tiistai 13. huhtikuuta 2010

Jatkoa Twitter-kohteliaisuuspohdintoihin: RT - kiittääkö vai ei?

Edellisessä postauksessa pohdin #FollowFriday-käytännön alennustilaa ja taidanpa hämmentää kauhoineni Twitter-keitosta vielä lisää.

Mutta ensin lyhyt disclaimer ihan varmuuden vuoksi: Nimittäin on muistettava, että tämä on blogi ja niinpä voin antaa mielipiteidenkin näkyä. Tämä ei silti tarkoita sitä, että pitäisin omia ajatuksiani ainoina oikeina. Lisäksi olen sanonut etenkin sosiaalisesta mediasta, että en ole some-asiantuntija vaan yrittäjä, joka opettelee käyttämään sosiaalista mediaa yritystoimintansa apuna. Saatan tänään olla asiasta X jotakin mieltä, puolen vuoden päästä olosuhteet ovat ehkä saaneet minut ajattelemaan toisin. Jos tuntuu ihan hirveältä, että kouluttajaksi itseään kutsuva ihminen pohtii asioita avoimesti ja kertoo voivansa jopa muuttaa näkemyksiään, niin siihen totean vain, että voi voi. Minulle on kuitenkin sanottu, että yrittäjän pitää päättää keitä haluaa asiakkaikseen. Tämän saluunan asiakkaita kai ovat ihmiset, jotka kestävät kouluttajan, jolla on tapana siivota ullakkoaan silloin tällöin. Toki on kysymyksiä, joihin voi antaa yksiselitteisenkin vastauksen, kuten esimerkiksi "mitä Excel-funktiota minun pitäisi käyttää kun haluan hakea ehdon perusteella tietoa tähän soluun". Joihinkin asioihin vastausta antaessaan onkin ehkä aloitettava kysymällä kysyjältä uusi kysymys.

Mutta varsinaiseen aiheeseen: Joskus talvella Twitterissä tuli puheeksi pitäisikö RT:stä kiittää. Mielipiteet jakautuivat aika lailla kahtia: Osa sanoi, että se on mukavaa ja kohteliasta. Jotkut sanoivat, että RT sinällään on jo kiitos hyvästä tviitistä eikä kiitoksesta tarvitse erikseen kiitellä. Itse olen vielä 15.9.2009 ollut sitä mieltä, että RT:stä kiittäminen on mukava tapa.

Tätä nykyä en paljonkaan kiittele, koska olen alkanut nähdä RT:n toisin. Minäkin sanoisin tällä hetkellä: RT on jo kiitos hyvästä sisällöstä. Asia on nähty myös näin (Eight Twitter Habits That May Get You Unfollowed or Semi-Followed):

"Sending a public tweet that thanks someone for following, for recommending you, or for retweeting your post isn't an expression of gratitude but a boast sent to everyone who follows you. It's a big, needy, self-serving way to make sure a wide group of people are aware that someone thinks you're terrific."
Lihavoitu kohta lyhyesti: Kiitos on vain omahyväinen tapa, jolla haluat tuoda mahdollisiman monen tietoon sen, että joku pitää sinua suurenmoisena. Ja tästä en itse ole samaa mieltä! Vaikka RT voi tuottaa hälyä, minusta on vielä pitkä matka kiittämisestä esimerkiksi siihen, että retweettaa viestin, jossa omaa viestiä on retweetattu, eivätkä sitäkään kai kaikki pitäisi välttämättä pahana...

Itse lopetin RT-merkinnöistä kiittämisen siinä vaiheessa kun a) ajattelin tuottavani sillä hälyä b) uusi ja vanha RT-käytäntö alkoivat olla työläät rinnakkain. Etenkin jälkimmäinen vaikutti paljon: Uusien ja vanhojen RT-merkintöjen haaliminen yhteen alkoi olla vaivalloista etenkin kun päivän aikana saatoin käyttää useita eri clienteja, joista osa näytti vieläpä tallentelevan vähän mitä sattuu. Luultavasti ongelmaan joku on jossakin keksinyt fiksun ratkaisun, mutta en ole jaksanut nähdä hirvittävästi vaivaa. On nimittäin olemassa paljon erilaisia tapoja kiittää RT:stä, vaikkakaan ne kaikki eivät välttämättä ole kovinkaan suoraviivaisia. Ihmisille voi kuitenkin tehdä palveluksia vaikka ei suoraan näkyisi miten tässä nyt tehdään vastapalvelusta, koska tunti sitten linkitit sisältöäni eteenpäin. Voihan esimerkiksi suositella kaverin hyvää blogia tai blogipostausta, esitystä SlideSharessa, Facebook-sivua tms. tai yksinkertaisesti laittaa RT:n eteenpäin jonakin toisena päivänä. Eihän kohteliaisuuden tarvitse tulle esille keskinäisten selänraaputustalkoiden muodossa.

Entä mitä mieltä sinä olet RT-kiitoksista?

2 kommenttia:

Anja A kirjoitti...

Antaa mielen muuttua

Hienoa, että puolustat ihmisen, jopa kouluttajan, oikeutta muuttaa mielipidettään. Sitähän kutsutaan toisella nimellä oppimiseksi.

Kun tietoa ja kokemusta kertyy, näkemysten pitääkin muuttua. Se ei ole vain oikeus vaan velvollisuus, ainakin sille, joka yrittää ohjata muitakin uusiin oivalluksiin.

Mitä kohteliaisuuksiin Twitterissä tulee, niin sopisiko sinne suunnilleen sama resepti kuin meiliin:

1) Rituaaliset repliikit ovat periaatteessa olennainen osa miellyttävää vuorovaikutusta.

2) Käytännössä kanavia ei kannata kuormittaa tyhjillä viesteillä, edes kohteliaisuudesta.

3) Kiitos on paikallaan, jos se tulee sydämestä eikä kannattavuuskalkulaattorista.

Outi kirjoitti...

Hei taas Anja ja kiitos kommentista. Henkilökohtaisesti tosiaan minäkin toivoisin pääseväni sellaisten oppiin, joiden ajatukset elävät - tosin ehkä rajansa kaikella: Näkemysten kiertonopeuden ei pidä sentään huimata päätä :)

Kyllä, minustakin Twitter-viestintään voi soveltaa meiliviestinnän oppeja. 140 merkin raja tietysti vielä korostaa välinelukutaidon merkitystä.