torstai 18. maaliskuuta 2010

Ilmaisen olemuksesta: “Inform for free, how to for a fee.”

"Free is just a massive transfer of wealth from those who create things to those, like Google, who aggregate access to them." (The Ad Contrarian: Free Is The New Stupid)

Syötteenlukijastani löytyi mm. kirjoituksia ilmaisuudesta, esimerkiksi Taylor Ellwoodin Why I no longer do Free in my business ja Chris Broganin Price Points.

Tunnustan, että tähän mennessä minulle ei ole valjennut se, miten ilmainen voisi olla niin suunnattoman superloistavaa bisnestä kuin sen on joissakin yhteyksissä väitetty olevan. Ilmaisuus (markkinoitaessa pitää muuten käyttää sanaa "maksuttomuus") voi toimia premiumsisällön mainoksena tietyissä rajoissa, mutta mikään itsetarkoitus se ei sellaisenaan ole. Ilmaisuuden avulla on kieltämättä myyty runsaasti seminaareja ja kirjoja eri puolilla maailmaa ja nimenomaan myyty. Ilmaisuuden apostolit veloittavat muhkeita palkkioita ja heidän kirjansa maksavat. Fakta: Asioista voidaan laskuttaa se, mikä niistä on mahdollista saada.

Näin Taylor Ellwood:

" The more you give away your services, the more you undervalue them, and the more people will take advantage of you. That's what I've learned from the past year. And when people balk at paying my prices, it means they aren't my clients, and if I try and take them on, I'll be wasting my time chasing them."

Kuva: Stock.xchng

Kun lukee ilmaisuuden autuutta hehkuttavia blogiartikkeleita ja kommenteissa joku julkituo epäilynsä samaan tapaan kuin minä nyt, hänet tyypillisesti vaiennetaan sanomalla, miten ei ole bloggaajan ongelma jos kysyjä on noin jumiutunut vanhoihin liiketoimintamalleihin. Miksi ilmaisuuden apostoli ei tarjoa perusteltuja ja datalla vahvistettuja caseja ilmaisuuden ihmeitä tekevästä voimasta, siis muitakin, kuin ne jo kliseiksi muuttuneet esimerkit Chris Andersonin kirjasta (hinta € 7,95 Bookplus-kirjakaupassa). Ja liiketoiminnalla tarkoitan toimintaa, jolla todella elättää itsensä. En sitä, että julkaisee säännöllisen kuukausipalkan turvin tuottamaansa aineistoa ja sättii muita pyrkimyksistä ansaita oma elantonsa sisällöntuottamisella.

Ellwood:

"If you want free, read my blog or subscribe to my newsletter. I'm happy to inform you."

Se, että netissä on paljon avointa sisältöä on toki rikkaus ja minäkin hyödyn siitä. Olen myös valmis tuottamaan ilmaista sisältöä ja teenkin niin, todisteeksi riittänee tämä blogi + oikean sivupalkin linkit. Avoin sisältö edellyttää kuitenkin sen käyttäjiltä hienotunteisuutta ja ymmärrystä, jota aina ei tunnu löytyvän. Se, että kirjoittaa liudan Excel-artikkeleita blogiin, ei tarkoita esimerkiksi sitä, että olisi valmis tuosta vain jättämään laskutettavan työnsä syrjään ryhtyäkseen ilmaiseen puhelinneuvontaan. Puhelinneuvontaa, jota ei erikseen laskuteta, voi sen sijaan oikeutetusti pyytää asiakas, jonka kanssa on suuri koulutusprojekti kesken.

Ellwoodin tavoin pidän itsestään selvänä sitä, että ajastaan ja työstään on lupa veloittaa. Ellei tämä käy, heittäydyn teidän veronmaksajien elätiksi. Kirjoitan blogeja ja Facebook-fanisivun vinkkejä omalla aikataululla ja itse valitusta aiheesta. Sähköpostillakin neuvon ihan varmasti pieniä asioita siinä aikataulussa kun ehdin. Vapaaehtoisuus on kuitenkin avainsana. Täsmällinen neuvo täsmällisesti muotoiltuun ongelmaan täsmällisesti sovittuna ajankohtana maksaa. Samaten saan myös itse valita, mitä materiaalia luovutan toisten käyttöön ja millaisin ehdoin.

PS Jotkut opettajat ovat kysyneet saako blogini aineistoa käyttää opetuksessa. Tuolin ja näppäimistön välistä on lisensoitu Creative Commons -lisenssillä ja aineiston käyttö rajoitukset huomioiden on ok. On aina mukava kuulla tapauksista , joissa blogiartikkeleistani on ollut apua!

4 kommenttia:

Anja A kirjoitti...

Selvää suomea!

Oli jo aikakin jonkun kirjoittaa suoraan tästä ilmaishömpötyksestä. Markkinointikeinona "maistiaiset" ovat vanha kikka, mutta ei maksuttomuudesta voi pysyvä toimintatapa tulla.

Olen huomannut saman: helppo pistää kuukausipalkalla kaikki hengentuotteensa vapaaseen jakeluun.

Kuka muuten mahtaa vastata maksuttomien palvelujen laadusta - "ostaja" vai "myyjä"?

Outi kirjoitti...

Kiitos kommentista, tosiaan tuossa ilmaisuuspuheessa on jotakin, joka kovasti kiusaa. Yleensä aina sellainen, jota ryhdytään kovasti tuputtamaan herättää epäilykseni. Aivan varmasti ilmaisuus hyödyttää joitakin tahoja, mutta ei siitä yleispäteväksi malliksi ole. Ainakaan omalla kohdallani en näe siinä kovinkaan suuria mahdollisuuksia,mutta en toisaalta ole mikään asiantuntija näissä asioissa. Lupaan suhtautua avoimella mielellä kaikkiin toteutuneisiin tapauscaseihin, joita minulle esitetään.

LottaV kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, Outi. Olen itsekin pohtinut tätä, ja usein ajatellut, että en sitten vaan ymmärrä, kun en ole vielä osannut nähdä, miten nolla muuttuu rahaksi.

Omassa verkkonäkyvyydessäni julkaisen ilmaista sisältöä itseäni markkinoidakseni ja osaamiseni näytöiksi. Sen verran, että asiakas "tuntee" minut jo kurssille tullessaan, ja ehkä siten valitsee ennemmin minut kuin kilpailijan. Olen surkea seuraamaan nettielämän tuottoja, joten mitään menestystarinaa minulla ei ole tähän väliin heittää, mutta ainakin kuvittelen hyötyväni tästä myös liiketoiminnassa.

Vaan kuten hyvä ystäväni tähän sanoisi: ei pidä luulla.

Outi kirjoitti...

Hoplaa, täällähän se Lotan kommentti oli, katsoin hätäisesti, että se oli menossa edelliseen postaukseen. Hyvä, ettei Blogger ole ryhtynyt omavaltaisesti sensuroimaan :)

Lotalla taitaa olla sama periaate kuin minulla. Jokunen tarjouspyyntö onkin tullut sillä tavalla, että on ensin kiitelty vaikkapa Outlook-ohjetta, josta on ollut apua ja sitten otettu koulutus puheeksi. Toisaalta blogi on myös henkireikä. En pääsääntöiseti kirjoita kirjojani minkään inspiraation vallassa itseäni puhuttelevista aiheista vaan aiheista, jotka kustantajan mielestä voisivat myydä oppikirjoina. Blogissa voin kirjoittaa laajemmasta aihepiiristä kuin pelkästään Microsoft Officen näkökulmasta, joka ei herra paratkoon ole koko elämäni vaan yksi välineistö muiden samanlaisten joukossa :)