sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Tyrkytyksen sijaan avoimuutta ja auttavaista asennetta

Edellisesssä postauksessa kirjoitin avoimuuden ja jakamisen tuskasta. Twitteristä tulleissa kommenteissa @perttutolvanen huomautti, että avoimuus on ihmisen ominaisuus, jakamisen voi oppia. Totta, tämänhän psykologian piirreteoriatkin vahvistavat. Mutta kun avoimuuden ilmenemistä sitten alkaa tarkastella käytännössä, se osoittautuu piankin yhtä epämääräiseksi käsitteeksi kuin ihmisen sosiaalisuus. Jälkimmäisessä minua on hämmentänyt se, että sosiaaliseksi sanotaan usein sellaisia ihmisiä, jotka valtaavat tilan muilta omalla äänellään ja omilla hauskoilla (?) sattumuksillaan. Mitä sosiaalisuutta muka on kailottaa tauotta itsestään? Sehän on huonoa käytöstä ja pelkkää itsekeskeisyyttä. Arkipuheen "sosiaalisilla tyypeillä" ei välttämättä ole sosiaalisia taitoja lainkaan.

Kun puheeksi tulee sosiaalinen media, mikä nykyään tapahtuu aika usein, mainitaan yleensä avoimuus jonkinlaisena suotavana moodina ja siitä puhutaan aivan kuin se jotenkin automaattisesti seuraisi sitä, että on otettu tili jossakin palvelussa tai ryhdytty bloggaamaan. On avartavaa seurata yrittäjien/yritysten Twitter- tai Facebook-tilapäivityksiä sekä blogeja muutaman päivän ajan. Kokemus saa suoraan sanoen epäilemään, että keisarilla ei ehkä olekaan uusia vaatteita vaan hänet on taas kerran päästetty kylille kelteisillään. On toki avoimuutta, mutta paljon on pelkkää perusnokittelua. Ehkä tosiaankin on kyse vain erilaisista ihmistyypeistä?


Avoimuus ei ole sama kuin olla äänessä

Avoimuutta ei minusta ole salaperäisesti vihjata miten on niin cooleja juttuja tiedossa, mutta näistäpä ei nyt vielä kerrotaan. Ilmeisesti kyse on jätetyistä tarjouksista tai meneillään olevista neuvotteluista. So what, yrittäjyyteen kai itsestään selvästi kuuluu se, että tarjouksia jätetään ja neuvotteluja käydään. Tästä asiantilasta vihjaaminen ei nyt erityistä avoimuutta osoita. Lähinnä se on sulkapeitteen pörhistelyä kilpailijan edessä.

Avoimuutta ei myöskään osoittane hihkaisu Facebookissa viikon välein, että osta osta hyvä ihminen tämä minun hieno tuotteeni, ja viettää ne loput 6 päivää viikosta hiljaiseloa. Jos muuta ei halua tehdä, olisiko parempi lopettaa Facebook-tili?

Entäpä jos edes joskus tarjoaisi ratkaisuehdotuksen johonkin pieneen pulmaan, vaikka siitä ei pääsekään kirjoittamaan laskua ja vaikka sen kuka tahansa voi lukea? Olen seurannut kiinnostuneena Facebookissa Suomen Pienyrittäjäin Mainistoimiston SPYMin perjantai-iltapäivien kyselytuntia. Jos ei tällainen osoita avoimuutta, mikä sitten? Jos yleensäkin etsii yhteistä nimittäjää esimerkiksi lempiblogeistaan, päätyy hyvin pian siihen, että avoin ja auttavainen asenne on se, joka saa palaamaan takaisin uudelleen ja uudelleen. Tietenkään ongelmanratkaisutyyppiset julkaisut eivät sovi kaikille yrityksille, mutta sisältöformaatteja ja julkaisutapoja on niin paljon, että jokaiselle löytyy varmasti itsensä näköinen. Esimerkiksi Ordinaren Maria on joskus laittanut Facebook-sivulleen valokuvia ennen/jälkeen raivauskeikan. Mukava tapa. Näkee selvästi, että tuo ihminenhän on saanut todellisen muutoksen aikaiseksi.

Avoimuutta voisi myös olla pelkästään jonkin asian ihmettely vaikka vastausta ei olisikaan sillä hetkellä olemassa. Ihmettelyhän voi olla merkki aivotoiminnasta, jota oppimiseksi kutsutaan ja oppiva yrittäjä on todennäköisesti myös osaava yrittäjä. 90-luvulla ihmisiin tuntui vetoavan se, että vihaiset evankelistat tulivat seminaareihin haukkumaan kuulijansa pystyyn. Joskus tulee eksyneeksi blogiin, jonka henkinen koti taitaa olla vielä menneellä vuosikymmenellä: Postaukset ovat besserwissermäistä maanista räksytystä, johon ei todellakaan huvita edes kommentoida. Eikä bloggaaja koskaan, ei taatusti koskaan myöntäisi sitä mahdollisuutta, että hän on väärässä tai kertoisi muuttaneensa käsitystään jostakin asiasta. Jos siis bloggauksen perusteella etsii asiantuntijaa, maaninen räksyttäjä kannattaa kiertää kaukaa, koska hän ei nähtävästi opi yhtään mitään. Positiivista tietysti on, että hän näyttää tämän avoimesti.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Avoimuuden ja jakamisen tuska

Kun puhutaan avoimuudesta ja tiedon jakamisesta, minua vaivaa siinä puheen ja omien kokemusten ristiriita. Avoimuus ja tiedon jakaminen toistuvat paljon etenkin sosiaalista mediaa koskevassa keskustelussa ja kirjoituksissa. Nyt on muuten tuotettava nuorimmille pettymys, sillä avoimuudesta ja tiedon jakamisesta on puhuttu yhtä kauan kuin olen ollut työelämässä mukana. Se ei ole uusi keksintö eikä liity sosiaaliseen mediaan mitenkään. Joskin sosiaalisen median (tai internetin muuttumisen!) myötä kommunikointi ja työvälineet ovat kehittyneet sellaiseen suuntaan, että avoimuutta ja tiedon jakamista olisi entistä helpompi toteuttaa, jos niin tahdottaisiin ja jos siihen oltaisiin henkisesti valmiimpia.

Tein numerolla 9 alkavalla vuosikymmenellä IT-tukitöitä ja tuolloin internet ei ollut aivan sitä mitä se on nyt. Tärkeitä tiedon lähteitä olivat paperiversiot lehdistä kuten esimerkiksi PC World ja PC Magazine. Minulla oli yksi työkaveri, jonka kanssa oli jonkinlainen sanaton sopimus siitä, että kun löytyy tärkeä juttu, josta on syytä mennä ottamaan kopio, niitä otetaan saman tien kahdet. Se toinen oli kaverille eli avoimuus ja tiedon jakaminen ei vaatinut kopiokonetta ja lähtevän postin laatikkoa hienompia välineitä toteutuakseen. Tahto riitti. Enemmän oli työkavereita, jotka eivät toimineet tällä tavoin. Arvatkaa kenestä työkaverista pidin eniten ja kenen kanssa työnteko sujui? Ehkä avoimuus ja tiedon jakaminen ovatkin ihmisen ominaisuuksia, eivät aikakauden henki.

Aikakauden hengestä pari esimerkkiä: YLE uutisoi eilen, miten yritykset piilottelevat vastuuhenkilöitä asiakkailtaan. Se, että yritetään puhelinjonoilla ja rumalla tingeltangel-musiikilla karkottaa asiakkaat pois näiden pyrkiessä saamaan yritysten tekemiä virheitä korjatuksi, ei ole avoimuutta vaan jotakin muuta.

Avoimuutta ja jakamista ei kuvasta myöskään Googlen ja Facebookin kiistely. Juhlapuheissa viljelty avoimuus on väistynyt etunäkökohtien tieltä.


Ihanne on oltava mielessä, muuten kyynistyy

En tiedä olenko naivi, mutta pidän avoimuutta ja tiedon jakamista kaikesta huolimatta ihannetilana. Jotakin tällaista sen pitäisi olla kuin Juho Makkonen kuvaa artikkelissa Avoin yrittäjyys – mahdollisuuksia ja haasteita:

"…avoimessa ilmapiirissä kilpailijoista tulee yhteistyökumppaneita, joiden kanssa asioista neuvotellaan ja joiden kanssa palveluita yhdistämällä voidaan tarjota asiakkaille parasta mahdollista palvelua."
Kyytiä luutuneille käsityksille antaa myös Helene Auramo Microsoft Areenan artikkelissa Haloo? Mitä kuuluu Suomen nuorille teknologiayrityksille?

Ehkä jotkut noista nuoremmista ovat jo valmiiksi korkeammalla henkisellä kehitystasolla. Omat kokemukset pyrkivät jatkuvasti kiskomaan takaisin yrmeään ja kyräilevään ilmapiiriin. Avoimuus ja jakaminen toimivat kyllä keskusteluiden tasolla. Se toimisi käytännössäkin niin kauan kuin olisi valmis olemaan se pyyteetön osapuoli, mutta avoimuuden arvostaminen ei ole hyväuskoisen tai tyhmän synonyymi. Nähdäkseni sana yhteistyö pitää sisällään winwin-asetelman. Yrittäjähän ei tee vapaaehtoistyötä, hän tekee työtä saadakseen laskunsa maksetuiksi.


Toivotaan, toivotaan

Entä jos avoimuudesta ja jakamisesta keskusteltaessa puhumme enimmäkseen vasta siitä mitä toivomme! Tiedämme, että avoimuus ja jakaminen ovat tärkeitä asioita ja olemme nähneet, että ne ovat myös vaikeita asioita. Puhumme niistä niin paljon, koska ne askarruttavat. Asiat saattavat kuitenkin olla sillä tavalla, että viimeistään nyt on pakko oppia ajattelemaan toisin. Omasta edusta voi joutua tinkimään omaksi edukseen. Sanotaan, että ne ovat vaarassa jäädä yksin ja syrjäytyä, jotka eivät sopeudu uudenlaiseen ajattelutapaan. Live to tell!

Olisi kai jaksettava olla kärsivällinen, sillä kyse on uuden oppimisesta ja se voi olla hidasta:

"...verkostomaisen toiminnan omaksuminen on pitkä prosessi, jossa tarvitaan molempien osapuolten panostusta, vastavuoroisuutta ja sitoutumista. Yhteistyö mahdollistaa toiminnan joustavuuden ja takaa siten paremman kilpailukyvyn markkinoilla. Toimintojen yhdistämisestä saadaan kustannussäästöjä, mutta samalla korostuvat luottamuksen, tiedonvälityksen ja ennakoinnin tärkeys. Lisäksi tarvitaan taitoja tiedon ja osaamisen jakamiseksi, yhdistämiseksi ja luomiseksi."
Lainaus on peräisin Turun ammattikorkeakoulun Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelman verkkosivulla olevan opinnäytetyön tiivistelmästä. Lihavoinnit omiani.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Olisikohan Twitter-tililleni murtauduttu?

Miten satuinkin juuri eilen kurkkaamaan Twitter-tilini tietoja ja jouduin välittömästi kokemaan lohdutonta eksistentiaalista tuskaa: "0 tweets". Olin melkein varma, että niitä oli lähemmäs 4000 kun viimeksi katsoin. Nolla tviittiä = ei virtuaalista elämää! Naputtelin hätäni julki Twitteriin ja rauhoittavaa vertaistukea tuli – taisivat pitää myös vähän hauskaa kustannuksellani. Mutta olen olemassa, muut näkivät tviittini ja pitäisihän se jo tietää, että Twitter sekoilee satunnaisesti.

Tästä ajauduin pohtimaan, että mitäpä sitä tekisi, jos joutuisi jonakin päivänä huomaamaan tilinsä olevan vallan väärissä käsissä tai joutuisi neuvomaan muita tässä tilanteessa?

Twitterin ohjeartikkelissa My Account Has Been Compromised on lueteltu oireita, joiden perusteella voisi olla syytä epäillä vieraiden voimien olevan vauhdissa:

1) Nimissäsi lähtee viestejä, joita et taatusti itse ole laittanut liikkeelle.

2) Nimissäsi voi lähteä myös DM-viestejä, joissa kavereillasi riittää kummasteltavaa, joten tarkista myös suoraviestit.

3) Mikä tahansa tilisi ympärillä ilmenevä aktiivisuus, johon et itse ole osallisena, on mitä epäilyttävintä. Kellojen pitäisi kalkattaa kovasti ja kaikuvasti esimerkiksi siinä tapauksessa, että saat Twitteriltä sähköpostin, jossa vahvistetaan sinun vaihtaneen tiliisi liittyvän sähköpostitunnuksen ja varmasti tiedät, ettet ole tätä tehnyt.

Olen varma siitä, että joku tai jokin (!) käyttää tiliäni. Mitä teen?

Vaihda salasanasi heti. Käytä ns. vahvaa salasanaa ja mielellään sellaista, jota et ole käyttänyt aikaisemmin missään muussa palvelussa. Salasanan pääset vaihtamaan tilisi asetuksista (Settings tai Profile/Edit your profile) kohdasta Password. Ellet pääse edes omalle sivullesi, apua löytyy tästä ohjeesta.

Katso mitkä sovellukset käyttävät tiliäsi. Tämän teet menemällä tilin asetuksiin ja valitsemalla kohdan Connections. Poista käyttöoikeus sellaisilta sovelluksilta, joiden toiminnan tarkoitus on sinulle epäselvä, joita et muista ottaneesi itse käyttöön tai joiden muusta syystä epäilet puuhaavan omiaan. Käyttöoikeuden poistat napsauttamalla Revoke Access -kohtaa. Tätä sivua on muutenkin terveellistä vilkaista joskus, kuten myös sitä Facebookin vastaavaa!

Muista lisäksi vaihtaa salasana Twitter-käyttöön liittyviin kolmannen osapuolen sovelluksiin (myös puhelimessa oleviin), jotta ne eivät yritä kirjautua tilillesi väärällä salasanalla, jolloin sinua mahdollisesti taas estetään pääsemästä omalle tilillesi - onneksi kuitenkin väliaikaisesti.

Poista myös tviitit, jotka nimissäsi lähetettiin ja tee tietokoneellesi täysi örkkiskannaus. Jälkimmäinen erityisesti olisi syytä tehdä siinä tapauksessa, että outojen viestien lähettäminen jatkuisi vielä salasanan vaihtamisen ja sovellusten käyttöoikeuksien poistamisen jälkeenkin.


Vai selvisitkö pelkällä säikähdyksellä?

Omituiset ilmoitukset, joita et itse ole lähettänyt, eivät kuitenkaan aina ole merkki murrosta tai vääriin käsiin joutuneesta salasanasta. On myös mahdollista, että jokin käyttöön otettu kolmannen osapuolen sovellus vain toimii virheellisesti, yleensä tällöin tviiteistä on mahdollista päätellä, mistä kikkulasta on kyse ja kyseisen sovelluksen oikeuksien poistaminen voi riittää tilanteen korjaamiseen.

Laita talteen myös linkki Safe Tweeting help page tai muista ainakin asiat, joista sivulla muistutetaan: Vahvan salasanan käyttö, epäilyttävien linkkien varominen (ihan totta, iPadeja tuskin jaellaan ilmaiseksi missään), terve epäilys etenkin sellaisia sovelluksia ja linkkejä kohtaan, joiden käyttöönoton jälkeen sinulle luvataan sankoin joukoin uusia seuraajia tai jopa rahaa (eikö tämäkin ole jo niin itsestään selvää, ettei pitäisi houkutella klikkaamaan). Omaa käyttäjänimeään ja salasanaansa ei ylipäätään kannata syöttää mihin tahansa palveluun, jota Twitterissä tyrkytetään. Ja tietenkin käyttöjärjestelmän, selaimen ja tietoturvaohjelmiston muodostama kolminaisuus on syytä pitää päivitettynä.

Tämä postaus ei ole pelottelua vaan vähän sama juttu kuin kelluntaliivi päällä meloessa, pyöräilykypärä päässä pyöräillessä ja kakkipussi taskussa koiraa ulkoilutettaessa! Turhia pelkoja ei kannata vaalia, mutta ken elää, joutuu varautumaan kaikenlaiseen.

torstai 4. marraskuuta 2010

Sosiaalisen median äänenavausharjoituksia

Eilen puhuin Keski-Suomen yrittäjänaisten syyskokouksessa lyhyesti sosiaalisesta mediasta. Alla on myös diaesitys, joka minulla oli mukana.

"Pakollisten" alkukuvioiden (oma tausta ja käsitemäärittelyt) jälkeen otin esille kuluneena syksynä useassa yhteydessä esillä olleet ajatukset hypekäyrän laskusta ja turhautumisesta siihen, miten sosiaalisesta mediasta ei "mainonnan ja markkinoinnin kultavirtaa" helposti kehity (Kauppalehti 19.10). En tiedä mitä on odotettu, mutta eihän näitä välineitä minään ilmaisena mainostolppana tai pikavoittomahdollisuuksina pidäkään nähdä! Oma suhteeni sosiaaliseen mediaan selkiytyi paljon siinä vaiheessa, kun totesin sen olevan ennen kaikkea vapaasti räätälöitävä henkilökohtainen oppimisympäristöni!

Esityksessä yritin myös valottaa sosiaalista mediaa laajemmin kuin jonakin tiettynä välineenä. Niinhän se on, että vaikka Facebook lakkaisi huomenna olemasta, emme enää koskaan palaisi siihen maailmaan, jossa netti oli staattinen ja yrittäjä edistyksellinen kun laittoi esille kerran vuodessa päivittyvän verkkosivun. Vuoden päästä sosiaalinen media ja sen pohjalta kehittyneet työvälineet ovat yhä useammalle luonteva tapa hoitaa arjen rutiineja, samalla tavalla kuin kuin vuosituhannen alun jälkeen on ollut luontevaa googlettaa" tietoa verkosta.

Itse olen edelleen sillä kannalla, että kenenkään ei "pidä" tehdä yhtään mitään, mutta edellisen kohdan huomioiden on vain itselle eduksi muodostaa jonkinlainen suhde siihen mitä internet on tällä hetkellä. Vaikka ei jaksaisi päivitellä yrityksen tiliä sosiaalisen median palvelussa, verkkoa kannattaa monitoroida jollakin tavoin.