perjantai 23. huhtikuuta 2010

Jos IT-osaaminen olisi erinomaista

Jos suomalaisten IT-osaaminen on niin erinomaista, kuin sen virallisesti sanotaan olevan, tulkaa oikaisemaan. Lupaan lukea huolellisesti pitkätkin vakuutukset siitä, että seuraavantyyppisiä episodeja ei missään nimessä ole voinut oikeasti tapahtua viimeisen vuoden aikana:

– En mää vaan uskalla sinne feisbuukkiin mennä. Mää pelkään, että joku pääsee sitä kautta mun koneelle ja varastaa kaikki mun tiedot.

– Kuule, voisitsä selittää mikä se funktio oikein tarkoittaa, tai oikeestaan, voisitsä aloittaa ihan selittämällä sen kaavan, mulle ei oo koskaan kukaan sitä neuvonut ." (Kysyjä parikymppinen. Tämän sukupolven piti imeä se osaaminen äidinmaidossa ja oppia kaikki koulussa.)

– Hei mitä varten muuten nää kolmiot täällä Wordin ja PowerPointin mitta-asteikolla on? (Kysyjä ryhmästä "perustaidot hanskassa.")

– Siis mikä tää syöte on, mistä sä puhuit?

– Jaa mikähän kumma siinä kuvassa sitten on. Kun minä kyllä muutin sen jpg:ksi. Kirjoitin sinne nimen perään että piste ja jiipeegee.

– En mä saanut niitä tehtyä, kun ne jutut aina hukkuu, jotka mä sieltä oppimisympäristöstä avaan omalle koneelle.

– Miten sinäkin järkevä ihminen semmoista blogia kirjoitat. Eikös se ole niiden rasistien touhua?

En todellakaan pilkkaa ketään osaamattomuuden vuoksi, koska osaamattomuus ei aina ole esimerkiksi yrityksen työntekijän oma vika. Ehkä vain säästökuuri meni hieman pitkäksi tai jotakin muuta tuli ja ohitti tärkeydessä koulutustarpeen. Tästä samasta ilmiöstä vain puhuvat niin monet muutkin kouluttajat ja opettajat, että se on otettava vakavasti. Jostakin syystä vallitsee ristiriita puheella tuotetun IT-osaamisen ja todellisen IT-osaamisen välillä. Olisi mielenkiintoista tietää, kenen tai keiden etu on ylläpitää tätä osaamisharhaa. Ehkä kovaäänisin osaamisen hehkutus sitten lähtee niiden näppäimistöltä, jotka itse osaavat ja jotka ihmiselle niin tyypilliseen tapaan eivät näe omaa napaansa pidemmälle.

Sosiaalisen median sovellusten ilmaantuminen yrityksiin ei ainakaan vähennä perusosaamisen tarvetta. Perusosaamisen pitää olla kunnossa, jotta uusien välineiden käyttöönotto ja uusien työtapojen omaksuminen etenisi sujuvasti.

Olen kirjoittanut syyskussa 2008 näin:

Tietoteknisen osaamisen tasoa LUULLAAN usein joksikin ja yhtä usein se ON jotakin muuta. Yksi syy tähän tietenkin on se, että laitteiden ja ohjelmien kanssa pärjääminen on työelämässä sosiaalisesti suotavaa. Menepä tunnustamaan pomolle kehityskeskustelussa, että Outlookin asetukset ovat sinulle täyttä salakieltä niin sama kuin tunnustaisit…hetkinen…onko itse asiassa niin, että tietoteknisen osaamisen kohentamisen tarve on yhteiskuntamme viimeisiä tabuja? Lähes kaikki muut ihmiselämän osa-alueet on jo aikapäiviä nostettu kaapista kaiken sallivaan päivänvaloon, mutta Outlookin tai Excelin kanssa takkuava joutuu kärsimään yksin häpeänsä kanssa.

Syyskuusta 2008 tähän päivään on vajaat 2 vuotta. Mitään merkittävää parannusta en ainakaan minä näe tässä välissä tapahtuneen.

Ei ole häpeä ellei osaa. Osaamattomuuteen on lukemattomia ymmärrettäviä syitä. On kuitenkin hyvin vähän ymmärrettäviä syitä selitykseksi siihen, että kärsii osaamattomuudestaan eikä tee mitään asian korjaamiseksi.

Tässä blogissa myös: Kaksi osaamistestiä.

6 kommenttia:

Linda kirjoitti...

Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Korkeakoulumaailman avokonttorin perusteella tietotyöläisarki ei todellakaan ole niin hehkeää kuin hehkutuksissa sanotaan. "Mikä ctrl+a?"

Janne Ansaharju kirjoitti...

Tämä on niin totta. Suurin ongelma, mihin minä olen törmännyt on se, ettei nykyään voi sanoa kenellekään, jos ei osaa laittaa sähköpostiin liitetiedostoa.

Toisaalta oma ongelmani on ollut samaistua näihin asiakkaiden vaikeuksiin - eli elän itse siinä harhassa, että muutkin osaavat suurin piirtein samat asiat kuin minä.

Viimeisin osaamattomuus, johon törmäsin: Blogiini tuli kommentti, jossa nimenä oli minun nimeni ja sähköpostina minun osoitteeni. Epäilin ensin sovelluksen bugia, kunnes oivalsin kirjoittajan logiikan. Hän oli kirjoittanut kommenttiin kuten sähköpostiinkin: vastaanottajan tiedot.

P.S. Vaihdoin blogini kommentointiin tekstit "nimesi", "sähköpostisi" ja "kotisivusi".

Päivi kirjoitti...

Ei ole häpeä ellei osaa, mutta miksi on niin vaikeaa sanoa se ääneen. Olen usein huomannut, että IT-osaamisen paras tuki on, kun saa "kilauttaa kaverille" eli on joku jolta voi kysyä apua, kun jossain vieraammassa tietoteknisessä asiassa tarvitsee tukea. Se, miten ennakkoluulottomasti ja uteliaasti tietotekniikan ja somen mahdollisuuksia kokeilee, onkin sitten jokaisesta itsestä kiinni.

Outi kirjoitti...

Kiitos hyvistä kommenteista. Osaamattomuus alkaa kyllä olla siinä mielessä ikävä juttu, että arjen töissä pidetään montaa asiaa itsestäänselvyytenä ja jos nämä perustat eivät ole kunnossa, jää auttamatta jälkeen.

Se on ihan totta mitä Päivi sanoo: Monta asiaa selviää kun kokeilee. Onkohan tässäkin asiassa kuitenkin erilaisia ihmistyyppejä. Olen huomannut, että kokeilemalla eteneminen on joillekin melkein vastenmielistä.

Timo Kantola kirjoitti...

Kokeilemalla oppimisesta: Minusta se on sitä opettavaisinta oppimista, mutta moniko enää osaa tai uskaltaa oikeasti opetella asioita? Nyt en kyllä väitä, että kyllä ennen os..

Moni odottaa, että uuden ohjelman käytön oppii näppärästi, mutta ei muisteta kuinka työläs olikaan oppia vaikkapa luisteleminen. Oppiminen vaatii aikaa ja siihen ei kaikilla riitä kärsivällisyyttä. Ei varsinkaan tietokoneen ääressä.

Ja aika moni luulee osaavaansa käyttää tietokonetta,vaikka todellisuudessa vain surffailee netissä.

Outi kirjoitti...

Moikka Timo ja kiitos kommentista. Tuosta viimeisestä lauseestasi tulee mieleen, että tämä taitaa olla se tosiasiallinen tila nuorten osaamisessa. Minä olen ymmärtänyt, että nuorissa on todella hyviä osaajia joitakin, sitten on paljon tätä surffailuporukkaa, jotka esim. ensimmäisessä työpaikassaan ovat ihan onnettomia kun lyödään työvälineohjema eteen.

Omalle tyttärelle opetin Wordin tyylit kun joutuivat tekemään ensimmäisiä pitkiä raportteja koulussa, selitin myös tiedohakujutut, lähdekritiikit ja tekijänoikeudet kun ei niistä oltu kuulema puhuttu. Näiden asioiden opettamisessa on ilmeisesti paljon koulukohtaisia eroja ja minusta tässä pitäisi olla yhtenäiset käytännöt koko maassa.