tiistai 19. toukokuuta 2009

Kiltit puhelinmyyjätädit ja -sedät!

Minä ymmärrän, että kaikkien on jotakin tehtävä elääkseen. Oma paikkansa tässä universumissa on niin puhelinmyyjillä, stailaajilla, rahoitusasiantuntijoilla, tv-kokeilla, konsulteilla, tositeeveejuontajilla, hurujulkkiksilla kuin ICT-kouluttajanplantuillakin, vain joitakin ammattikuntia mainitakseni. Olisi kuitenkin todella humaania, jos te puhelinmyyjät ette yrittäisi maksattaa myyntipuheluitanne potentiaalisilla asiakkailla! Joskus oli tapana, että puhelinmyyjien soiton jäljiltä jäi merkintä Tuntematon numero *) vastaamattomien puheluiden luetteloon. Yhä useammin puhelimessa näkyy ihan tavallinen numero. On raivostuttavaa soittaa tällaiseen numeroon ja huomata päätyneensä myyntipuheen kohteeksi. Ja sitähän soittaa takaisin, koska soittaja olisi voinut olla asiakas, joka pyytää tarjousta.

Ihmettelen sellaisen ihmisen ajatuksenkulkua, joka pokkana ryhtyy kauppaamaan palveluitaan puhelun maksajalle, joka ei taatusti tarkista vastaamatta jäänyttä puhelua saadakseen kuulla myyntipuheita. Siis tuleehan siinä vaikutelma, että onpa tuo myyjä tyhmä ihminen. Vai onko jossakin koulutuksessa neuvottu, että kannattaa vaikuttaa tyhmältä, koska tyhmän kanssa asioiminen saa ihmiset tuntemaan itsensä suurenmoisiksi ja hyvälle mielelle tultuaan ostaisivat helpommin? Voin sanoa omalta kohdaltani, että jokainen tuote tai palvelu, jota myytäessä myyntipuhelu on yritetty maksattaa minulla, on pysyvästi mustalla listalla. Totta puhuen kaikki puhelinmyynnin välityksellä myytävä on tätä nykyä minulla mustalla listalla ja se on puhelinmyyjien ammattikunnan oma vika. Skarpatkaa! Tämä on ihan ilmainen neuvo, jonka noudattaminen saattaa kuitenkin osoittautua ratkaisevaksi lopullisissa pudotuspeleissä kun kilpaillaan niistä viimeisistä laman kynsistä säästyneistä asiakkaista.

Siis yleensäkin, kuka omilla aivoillaan ajatteleva ihminen ottaa vakavasti tätä ajan hengen mukaista myyntipuhegenreä, jonka tavoitteena tuntuu olevan mahdollisimman suuren ahdistuksen ja pelon herättäminen. Vakuutusmyyjästä webbikatalogipaikkakauppiaaseen saakka jokainen maalailee alentuvasti lässyttäen lohduttomia näkymiä, joissa sairas ja kaikkien verkostojensa hylkäämä yrittäjä näivettyy hitaasti kituen kuoliaaksi vain siksi, ettei hankkiutunut tämän suurenmoisen palvelun asiakkaaksi. Viimeisten henkäysten ajan silmien edessä pyörii filminauha, jossa kaikki puhelinmyyjien kanssa käydyt keskustelut ja heille annetut kieltävät vastaukset toistuvat toistumistaan alkaen aina alusta uudelleen.

Kaiken huippu oli tämä: Ihan vähän aikaa sitten sanoin puhelinmyyjälle, että ei nyt ole aikaa eikä kiinnostusta, eikä näitä ole tulevaisuudessakaan ja että tietoni voisi poistaa yrityksen soittolistoilta. Kaveri ehdotti, että jos olen kyllästynyt puhelinmyyntiin, hän voisi vinkata omien kavereidensa firmalle, että ottavat minuun yhteyttä ja saisin heidän kauttaan puhelinmyynnin loppumaan pysyvästi. Koska olen yrittäjä ja puhelinmyyjien kynsissä täysin lainsuojaton, minun olisi ilmeisesti pitänyt maksaa kovat "suojelurahat" tästä työrauhasta. Ilmoitin, että puhelimen punaisen luurinkuvapainikkeen painaminen ei maksa mitään!

*) Tuntematon numero puhelimen näytöllä kieltämättä aiheuttaa sen, että puheluun vastaamatta jättäminen houkuttelee. Eikö tästä voi jo tehdä sen johtopäätöksen, että puhelinmyynti ainakin ns. kylminä puheluina on inhimillisten resurssien suurta tuhlausta?

2 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Minuakin hermostuttavat puhelinmyyjät. Jonkinverran auttoi, kun laitoin numeroni estolistalle. Eli kielsin markkinoimasta. Tosin kaikkiahan se ei pidättele.

Toisesta asiasta: oletko kysellyt leipomoista marsipaanikoristetta kakun päälle?

Outi kirjoitti...

Minäkin olen estolistalla, mutta se ilmeisesti torppaa vain ne, jotka soittaisivat minulle yksityishenkilönä. Käsittääkseni ammatinharjoittajat ja yrittäjät ovat ihan vapaata riistaa eli kun myyjä löytää tietoni jostakin yritysrekisteristä niin soitto alkaa.

Tosiaan, leipomo voisi olla pelastus siihen ongelmaan...kiitos vinkistä :) Että ihmisen ajattelu voikin kapeutua sen mukaan mitä on silmien edessä: Leipomoita ei ole ollut ihan Jyväskylän keskustassa vakiokulkureiteilläni. (Saman tyttären täyttäessä 7 vuotta teetin hänelle kakun ammattioppilaitoksella ja siihen laitatin marsipaanista kissan ja mäyräkoiria.)