tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kun PC-tätinörtti Macin osti

Minun on kauan tehnyt mieli hankkia Mac, mutta kynnys tähän on ollut korkea, koska laite olisi ollut minulle vain kallis lelu. Leipä on pitkään tullut yksinomaan PC/Windows-ympäristöstä. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet parin viimeisen vuoden aikana. Esimerkiksi Toimisto pilven päällä tai muut vastaavat verkkotyökalujen koulutukset eivät siitä kummene olipa kouluttajalla käytössään PC tai Mac. Myös luentojen pitäminen onnistuu laitteen kuin laitteen avulla – eihän diaesityksen näyttämiseen tarvita kuin iPad2 edellyttäen, että löytyy sopiva piuha datatykkiä varten.

Viimeinen pisara hankintapäätökselle taisi olla iBooks Author. Opetusmateriaalin jakelu iPadille tehtynä on enemmän kuin mielenkiintoinen ajatus. Päädyin 13” MacBook Air -laitteeseen, koska kevyenä sitä on mukava kuljettaa mukana. Ostin myös yksinkertaisen nerokkaan Magic Mouse -hiiren.



Kulttuurishokki ja miten siitä selvittiin

Mac on helppokäyttöinen laite, mutta kulttuurishokin se tuotti siitäkin huolimatta, että en ole mikään laite- enkä käyttöjärjestelmäfundamentalisti ja asennoiduin uutuuteen myönteisen uteliaasti. Shokkia mahdollisesti lievensi kokemus muista iOS-laitteista, mutta monesta asiasta pitää ajatella toisin. Aluksi häiritsi hirveästi kun niin sanotusti “konepellin alle” päästäkseen piti nähdä vähän vaivaa mikä taas PC-laitteessa on suunnattoman helppoa. Olen it-tukitaustani vuoksi tottunut ajattelemaan, että asioita pitää kätkeä vain kun käyttäjä on toope ja tässä on selvä kulttuuriero. Asiat, kuten ohjelman asennus, hoituvat hyvin suoraviivaisesti. Hieman hirvitti poistaa ulkoinen kovalevy koneesta vetämällä sen kuvake roskakoriin!

Näppäimistö teetti töitä. Esimerkiksi Delete-näppäintä etsin pitkään, mutta löysin Applen tukisivulta hyvän ohjeen nimeltä Ennen Windowsissa, jota suosittelen muillekin PC-laitteeseen tottuneille. Insert-näppäimen haikailu loppui siinä vaiheessa kun totesin, että eipä tuolle PC:ssäkään nykyisin sanottavasti käyttöä ole. Muita päänvaivaa tuottaneita asioita olivat mm. tekstinkäsittelyn näppäinkomennot sana kerrallaan, rivi kerrallaan yms. liikkumiseksi sekä hiiren pikavalikon puuttuminen.

Erityisiä ilon aiheita

Mac käynnistyy samassa ajassa kuin PC palautuu lepotilasta. Lepotilasta Mac käynnistyy silmänräpäyksessä!

Ohjelman asennus on tosiaankin ollut suunnattoman yksinkertaista ja helppoa, lisäksi myös ohjelman ostaminen on suunnattoman vaivatonta, Visa-laskun mukaan ehkä liiankin. Tosin näyttää olevan niin, että vaikka Mac on kallis laite, sille tehdyt ohjelmat ovat suhteellisen edullisia. Kallein hankinta tähän mennessä on Photoshop Elements 10, joka maksoi 63 euroa. Macille on myös runsaasti hyviä maksuttomia ohjelmia. Vakiosovellusten joukosta löytynyt mutkaton kuvakaappari riemastutti.

NovaMindin antelias lisenssipolitiikka ansaitsee kiitoksen. Etsin ensin Mindjetin Mac-versiota, mutta minun olisi pitänyt pulittaa siitä enemmän kuin sieluni sieti. Sen sijaan NovaMind sallii saman lisenssiavaimen käytön eri laitteissa, koska heille kuulemma on aivan luonnollista, että ihmiset käyttävät ohjelmaansa eri alustoilla. Sitähän minäkin!

Myös melua tyhjästä

Tutustuminen Pages- ja Keynote-ohjelmiin vahvisti käsitystäni siitä, että ne, jotka Microsoft Office -nimen kuullessaan lietsovat itsensä suunnattomaan raivoon ovat muodostaneet mielipiteensä version 2003 tai sitä varhaisemman aikakaudella. Pages ja Keynote olivat jopa pieni pettymys, sillä ainakin Keynoten erinomaisuutta on suitsutettu niin paljon, että odotukset olivat kovat. Hyviä sovelluksia ne kuitenkin ovat. Molemmissa on hienot valmistemplatet ja edistyneitä muotoiluominaisuuksia, mutta jo sitä oranssilla pohjalla olevaa valkoista tekstiä olen kuluneena talvena katsellut aika monta kertaa diaesityksissä. Ja Chalkduster-fontti on seuraava Comic Sans, ennustan.

Mihin erillisiä hiiren painikkeita oikein tarvittiinkaan?

Vielä sananen Magic Mouse -hiirestä ja laitteen kosketusalustasta. Kosketusalustan Multitouch-eleet on helppo oppia iPadin pohjalta, esimerkiksi sivua voi zoomata kuten kosketusnäytöllä. Myös Magic Mousen koko päällipinta toimii kuten kosketusalusta. Aluksi tämä tuotti monia hämmentäviä tilanteita. En tietenkään vaivautunut lukemaan hiiren ohjetiedostoja ennen kuin olin päätynyt väärään näkymään puolen tusinaa kertaa. Magic Mousen ja minun suhde kuitenkin paranee päivä päivältä.

Ei kommentteja: