tiistai 6. maaliskuuta 2012

"Ihminen ei vain elä elämäänsä vaan luo sitä.”


Mikko Taskinen on niitä ihmisiä, joihin olen tutustunut Facebookissa yhteisten kavereiden kautta, mutta jota en ole koskaan tavannut IRL. Viimeksi mainittu asiaintila toivottavasti tässä vielä korjataan.

Pyysin Mikolta blogihaastattelua tutustuttuani hänen kirjaansa nimeltä Sisäinen harjoitustie, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Krista Laguksen kanssa. Kirjaan liittyy myös Pieni harjoituskirja.

Kuvaa lyhyesti kirjaasi tai kirjojasi. Kenelle kirjoitit ne?

Kirjojen syntyhistoriaan liittyy kasvatustieteen maisterityöni, jolla oli sama aihe, mutta kontekstina koulu ja opettajan työ. Aiheella eli sisäisellä harjoittelemisella on minusta annettavaa jokaiselle ihmiselle. Koska juuri kukaan ei lue akateemisia lopputöitä, kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen toivat aiheen suuremman yleisön ulottuville.

Kirjat kertovat sisäisestä harjoittelemisesta. Sisäinen harjoitustie – alaotsikkona perustan luominen – kertoo siitä, mitä harjoitteleminen on, mitä tarkoitetaan harjoittelevalla asenteella, mitä harjoitteleminen elämässä tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. Pieni harjoituskirja vie tämän “teoreettisen” johdannon käytäntöön, konkreettisiin harjoituksiin. Kuvaan kirjassa myös harjoitusten seurauksia ja sitä, miten harjoittelemista voi peilata eli miten voi tulla tietoiseksi harjoittelemisestaan ja sen aikaansaamista prosesseista itsessä.

Ihmiset harjoittelevat “sisällään” nykyisin monenlaisia asioita: Meditoivat, harjoittavat positiivista ajattelua, läsnäolemista jne. Halusin nostaa harjoittelemisen ja harjoittelevan asenteen kaikkien ihmisten tietoisuuteen, vaikka samalla tiedän, että tämä on vielä melko marginaalisen ihmisjoukon hommaa. Muistelinkin kirjoja kirjoittaessani humoristisesti Nietzschen Näin puhui Zarathustra -teoksen alaotsikkoa: ”Kirja kaikille eikä kenellekään”.

Mitä tarkoitat harjoittelemisella?

Sisäiseen harjoittelemiseen pätee sama kuin ulkoiseenkin: Mielekästä, säännöllistä ja läsnä olevaa toistoa. Mutta nyt ei harjoiteta ulkoisia vaan sisäisiä lihaksia, sisäisiä kykyjä ja ominaisuuksia. Niin kuin kirjassani kuvaan, ihminen voi ottaa harjoiteltavakseen minkä tahansa asian, jonka osaaminen tekisi hänen elämästään, elämänlaadustaan ja elämisentunteestaan paremman. Tämä voi olla keskittyminen, läsnäolo, ajatteleminen, tunteiden tasapaino jne. Tai jopa nukkuminen, jonka laatua ihminen voi edistää yksinkertaisella harjoituksella: Päästämällä irti päivästään nukkuu syvemmin ja kevyemmällä mielellä.

Miksi harjoitella? Eikö meille aseteta ihan riittävästi kaikenlaisia itsenkehittämispaineita jo muutenkin?

Harjoitteleminen on oma, tietoinen ja vapaa päätös. Siksi sillä on erityinen voima ja asema ihmisen elämässä. Tällainen “sisäinen ohjautuvuus” on tärkeä asia, sillä suurin osa asioista tapahtuu ihmisen tietoisen ohjaamisen ulkopuolelta, joko sisäisten impulssien tai ulkoapäin tulevien välttämättömyyksien puristuksessa.

Harjoitteleminen vahvistaa ihmisen sisäistä voimaa ja luo itsenäistä sisäistä elämää. Näitä ihminen tarvitsee voidakseen elää sellaista elämää, jossa on uskollinen omille arvoilleen. Lisäksi harjoitteleminen antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä elämästä omansa näköinen. Hänen ei tarvitse tyytyä “tehdasasetuksiin” vaan hän voi luoda elämäänsä sisältä käsin. Ihminen on syntyessään kuin raakamateriaalia, josta hänen on määrä elämällään tehdä taideteos.

Tätä taideteosta ihminen voi muovata keskelle arkeaan “upottamillaan” yksinkertaisilla harjoituksilla. Kirjassani esittelemäni harjoitustie on täysin mahdollista toteuttaa arjessa kenenkään muun sitä edes huomaamatta.

Sanot verkkosivullasi: "Vanhentuneet mielikuvat itsestä ja jäykistyneet toimintatavat ovat useimmiten suurin este astumiselle parempaan ja kiinnostavampaan elämään." Tämä on niin totta, mutta selvästikin on niin vaikea lähteä aktiivisesti muuttamaan asioita vaikka olisi todennut, että pysyttely vanhassa ei toimi? Entä jos muutos ei viekään parempaan?

Kuvaamasi vaikeuden voin täysin allekirjoittaa enkä varmaankaan ole siinä yksin. Itsenäinen tahto ei ole annettua, vaan sitä täytyy sitkeästi ja johdonmukaisesti harjoitella. Itsensä ylittäminen, sisäisen vapauden kokeminen ja harjoittelemisen kautta itsensä voittaminen ovat kokemuksina todella palkitsevia ja voimaannuttavia. Tässä on yksi elämän paradoksi: Harjoittelemisen kautta ihminen voisi paremmin ja jaksaisi enemmän, mutta ihminen ei jaksa ryhtyä harjoittelemaan.

Sama koskee myös työtä, ihmissuhteita, omia tapoja ja tottumuksia. Itsenäinen tahto edellyttää tuekseen rohkeutta, jota tavallisesti löytyy vain pakon edessä, samoin kuin tahto muutokseen. Ihminen pitää vanhasta ja turvallisesta kiinni. Se on inhimillistä, sillä uusi ja tuntematon pelottaa.

Muutos vie kuitenkin aina todellisempaan, sellaiseen, joka on enemmän itsen näköistä ja lähemmäs sitä, mitä ihminen on elämältään tahtonut. Tämä autenttisuus koskee myös ihmistä itseään: Harjoittelemisen ja elämässään toteuttamiensa muutosten kautta ihminen tulee vähitellen siksi, joka on aina halunnut olla. Samalla ihmisestä pääsee esiin paras, joka on usein koko elämän ollut kätkettynä.

Sinulla on oma yritys, Peilaus Oy. Mikä on yrityksesi syntytarina?

Toimin kasvattajana ja opettajana yli 20 vuotta. Rakastin työtäni. Kun olin ohjannut taas yhden luokan kahdeksannelle, minulle tuli tunne, että jos haluan elämässäni tehdä jotakin muuta, se olisi nyt tai ei koskaan, muuten jään koulumaailmaan loppuelämäkseni. Lisäksi joskus on hyvä lopettaa kun on huipulla. ;)

Steinerkoulun opettajana toimiminen on eräänlaista yrittäjyyttä. On suuri vapaus niin sisältöjen ja menetelmien, mutta varsinkin sen suhteen, kuinka paljon antaa itsestään työlleen oppilaiden kanssa. Olin opettanut tulevia opettajia sekä vetänyt erinäisiä koulutuksia ja pitänyt esitelmiä eri yhteyksissä. Lisäksi olin huomannut, että minulla on läsnä olevan kuuntelemisen kyky, jota sana peilaus kuvaa. Sekä työssäni että sen ulkopuolella olen kohdannut paljon ihmisiä, jotka hyötyisivät selvästi sellaisesta yksinkertaisesta asiasta, että joku oikeasti kuuntelisi heitä. Tätä kykyä ja luovia pedagogisia avujani olen käyttänyt uudessa työssäni.

Yrityksesi harjoittaa myös kustannustoimintaa? Sattuneesta syystä tämä kiinnostaa minua kovasti. Miksi päädyit kustantamaan oman kirjasi, eikö se ole vaivalloista ja aikaa vievää?

Kustantaminen liittyy minulla yrittäjänä toimimisen itsenäisyyteen. Saan tehdä kaikki päätökset ja valvoa niiden toteutumista. Kääntöpuolena on tietysti tuo mainitsemasi vaivalloisuus ja se, että aikaa palaa, varsinkin markkinointiin ja myymiseen. Tätähän yrittäjyys on: Monessa asiassa pääsisi helpommalla, kun olisi töissä jollakin toisella. Mutta maailma ei vaan riitä, joissakin meissä elää halu olla itse luomassa sitä.

*****
Kiitos haastattelusta, Mikko! Mikon kirjoja voin suositella kenelle tahansa, jolle elämän kohokohdiksi eivät aivan riitä uusi auto joka vuosi, hampurilaisbaarin työntekijän 3 kk palkan verran maksanut laukku ja uima-allaslomat ökyhotelleissa.

Ei kommentteja: