin kuin tavallisesti ja olin myös ulkoillut jo aikaisemmin päivällä koirien kanssa. Mitähän minä tällä kaikella ylimääräisellä vapaa-ajalla vielä teenkään!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minua jäi askarruttamaan mystinen lause "Sen perusteella mitä ihmisen aivoista tiedän, parempi olisi syödä vaikka omena". Avaisitko ajatustasi enemmän?

Outi Lammi kirjoitti...

Omenansyöntijutun pointti on siinä, että työnteko ja siihen keskittyminen pitävät sisällään myös biologisia prosesseja, jotka käyttävät energiaa, mm. glukoosi on aivoille tärkeää. Kyvyttömyys keskittyä käsillä olevaan asiaan voi johtua yksinkertaisesti siitä, että verensokeri on alhaalla.