Tuo pakonomaisen positiivisuuden panoptikon eli Facebook loi nahkansa jälleen. Näkyvin seuraus tästä olivat viime viikon loppupuolen tietoturvavaroitukset, joista noin puolet oli puutaheinää ja tarpeetonta hysterianlietsontaa. En sano, etteikö yksityisyysasetuksissaan ole syytä käydä kääntymässä aina muutosten jälkeen, mutta kun sen huolella tekee, voi taas keskittyä tärkeimpään eikä tarvitse haaskata aikaa kaikenkarvaisten tiedotteiden lueskelemiseen.
Ja en todellakaan aio puuttua yksityisyysasetusten ruksien oikeisiin ruutuihin, koska niiden neuvominen ei ole ihan ydinbisnestäni ja sitä paitsi Facebook on jo niin valtavirtaa, että iltalehdistä saa kyllä keskeiset neuvot vieläpä ilman suurempia asiavirheitä.
Se mikä askarruttaa on Facebookin muutosten merkitys minulle yrittäjänä. Tilanne vaikuttaa aivan toiselta kuin vuosi sitten. Vaikka Facebook miten kyllästyttäisi, siellä ilmeisesti kannattaa nyt pysyä sellaisenkin, joka tarjoaa palveluitaan yrityksille ja yhteisöille. Näin henkilöyrittäjän näkökulmasta isoin kysymys on: Pitääkö Facebook-sivunsa edelleen hengissä vai ryhtyäkö jakamaan julkisina päivityksinä sitä sisältöä, joka nyt kulkee sivun kautta?
Molemmista vaihtoehdoista löydän sekä hyviä että huonoja puolia. Facebook-sivun tykkääjiksi tullaan tietääkseni kolmesta syystä: 1) Sinne syytämästäni sisällöstä ollaan aidosti kiinnostuneita. 2) Tykkääjiksi on tultu kohteliaisuudesta, koska tykkääjä toivoo minusta tykkääjän omalle sivulleen. 3) Tykkääjä kyttää tekemisiäni, koska on kilpailijani. Ryhmä 1 kiinnostaa minua eniten, ryhmän 2 kautta voi löytyä myös potentiaalisia asiakkaita ja ryhmä 3 ei huolestuta, koska jos kilpailija on hyvä tyyppi, hänestä voi saada yhteistyökumppanin. Jos hän taas päätyy jotakin kopioimaan ja varastamaan, hänestä ei pidemmän päälle ole vakavasti otettavaksi kilpailijaksi. Ryhmistä 1 ja 2 joka tapauksessa löydän eniten ”oikeita” ihmisiä.
En ole mikään ”kansanvillitsijä” ja minusta olisi muutenkin noloa kulkea tuolla Twitterissä ja pitkin mankumassa lisää tykkääjiä itselleni. Töitä on riittänyt tähän saakka ilmankin. Kuitenkin ilman uusasiakashankintaa ei yrittäjä pärjää ja julkisten päivitysten kautta saattaisin tavoittaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vielä minua netistä bonganneet ja jotka mahdollisesti tarvitsisivat sitä mitä osaan. Kuitenkin julkinen päivitys on julkinen päivitys ja se tavoittaa kenet tahansa, siis sanan varsinaisessa merkityksessä kenet tahansa. Toisaalta Twitter-viestit ovat julkisia ja blogikirjoituksetkin ovat kenen tahansa nähtävissä. Ilmeisesti jopa Facebook jättäisi kuitenkin kontrollin omien päivitysteni kommentteihin?
Pidän Facebook-sivuni profiilikuvan Nalle Puh -hengestä. Henkilöprofiilissani esiinnyn Essi-mäykyn kanssa (sama kuva on jostakin syystä tullut tuohon Klout-merkkiin vaikka liitin palvelun Twitteriin?) ja jos siirtyisin jakamaan julkisia tilapäivityksiä, pitäisi kai jättää koira pois ja ottaa hieman pönöttävämpi kuva käyttöön, tosin naamani hullunvirneestä ei pönötyskuvaa tehdä yrittämälläkään. Joka tapauksessa Tänään on hyvä päivä oppia uutta -kyltille pitäisi keksiä uusi paikka.
Ja en todellakaan aio puuttua yksityisyysasetusten ruksien oikeisiin ruutuihin, koska niiden neuvominen ei ole ihan ydinbisnestäni ja sitä paitsi Facebook on jo niin valtavirtaa, että iltalehdistä saa kyllä keskeiset neuvot vieläpä ilman suurempia asiavirheitä.
Se mikä askarruttaa on Facebookin muutosten merkitys minulle yrittäjänä. Tilanne vaikuttaa aivan toiselta kuin vuosi sitten. Vaikka Facebook miten kyllästyttäisi, siellä ilmeisesti kannattaa nyt pysyä sellaisenkin, joka tarjoaa palveluitaan yrityksille ja yhteisöille. Näin henkilöyrittäjän näkökulmasta isoin kysymys on: Pitääkö Facebook-sivunsa edelleen hengissä vai ryhtyäkö jakamaan julkisina päivityksinä sitä sisältöä, joka nyt kulkee sivun kautta?
Molemmista vaihtoehdoista löydän sekä hyviä että huonoja puolia. Facebook-sivun tykkääjiksi tullaan tietääkseni kolmesta syystä: 1) Sinne syytämästäni sisällöstä ollaan aidosti kiinnostuneita. 2) Tykkääjiksi on tultu kohteliaisuudesta, koska tykkääjä toivoo minusta tykkääjän omalle sivulleen. 3) Tykkääjä kyttää tekemisiäni, koska on kilpailijani. Ryhmä 1 kiinnostaa minua eniten, ryhmän 2 kautta voi löytyä myös potentiaalisia asiakkaita ja ryhmä 3 ei huolestuta, koska jos kilpailija on hyvä tyyppi, hänestä voi saada yhteistyökumppanin. Jos hän taas päätyy jotakin kopioimaan ja varastamaan, hänestä ei pidemmän päälle ole vakavasti otettavaksi kilpailijaksi. Ryhmistä 1 ja 2 joka tapauksessa löydän eniten ”oikeita” ihmisiä.
En ole mikään ”kansanvillitsijä” ja minusta olisi muutenkin noloa kulkea tuolla Twitterissä ja pitkin mankumassa lisää tykkääjiä itselleni. Töitä on riittänyt tähän saakka ilmankin. Kuitenkin ilman uusasiakashankintaa ei yrittäjä pärjää ja julkisten päivitysten kautta saattaisin tavoittaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vielä minua netistä bonganneet ja jotka mahdollisesti tarvitsisivat sitä mitä osaan. Kuitenkin julkinen päivitys on julkinen päivitys ja se tavoittaa kenet tahansa, siis sanan varsinaisessa merkityksessä kenet tahansa. Toisaalta Twitter-viestit ovat julkisia ja blogikirjoituksetkin ovat kenen tahansa nähtävissä. Ilmeisesti jopa Facebook jättäisi kuitenkin kontrollin omien päivitysteni kommentteihin?
Pidän Facebook-sivuni profiilikuvan Nalle Puh -hengestä. Henkilöprofiilissani esiinnyn Essi-mäykyn kanssa (sama kuva on jostakin syystä tullut tuohon Klout-merkkiin vaikka liitin palvelun Twitteriin?) ja jos siirtyisin jakamaan julkisia tilapäivityksiä, pitäisi kai jättää koira pois ja ottaa hieman pönöttävämpi kuva käyttöön, tosin naamani hullunvirneestä ei pönötyskuvaa tehdä yrittämälläkään. Joka tapauksessa Tänään on hyvä päivä oppia uutta -kyltille pitäisi keksiä uusi paikka.
Mutta eivätköhän nämäkin probleemat selviä. Seuraan viisaampiani ja opiskelen. Tiedonhaluiselle aineistoa riittää. Aloitan vaikka diaesityksestä What the F8 Facebook Changes Mean for Marketers.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti