tiistai 16. marraskuuta 2010

Avoimuuden ja jakamisen tuska

Kun puhutaan avoimuudesta ja tiedon jakamisesta, minua vaivaa siinä puheen ja omien kokemusten ristiriita. Avoimuus ja tiedon jakaminen toistuvat paljon etenkin sosiaalista mediaa koskevassa keskustelussa ja kirjoituksissa. Nyt on muuten tuotettava nuorimmille pettymys, sillä avoimuudesta ja tiedon jakamisesta on puhuttu yhtä kauan kuin olen ollut työelämässä mukana. Se ei ole uusi keksintö eikä liity sosiaaliseen mediaan mitenkään. Joskin sosiaalisen median (tai internetin muuttumisen!) myötä kommunikointi ja työvälineet ovat kehittyneet sellaiseen suuntaan, että avoimuutta ja tiedon jakamista olisi entistä helpompi toteuttaa, jos niin tahdottaisiin ja jos siihen oltaisiin henkisesti valmiimpia.

Tein numerolla 9 alkavalla vuosikymmenellä IT-tukitöitä ja tuolloin internet ei ollut aivan sitä mitä se on nyt. Tärkeitä tiedon lähteitä olivat paperiversiot lehdistä kuten esimerkiksi PC World ja PC Magazine. Minulla oli yksi työkaveri, jonka kanssa oli jonkinlainen sanaton sopimus siitä, että kun löytyy tärkeä juttu, josta on syytä mennä ottamaan kopio, niitä otetaan saman tien kahdet. Se toinen oli kaverille eli avoimuus ja tiedon jakaminen ei vaatinut kopiokonetta ja lähtevän postin laatikkoa hienompia välineitä toteutuakseen. Tahto riitti. Enemmän oli työkavereita, jotka eivät toimineet tällä tavoin. Arvatkaa kenestä työkaverista pidin eniten ja kenen kanssa työnteko sujui? Ehkä avoimuus ja tiedon jakaminen ovatkin ihmisen ominaisuuksia, eivät aikakauden henki.

Aikakauden hengestä pari esimerkkiä: YLE uutisoi eilen, miten yritykset piilottelevat vastuuhenkilöitä asiakkailtaan. Se, että yritetään puhelinjonoilla ja rumalla tingeltangel-musiikilla karkottaa asiakkaat pois näiden pyrkiessä saamaan yritysten tekemiä virheitä korjatuksi, ei ole avoimuutta vaan jotakin muuta.

Avoimuutta ja jakamista ei kuvasta myöskään Googlen ja Facebookin kiistely. Juhlapuheissa viljelty avoimuus on väistynyt etunäkökohtien tieltä.


Ihanne on oltava mielessä, muuten kyynistyy

En tiedä olenko naivi, mutta pidän avoimuutta ja tiedon jakamista kaikesta huolimatta ihannetilana. Jotakin tällaista sen pitäisi olla kuin Juho Makkonen kuvaa artikkelissa Avoin yrittäjyys – mahdollisuuksia ja haasteita:

"…avoimessa ilmapiirissä kilpailijoista tulee yhteistyökumppaneita, joiden kanssa asioista neuvotellaan ja joiden kanssa palveluita yhdistämällä voidaan tarjota asiakkaille parasta mahdollista palvelua."
Kyytiä luutuneille käsityksille antaa myös Helene Auramo Microsoft Areenan artikkelissa Haloo? Mitä kuuluu Suomen nuorille teknologiayrityksille?

Ehkä jotkut noista nuoremmista ovat jo valmiiksi korkeammalla henkisellä kehitystasolla. Omat kokemukset pyrkivät jatkuvasti kiskomaan takaisin yrmeään ja kyräilevään ilmapiiriin. Avoimuus ja jakaminen toimivat kyllä keskusteluiden tasolla. Se toimisi käytännössäkin niin kauan kuin olisi valmis olemaan se pyyteetön osapuoli, mutta avoimuuden arvostaminen ei ole hyväuskoisen tai tyhmän synonyymi. Nähdäkseni sana yhteistyö pitää sisällään winwin-asetelman. Yrittäjähän ei tee vapaaehtoistyötä, hän tekee työtä saadakseen laskunsa maksetuiksi.


Toivotaan, toivotaan

Entä jos avoimuudesta ja jakamisesta keskusteltaessa puhumme enimmäkseen vasta siitä mitä toivomme! Tiedämme, että avoimuus ja jakaminen ovat tärkeitä asioita ja olemme nähneet, että ne ovat myös vaikeita asioita. Puhumme niistä niin paljon, koska ne askarruttavat. Asiat saattavat kuitenkin olla sillä tavalla, että viimeistään nyt on pakko oppia ajattelemaan toisin. Omasta edusta voi joutua tinkimään omaksi edukseen. Sanotaan, että ne ovat vaarassa jäädä yksin ja syrjäytyä, jotka eivät sopeudu uudenlaiseen ajattelutapaan. Live to tell!

Olisi kai jaksettava olla kärsivällinen, sillä kyse on uuden oppimisesta ja se voi olla hidasta:

"...verkostomaisen toiminnan omaksuminen on pitkä prosessi, jossa tarvitaan molempien osapuolten panostusta, vastavuoroisuutta ja sitoutumista. Yhteistyö mahdollistaa toiminnan joustavuuden ja takaa siten paremman kilpailukyvyn markkinoilla. Toimintojen yhdistämisestä saadaan kustannussäästöjä, mutta samalla korostuvat luottamuksen, tiedonvälityksen ja ennakoinnin tärkeys. Lisäksi tarvitaan taitoja tiedon ja osaamisen jakamiseksi, yhdistämiseksi ja luomiseksi."
Lainaus on peräisin Turun ammattikorkeakoulun Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelman verkkosivulla olevan opinnäytetyön tiivistelmästä. Lihavoinnit omiani.

2 kommenttia:

Timo Kantola kirjoitti...

Jotkut yritykset tosiaan esiintyvät julkisuuteen päin lähes anonyymeinä. Nettisivuilla ei yhtään henkilönimeä. Ovatko asiakkaat uhka? Jos näin koetaan, on tuotteessa jotain vikaa.

Outi kirjoitti...

Totta. Jopa sellaiset yritykset, jotka tarjoavat palveluita ovat onnistuneet piilottamaan esimerkiksi tarjouspyynnön jättämisessä tarvittavat tiedot. Minkähän takia ne sitten ovat olemassa?