maanantai 15. helmikuuta 2010

Niin vaikea otsikointi

Selityksiä mahtuu maailmaan ja tässä yksi minun näköiseni: Olen livennyt 2-3 artikkelin/viikko bloggausvauhdista, koska nyt on niin mainiot hiihtokelit. Eikä tämä ole oikeastaan edes selitys vaan näin se on. Kun kerrankin pääsee ja kun hiihtämisestä näin paljon pitää, lienee sallittua prioriosoida. Kyse on kuitenkin työhyvinvoinnistani ja laskutettavat työt ovat aikataulussaan, joten kukaan ei kärsi hiihtoinnostukseni vuoksi.

Lukemaan olen sentään ehtinyt. Käsissäni on kulunut mm. Gene Zelaznyn teos Say it with charts. The Executive's Guide to Visual Communication, joka on painettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1985 ja josta on sen jälkeen otettu uusintapainoksia säännöllisin väliajoin. Kirjaa ovat esitysgrafiikan ja muun tiedon visualisoinnin suuret nimet suositelleet niin usein omissa kirjoituksissaan, että pakkohan se oli hankkia itselleen.

Kirjassa muistutetaan mm. graafisen kuvaajan otsikoinnin merkityksestä. Otsikointiin neuvotaan kiinnittämään huomiota monessa muussakin yhteydessä ja silti otsikot jäävät helposti kaiken muun jalkoihin. Itse ainakin tunnustan syyllistyväni usein siihen, että kirjoitan otsikoksi "jotakin", koska senhän voi sitten lopuksi tarkistaa. Käytännössä työn kuin työn viimeistelyvaiheessa on aina niin kiire, että otsikointi käydään läpi vauhdilla jos lainkaan. Otsikot saavat liian harvoin osakseen sitä huomiota mikä niiden pitäisi saada, jotta ne toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla.

Zelaznyn mukaan graafisen kuvaajan piirtäminen on kolmivaiheinen prosessi. Ensimmäiseksi määritellään kuvion sisältämä viesti, joka on nimenomaan otsikoinnin kannalta tärkeä tieto. On tiedettävä mitä halutaan kertoa sillä kuviolla, joka käsillä olevista numeroista piirretään. Alla oleva kuva lienee tyypillinen graafinen kuvaaja:

Kuviossa ei itsessään ole mitään vikaa, se on vain ympäripyöreä. Sen nähdessään tekee mieli kysyä: "Entäs sitten?" Mahdollisesti kuvion esittäjällä on jokin pointti, jota hän haluaa painottaa esitystilanteessa. Ehkä kuvion mukaisesta kehityksestä seuraa jotakin tai kuvion kertomaa käytetään perusteluna jollekin. Kuvan katsojalle on luvallista kertoa, mikä keskeinen viesti on. Graafisen kuvaajan otsikko voisi parhaimmillaan toimia kuten hyvä lehtiotsikko ja tiivistää jo ennalta kuvion sanoman. Mahdollisia otsikointitapoja tällekin kuviolle on paljon, asiayhteydestä riippuen. Esimerkiksi Uusien sopimusten määrä on vaihdellut; Kesäkuussa solmittiin eniten uusia sopimuksia; Huonoimmat kuukaudet olivat maaliskuu ja toukokuu; Lupaava alku tuotti pettymyksen, vasta kesäkuussa piristyi jne.

Toiseksi työvaiheeksi Zelazny nimeää vertailun tunnistamisen, jota seuraa kolmas, kaaviotyypin valinta. Käytännössä työvaiheet limittyvät, sillä viestiä määriteltäessä yleensä vertailutapakin käy ilmi ja mahdollisesti johtaa itsestään selvästi tietyn kaaviotyypin käyttöön. Useimmiten koko prosessi myös tapahtuu intuitiivisesti, mutta pieni lisä tietoisuutta ei haittaisi. Automaattivaihde tuottaa kuvaajia, jotka ovat ehkä oikein, mutta eivät välttämättä niin havainnollisia ja puhuttelevia kuin ne voisivat olla.

Suosittelen Zelaznyn kirjaa jokaiselle, joka haluaa kehittää havainnollistamistaitojaan. Toinen vakiosuositeltavani on Vesa Kuuselan teos Tilastografiikan perusteet (Edita), jonka painos on valitettavasti loppu eikä uutta ollut suunnitteilla ainakaan silloin kun sitä vuosi takaperin kyselin. Onneksi on kirjastoja!

2 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Nyt on olleetkin upeat ulkoiluilmat. Ilmankos olet hyvin ulkona viihtynyt.

Kiitos vinkistä: sain viimein perustettua ne fanisivut Facebookiin! Kovin hyvin en osaa vielä siellä liikuskella, mutta aloitettu on.

Hyviä kelejä edelleen!

Outi kirjoitti...

Tervehdys! Pitääkin etsiä sivusi Facebookista :) Kelit ovat tosiaan mahtavat, niin hiihtämiseen kuin "toimistohenkilökunnan" ulkoluttamiseenkin.