torstai 18. helmikuuta 2010

Näinkin voi käydä, eräs oppimiskokemus

Puhelin soi. Kohtelias ja miellyttävä ääni esittelee itsensä ja kysyy olisiko minulla hetki aikaa.

Minä : "Mmmm, tuota noin, nyt on sellainen tilanne, että minä en kyllä ole ostamassa mitään."
Kohtelias ja miellyttävä ääni: "No ei se nyt haittaa, entäs jos minä ostaisin?"

Tuossa tilanteessa ymmärsin tarkalleen mitä tarkoittaa "meni konseptit sekaisin". Soittaja oli onneksi huumorintajuinen ja minäkin pääsin tilanteen tasalle. Enkä onnistunut säikäyttämään vaan pääsen ensi viikolla katsomaan millaiset kasvot tuolla kohteliaalla äänellä on. Mutta olkoon tämä kaikille opiksi: Vaikka kaksi edellistä puhelua olisi tullut puhelinmyyjältä, älä oleta, että kolmaskin on. Ei sittenkään, vaikka soittaja käyttäisi sanontaa "onko hetki aikaa."

Tämä episodi paljastaa koko joukon ennakkoasenteita. Niin mahdottoman parjauksen kohteena kuin puhelinmyynti on, suurimmalla osalla myyjistä on erittäin miellyttävä ääni ja ystävällinen lähestymistapa. Niinpä kohteliaan ja miellyttävän soittajan luokittelee automaattisesti puhelinmyyjäksi. Mutta miksi siitä myynnistäkin on tullut sellainen peikko, koska sillähän tässä eletään. Eivätkö muissa asioissa soittelevat sitten ole koskaan ystävällisiä, onko keskinäinen juttelumme äreää murisemista? Onko tämä kaikki jotakin perisuomalaista, josta ei pääse eroon? Paljonko minussa on muuta samanlaista raivostuttavaa ja ristiriitaista änkiottoutta?

Niinhän sitä sanotaan, että kun oppija on valmis, opettaja on lähellä. Minun opettajani muistutti oppimistehtävistä soittamalla. Varo vain! Et mistään voi tietää minkä nurkan takaa sinun opettajasi ilmestyy.

5 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Nyt osui! Minä olen juuri äskettäin blogissani manannut näitä puhelinmyyjiä! Totta on, että he ovat usein aika lipeviä (käyttäisin tätä sanaa). Minusta ongelma on siinä, että he eivät anna puhetulvaltaan suun vuoroa. Siksi keskeytän heidät heti alkuunsa. Mutta siinä voi käydä tietenkin hullustikin... Tämä kertomuksesi oli vartoittava esimerkki siitä.

Outi kirjoitti...

Heh, niinpä. Ei kannata tehdä hätäisiä olettamuksia :)

Tia T. (Tiina Airaksinen) kirjoitti...

Tästä muistui mieleen tapaus, joka sattui Helsingin rautatieasemalla jokin vuosi sitten. Olin menossa vaihtamaan matkavaluuttaa Forexin pisteeseen, joka oli silloin keskellä hallia. Yhtäkkiä Forexin pömpelistä kajahti: "Hyvää iltaa Tiina A. Se mun opinnäytetyö on ihan kohta valmis." Ohjattavani työskenteli Forexin virkailijana. Sitä ei tosiaan koskaan tiedä, missä ja milloin opettaja iskee - vaikka tämä ei itse olisi iskustaan lainkaan tietoinen.

Anja A kirjoitti...

Voi kauhistus sentään. Kuinkahan paljon kauppoja tai muita mukavia juttuja on mennyt minultakin sivu suun.

En ole ikinä hetkeäkään epäillyt, etteikö olisi viiaainta kajauttaa luuri korvaan, kun vieras soittaja pyytää hetkistä ajastani.

Ehkä puhelinmyyjien olisi aika tehdä jotakin ammattikuvansa kiillottamiseksi.

Outi kirjoitti...

Kiva kun poikkesitte Tiina ja Anja!Olen kyllä samaa mieltä puhelinmyyjien ammattikuvan kiillotuksen tarpeesta. Tänäkin talvena on tullut esille useita tapauksia, joissa myyjän kanssa keskustelu vaikuttaa riittäneen laskun lähettämisen perusteeksi. Ei näitä tarvita joukkoon montaakaan kun muidenkin maine menee. Itselläni on nyt sellainen suhtautumistapa, että lopetan keskustelun niin lyhyeen kuin mahdollista. Kaikenlaisten katalogitietojen päivitykset joutavat jäämään, ei niiden kautta kukaan tule verkkosivulleni tai blogiini, vaikka tiedot olisi päivitettykin.