tiistai 20. huhtikuuta 2010

Nimetön netti – sananvapautta vai sen parodiaa?

Kun puhutaan nimettömästä nettikirjoittelusta, mieleeni tulee yleensä vilauttelijapilakuva. Tiedättehän, epämääräinen hyypiö hyppää nurkan takaa popliinitakki levällään pelottelemaan satunnaista kadullakulkijaa. Pilakuvissa toistuva teema on hyypiön tekeminen naurunalaiseksi ja täten vaarattomaksi. Harva kai ottaa nimetöntä nettikirjoitteluakaan vakavissaan. Siitäkin on tullut lähinnä vitsi.

Jos olisin joutunut vastaamaan samaan kysymykseen kuin HS-raati viime viikolla "Pitäisikö verkossa kirjoittaa vain omalla nimellä", olisin mahdollisesti jättäytynyt siihen 9 prosenttiin, joka ei ottanut kantaa. Nimettömyyskysymystä on vaikea kommentoida, etenkin jos haluaa huomioida kaikki näkökannat.

Sanavapaus- ja ihmisoikeuskorttia ei kannata vetää esille. On yhteiskuntia, joissa anonyymifoorumi on ainoita väyliä vapaaseen mielipiteen ilmaisuun tai epäkohtien julkituomiseen. Olisihan nimettömänä kirjoittelun kieltoa myös vaikea valvoa ja valvonnan vaikutukset heijastuisivat muualle yhteiskuntaan tehden elämästä epämiellyttävää. Mahdollisuus nimettömyyteen voi joillekin olla ainoa keino saada äänensä kuuluviin, mutta juuri tästä syystä anonyymikeskustelumahdollisuuden käyttäminen perustelemattomaan ja aggressiiviseen jäkättämiseen vain siksi, että oma elämä sattuu tänään harmittamaan, on sananvapauden väärinkäyttöä. Jos kysymys koskisi vain suomenkielellä käytävää nettikeskustelua, kallistuisin luultavasti sille kannalle, että verkossa pitää kirjoittaa omalla nimellään tai ainakin tunnistettavalla nimimerkillä.

Elämme vuotta 2010 ja omalla nimellä esiintymisen kammo vaikuttaa hieman hysteeriseltä. Voisin tietysti ottaa huomioon sen, että nyt eletään murrosvaihetta näissä asioissa ja pitäisi sitten olla hieman ymmärtäväisempi. Ehkä kuitenkin vähimmäisvaatimuksena voisi jo pitää tunnistettavaa nimimerkkiä? Minusta on jotakin kieroutunutta asetelmassa, jossa avoimesti omalla nimellään esiintyvää vaaditaan "keskustelemaan" nimettömien kanssa. Missä IRL olette nähneet ihmisiä istumassa pöydän ympärillä ja yhtä lukuunottamatta kaikilla on pussi päässä? Pussi päässä saa raivota sille, jolla ei ole pussia päässä. Pussittoman tulee säilyttää mielenmalttinsa, koska hänet voi tunnistaa ja muutenkaan näkyvä suuttuminen ei sovi. Suuttua saa vain, jos on pussi päässä. Ehkä nimettömyyden puolustamisen taustalla on sen suuntainen ajatus, että esimerkiksi bloggaavan poliitikon pitäisi etuoikeutettuna kestää kansalaisten mielipiteet ja arvostelu. Toki politiikkaan lähtevän pitää kuunnella kansalaisten mielipiteitä ja sietää arvosteluakin, mutta en nyt tiedä onko kenenkään siedettävä nimetöntä ja silmitöntä solvaamista. Suosittu argumentti on myös se, että nimettömän mielipiteen esittäjän henkilö ei vaikuta ja mielipide otettaisiin jotenkin "puhtaampana". Mutta ottaako nimetöntä puheenvuoroa kukaan tosissaan?

Nimettömässä nettikeskustelussa on myös sellainen puoli, josta ei paljon puhuta ja joka kuitenkin voisi vaatia sen ottamista jossakin määrin tosissaan. Nimetön nettihuutelu on helppoa ohittaa höpöttämisenä, ns. parempi ja fiksumpi väki on ihan jossakin muualla. Näinhän esimerkiksi ns. nettikansaan suivaantuneet mielellään antavat ymmärtää - ehkä fiksuimman kirjoihin pääsisi kun ei verkossa keskustelisi lainkaan. Emme kuitenkaan voi tietää ketkä kaikki anonyyminetissä kirjoittavat ja mikä on heidän tarkoituksensa. Montako tietoisesti toimivaa mielipidevaikuttajaa löytyy kaljapöhnässä uhoavien joukosta? Missä vaiheessa netissä vellovan vihan voi nähdä ensioireena yhteiskuntarauhan järkkymisestä? Onko sieltä mahdolllista lukea minkäänlaisia ennakoivia signaaleja. Eikä pidä unohtaa ihmisen monimutkaisuutta. Entä jos nimettömänä esiintyvän puskastahuutelijan vastakohta ei olekaan avoimen asiallinen keskustelija? Mitä ajattelisit, jos saisit positiivisena esiintyvän Twitter-tuttavasi alter egon kiinni raivoamasta ja provosoimasta nimettömänä jossakin muualla? Oman mielenrauhan vuoksi on kuitenkin parasta ottaa viimeisin esimerkki vitsinä, älä ryhdy ajattelemaan tällaista mahdollisuutta tai et pian luota keneenkään.

7 kommenttia:

nettimuorin kirjoitti...

Miten sananvapautta voisi mitata anonymiteetillä? Sananvapaus ei ole samaa kuin moskan heittäminen nimimerkin takaa.
Olen varmaan kalkkis, mutta noteeraan vain ne kannanotot, jotka on annettu oikealla nimellä tai yleisesti tunnetulla nimimerkillä, jonka oikeat tiedotkin ovat helposti saatavilla. Viimemainittu esim. omalla kohdallani, koska nimimerkki erottuu, mutta oikean nimen kaimoja on satoja.

Mielestäni ihminen, joka ei uskalla olla omalla nimellään asioidensa takana, voisi mennä kotiin kasvamaan siihen asti, että uskaltaa pysyä reilusti sanojensa takana.

Timo Kantola kirjoitti...

Kirjoittelin aika pitkään nimimerkillä nimettömän sinne tänne eri keskustelupalstoille. En räyhännyt. ;)

Nyt jo omalla nimellä muutaman vuoden.

Joskus julkisuuden henkilön on hyvä kommentoida nimettömänä, jotta sanomansa luettaisiin niin kuin se on. Eikö vain?

Suomi24 mainitaan usein huonona esimerkkinä,mutta kyllä sieltäkin asiallista keskustelua löytyy vaikka nimettöminä kirjoittaja esiintyvätkin.

Anja A kirjoitti...

Olen, Outi, jo liki perinteiseen tapaan samaa mieltä postauksesi sisältämistä kannanotoista. Hyvä juttu kaikin puolin.

Minun sydämelläni ovat nyt kovasti yhteiskuntamme heikko-osaiset - esimerkiksi vanhukset ja vammaiset. Heidän huonosta kohtelustaan kirjoittaa sentään jo mediakin.

Tässä on yksi niitä poikkeuksia, joka vahvistaa pääsäännön eli nimellä kirjoittamisen. Usein on vähintään henkinen turvallisuusriski puuttua esimerkiksi hoitohenkilöstön harjoittamaan huonoon kohteluun omalla nimellä.

Netti ei saisi olla vain terveiden ja vahvojen netti. Bloggasinkin asiasta: http://www.alasilta.fi/node/206

Outi kirjoitti...

Kiitos taas hyvistä kommenteista. On tunnustettava, että itselläkin aktiivinen verkkoelämä on alkanut nimimerkin suojissa. Kolusin jo 90-luvulla erilaisilla nettifoorumeilla ja vaikka aiheena ei sen vaarallisempi ollut kuin tietotekniikka, nimimerkillähän sitä esiinnyttiin. Oma nickini oli Sandra. Ensimmäistä blogiakin kirjoitin salanimellä.

Olen samaa mieltä siitä, että toisinaan tilanne vaatii nimettömyyttä. Onkin sääli, että nimettömyys on saanut niin huonon leiman ja asialliset kannanotot tärkeistä aiheista ehkä ohitetaan sen vuoksi.

Aamiaista syödessäni naureskelin HS:n kulttuurisivujen jutulle "Kirjoituksia rämeestä". Siinä sitä mentiin asian ytimeen.

Marko Sykkö kirjoitti...

Mainio: "Missä IRL olette nähneet ihmisiä istumassa pöydän ympärillä ja yhtä lukuunottamatta kaikilla on pussi päässä? "

Itse olen puhunut myös tuosta irl-tilanteesta, että vaikka paikalla on 100 henkilöä (toki ryhmässä tyhmyys edelleen tiivistyy ;), on keskustelu paljon asiallisempaa kun tulet omana persoonanasi esille.

Verkko laskeutuu pilvestä arjen keskelle ajan myötä ja myös käyttäytyminen verkossa luontevoituu.

Tia T. (Tiina Airaksinen) kirjoitti...

Anonyymi kirjoittelu voi olla hyvinkin perusteltua tietyissä tapauksissa, jotta saa äänensä kuuluviin. Arkaluonteiset aiheet kuten vaikkapa alkoholismi, mielenterveysongelmat ja kiusaaminen, ovat sellaisia, että on vaikea vaatia esiintymään nimellään. Silti puheenvuorojen pitäisi olla asiallisia. Loanheitto nimimerkin takaa on vastuutonta ja väärin.

Jos ei ole perusteltua syytä käyttää nimimerkkiä, pitää uskaltaa seistä sanojensa ja asiansa takana eli kirjoittaa omalla nimellään. Jos ei tohdi, on paras sitten vetäytyä.

Rakentavaa vuorovaikutusta tarvitaan verkossakin. Siitä syntyy keskustelua, dialogia. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta asiallinen pitää olla.

Outi kirjoitti...

Kiitos kommenteista myös Marko ja Tiina. Minäkin uskon, että nettikeskustelusta tulee vähitellen luonteva osa kanssakäymistä, joko nimellä tai nimimerkillä.

Minkähän takia se rakentava ja asiallinen vuorovaikutus aina vain on niin vaikeaa?