tiistai 15. syyskuuta 2009

Ummikkona Twitterissä, osa 2

Seuraavaksi pitäisi löytää seurattavia ja seuraajia. Kun aloitin, jostakin vain ilmaantui muutama seuraaja, joita ryhdyin seuraamaan takaisin. Ja seuraaminenhan aloitetaan napsauttamalla Follow-painiketta, joka löytyy tunnuksenhaltijan kotisivulta avatarkuvan alapuolelta. Jos löydät mieluisasta blogista painikkeen Follow me on Twitter tai vastaavan linkin, käytä sitä seurataksesi kirjoittajaa. Voit myös vilkaista ko. henkilön Twitter-sivulta keitä seuraajat (Followers) tai seurattavat (Following) seuraavat ja valita sieltä muutaman hyvän tyypin, joista ainakin jotkut alkavat seuraamaan sinua. Yleensä tämä seuraamiskuvio on vastavuoroinen, seuraat toista ja hän seuraa sinua takaisin. Ei kannata odottaa, että maailma tulee luokse vaan on oltava aktiivinen. Vastavuoroisuus ei välttämättä päde niihin supertweettaajiin, joilla on kymmeniä tai satoja tuhansia seuraajia. Jotkut heistä tosin käyttävät automatiikkaa, joka merkitsee seuraajat saman tien heidän listalleen.

Seurattavia voi etsiä palveluista kuten Just Tweet It, Mr Tweet tai Twellow. Olen kokeillut joitakin, mutta pidin antia kevyenä. Palveluihin voi myös kirjautua itse, jolloin muut löytävät tietosi ja Mr Tweet vaatii kirjautumisen kaikilta käyttäjiltä. Suhtaudun muuten ihan varauksella niihin Twitter-oheispalveluihin, joka pyytävät Twitter-tilini tunnusta ja salasanaa. Tässä asiassa ei tietenkään kannata olla ehdoton, terve epäluuloisuus riittää. Eräs oivallinen Twitter-tunnusta kysyvä palvelu on TwitPic, jota käyttäen voi jakaa kuvatiedostoja Twitterissä.

Merkitsen yleensä seurattaviksi hyvien blogien kirjoittajia. Seuraan myös eri ohjelmistotalojen ja verkkolehtien Twitter-virtaa, koska näistä avulla löytää höydyllistä ja kiintoisaa tietoa. Jos jokin seuraamani henkilö lähettää kiinnostavan Retweetin, käyn usein katsomassa minkälainen tyyppi alkuperäisen tunnuksen takaa löytyy. Jos näyttää mielenkiintoiselta, ryhdyn seuraajaksi ja saan mahdollisesti itsellenikin uuden seuraajan. Tapani edetä on ilmeisen hitaanpuoleinen eli jos nopeasti kasvavat seuraajamäärät ovat arvo sinänsä kannattaa kirjoittaa hakulauseke "how to get more Twitter followers" ja ohjetta löytyy. Vastuu on lukijalla! Oma periaatteeni on se, että Twitterin arvo ei tule niinkään siitä moniko sinua seuraa vaan ketä itse seuraat.

Usein pohditaan sitä, onko seurattava jokaista omaa seuraajaansa. Tämä on ensinnäkin kohteliasta ja esimerkiksi DM-viestejä voi tietenkin käyttää vasta sen jälkeen kun molemmat osapuolet seuraavat toisiaan. Gemilon blogissa sanotaan seuraamisesta näin:

"Fiksuimmat ovat hoksanneet saman kuin Twitterin tosikäyttäjät: Seuraaminen kannattaa. Seuraajien listassa näkyminen on ilmainen linkki omaan Twitteriin sen lisäksi, että seuratuista sisällöistä voi olla iloa. Joskus. Osalle Twitterin käyttäjiä vastavuoroisesta seurannasta näyttää tulleen jopa etiketti: Jos seuraat minua, seuraan kiitokseksi sinua."

Ei ole kuitenkaan mikään pakko ryhtyä seuraamaan kaikkia. Huomaat nimittäin piankin, että seuraajiksi ilmoittautuvien joukossa on monenkirjavaa sakkia. Artikkeli 5 Tips to Detect Your Twitter Spam kertoo mistä tunnistat spämmääjät.

Anloamerikkalaisella kielialueella näyttää olevan tapana kiittää uutta seuraajaa . Viehättävin lukemani kiitostweet tähän mennessä:

" What a great world we live in when so many new friends are just a few clicks away. Have a great day!"

(Joo, joo, luultavasti se on automaatin lähettämä, mutta nätisti sanottu.)

Minusta on mukava kiittää ainakin jos seuraaja vaikuttaa"oikealta" ihmiseltä. Koska suomalaisilla ei tätä tapaa ole, en sitten heitä kiittele. Retweeteistä kiitän, myös suomalaisia jos olen sillä päällä, tämäkin tapa on muita kansalllisuuksia edustavilla näemmä yleisempi kuin suomalaisilla.

Voiko seuraajan sitten tipauttaa pois? Onhan se tylyä, mutta jos tyyppi alkaa suoltamaan 15 tweetin tuntivauhdilla tavaraa, jonka parin päivän jälkeen huomaa olevan vieläpä edellisen päivän sisällön kierrätystä, Unfollow tapahtuu salamannopeasti (mene omien seurattaviesi luetteloon ja käytä Actions-sarakkeessa olevaa painiketta). Minun elämäni, minun aikani, minun Twitter-virtani!

********************

Olennaista Twitterissä on se, että antaa itse jotakin kiinnostavaa ja hyödyllistä muille eikä pelkästään rohmua itselleen. Niinpä osa 3 käsitteleekin sisällön tuottamista Twitteriin ja palaan siinä myös etikettiasiaan.

Alkuun päässeen kannattaa lukea myös tämä: Haloefektin lyhyet Twitter-ohjeet Varoitus epäilyttävistä linkeistä on syytä ottaa tosissaan. Twitterissä kiertää esimerkiksi parhaillaan kutsu "Mafia-perheen jäseneksi" (playmobsterworld). ÄLÄ koske ellet halua kaikkien seuraajiesi saavan sinulta suoraviestinä vastaavia kutsuja.

TÄRKEÄ lisäys: Tätä kirjoittaessani bongasin Twitteristä @tuijan vinkin siitä, että jos on antanut tunnuksensa jollekin softalle, joka tekee ei-toivottuja juttuja, "luvan" pääsisi perumaan osoitteessa http://twitter.com/oauth.

2 kommenttia:

Henriikka Laiho kirjoitti...

Kiitos hyvästä artikkelista! Itseni on pitänyt poissa Twitteristä juuri tuo jatkuva seuraan sinua & seuraan sinua takaisin ilmiö. Näin aloittelijana minulla tuskin on mitään kovin ihmeellistä sanottavaa maailmalle, mutta olisi kiva seurata, mitä alan asiantuntijat puuhailevat. Myös tuo seuraamisesta kiitteleminen - niin kiva tapa kuin se onkin - tuntuu näin äkkiseltään melkoiselta aikasyöpöltä, jos niitä seuraajia alkaa tulla kuin sieniä sateella. Näin äkkiseltään myös tuntuu, että kun tweettailemaan alkaa, on oltava valmiudessa jatkuvasti, jotta voisi reagoida kaikkiin twetteihin retweetteihin ja seurantoihin.

Blogin kirjoittaja Outi Lammi kirjoitti...

Kiitos Henriikka palautteesta ja kommentista. Kyllä minä näkisin Twitterin käytön kaikenlaisista "etiketeistä" huolimatta sellaisena, että itse päätämme omat käyttötapamme oman ajan ja tarpeiden mukaisesti. Aikasyöpön Twitteristä kieltämättä saa helposti :) eli rajoja, rajoja. Tuo jatkuvan valmiuden vaatimuksen tunne oli minullakin aluksi, mutta mahdotontahan se on enkä edes välittäisi sellaista tavoitella.