sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Luettua: Blogi tulee töihin

Jos parhaillaan pohdit pitäisikö yrityksessäsi ryhtyä bloggaamaan, lisää Anja Alasillan Blogi tulee töihin (Infor) kesälukemistoosi. Kirja sopii myös niille, jotka jo bloggaavat ja kaipaavat itselleen henkistä tukea. Näkökulmaksi Anja rajaa organisaatioiden johdetun viestinnän, mikä ei minusta sulje pois sitä etteikö pien- tai yksinyrittäjä/free voisi hyödyntää oppeja soveltuvin osin. Kirjassakin sanotaan: ”Lukija voi poimia sisällysluettelosta juuri häntä kiinnostavat kirjoitukset.” Esimerkiksi minun kirjassani lukua 4 on ahkeraan koristeltu oranssilla huomiokynällä.

Minulle on joskus ennenkin käynyt niin, että luen uuden kirjan, jota olisin tarvinnut jo aikaisemmin. Blogi tulee töihin on juuri tällainen. Viime syksynä yritin houkutella muita naisyrittäjiä täällä Keski-Suomessa kokeilemaan bloggausta ja voi miten olisin suonut, että tämä kirja olisi ollut silloin saatavilla. Nettihän pursuaa ohjeita blogikirjoittajille, mutta on oma arvonsa sillä, että joku jaksaa seuloa ohjeiden paljoutta, työstää aineistoa omissa ajatuksissaan ja koota tulokset yksien kansien väliin.

Kirjaan liittyy kattava verkkosivu, josta voi käydä tutustumassa käsiteltyihin aihealueisiin. Tästä syystä en pidä tarpeellisena enää tässä referoida kirjan sisältöä tarkemmin.

Yleisvaikutelmana haluaisin korostaa helppolukuisuutta. Anjan kirjoitustyyli on suorastaan pettävän kepeä. Yhtäkkiä huomaa kuin varkain lukeneensa sivukaupalla mitä painavinta asiaa. Etteikö muka asiatekstiä voisi kirjoittaa selkeästi ja sujuvasti.

Työ muovaa tekijäänsä ja tietenkin huomioni kiinnittyi mm. bloggaamisessa tarvittavaan osaamiseen. Anja tarkastelee uutta lukutaitoa, jota bloggaaminen ja netissä toimiminen edellyttää:

"Työorganisaatiot eivät ole vielä kertaakaan nettiaikana ottaneet vastatakseen lukutaidon muuttuviin vaatimuksiin. Henkilöstö on saanut selvitä omin avuin ylihyökyvästä tietotulvasta."

Totta joka sana! Kuinkahan paljon työelämässä on ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi tiedä, miten syötteitä käytetään (kuuluu verkonkäyttäjän aakkosiin), miten hallita selaimensa kirjanmerkkejä tai miten tehdä kirjanmerkkivalikoimastaan varmuuskopiot. Entä monikohan saa kirjanmerkkivalikoimansa käyttöön eri selaimella tai peräti eri tietokoneella? Tietoyhteiskuntamme ei todellisuudessa ole aivan sitä mitä työkseen uusimpien härpättimien ja kokeilujen parissa toimivat luulevat. Arki on inhorealismia.

Toinen taitoihin liittyvä kohta:

"Johdon kehittämisohjelmia junailemassa on vissiin niin fiiniä väkeä, ettei kirjoittamisen kaltainen konkreettinen toiminta ole tullut heille edes mieleen."

Hyvä huomio. Ehkä ajatellaan, että johtotehtäviin edennyt nyt ainakin osaa kirjoittaa, koska muutenkin luullaan, että "kuka tahansa osaa kirjoittaa". Blogiin kirjoittaminen ei kuitenkaan ole sama asia, kuin työelämän ns. virallinen kirjoittaminen, jossa siinäkin olisi kohennettavaa. Blogia luetaan vapaaehtoisesti ja sinne ei taatusti tulla yhtä kertaa useammin, mikäli teksti on normia työelämän raporttikieltä. Jonkinlainen blogikirjoittamisen koulutus on monestakin syystä paikallaan, koska kyse on yritysviestinnässä uudesta välineestä.

Muutenkin uskallus astua konkretian puolelle olisi suotavaa esiteltäessä bloggausta esimerkiksi pienyrittäjille. Suuressa yrityksessä on IT-tuki ja blogiartikkelin kirjoittaminen voidaan tehdä loppukäyttäjälle helpoksi. Pienyrittäjä saattaa joutua turvautumaan ilmaisiin palveluihin jo käytännön syistä. Vuosikausia erilaisia blogialustoja kokeilleet ihmiset ovat niin oman osaamisensa (vaiko erinomaisuutensa?) sokaisemia etteivät osaa kuvitella aloittelijan hämmennystä uusien asioiden edessä.

Myös virheettömyyden vaatimus on kirjassa laitettu merkille. En tiedä onko kyse erityisesti suomalaisesta ilmiöstä, mutta sitähän riittää. Vaikka yritysblogiin ei voi kirjoittaa mitä tahansa tämä jääköön anonyymikirjoittajien ja eräiden poliitikkojen erityisosaamiseksi arvostelemaan halukkaan pitäisi kuitenkin ottaa asioista selvää niin paljon, että ymmärtää blogin luonteen. Toisinaan blogikirjoituksella joudutaan reagoimaan nopeasti ajankohtaisiin tilanteisiin ja tällöin oikeakielisyyspoliiseilta kysytään kohtuullista suhteellisuudentajua.

Anja mainitsee heti kirjan alussa, miten alan ”gurut” ovat jo julistaneet blogit aikansa eläneiksi. Blogien kuolemaa on manattu pitkään, mutta olen ennenkin kuunnellut ennustuksia milloin minkäkin ilmiön kuolemasta. Esimerkiksi kirjaa on haudattu vuosikaudet, mutta edelleen se on voimissaan – tämähän ei silti tarkoita etteivätkö muutoksen tuulet puhaltaisi kirjapuolella! Onko blogin pitäminen aikansa elänyt asia, on minusta jo kysymyksenä huono. Facebook, Twitter yms. palvelut vetävät ihmisiä pois blogeista, mutta näkisin kehityksen enemmänkin sisällönjakelun uudelleen järjestäytymisenä ja pitäisin puheita blogien kuolemasta suuresti liioiteltuina. Uusia haasteita on silti edessä: Miten esimerkiksi estää ulkoisille sidosryhmille kirjoitettavaa blogia muuttumasta muusta sosiaalisesta mediasta eristyneeksi saarekkeeksi! Mm. tätä kysymystä tarkastellaan seuraavissa 3 artikkeleissa:

Guardian-lehden teknologiablogissa The long tail of blogging is dying.

Steve Rubel Lifestream, My Stats Reflect How the Web Is Changing.

Copbybloggerissa Blogging is Dead (Again)

"Seems at least once a year, a flurry of discussion erupts around the imminent demise of blogging. And then the rest of us shrug our shoulders, grab some coffee, and get back to creating content that further solidifies our web presence.

Don’t get me wrong… as always, change is definitely happening. But it doesn’t mean blogging is dead this time around anymore than it has every other time this discussion pops up."

Niin ettäkö miten on edennyt Keski-Suomen naisyrittäjien blogihanke? Ainakin yhteisblogi taitaa olla kokemassa saman kohtalon kuin John Waynen hevonen. Päällimmäiseksi on paikallisympyröissä jäänyt mieleen se, miten vahvasti netti koetaan negatiivisena. Vähän niinkuin keväisessä Voimala-ohjelmassa se sosiaalipsykologi joka reippaassa greenfieldiläisessä hengessä tylytti verkkoeläjiä.. .jos minä olisin sosiaalipsykologi, tutkisin jo riemusta kiljuen keskinäistä kanssakäymistämme koskevien teorioiden paikkansapitävyyttä verkossa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.


2 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Olen joskus aiemminkin kuullut tuosta kirjasta. Netistä olen lukenut joitakin osia siitä.

Itsekin olen joskus turhautuneena taistellut ennakkoluuloja kohtaan, jossa käsityöyrittäjä ei voisi muka hyödyntää internetin mahdollisuuksia. Kuinka vanhanaikainen ajatus! Äkkiseltääm ei kyllä uskoisi, että myöskin käsityöläisyys ja internet kotisivuineen, blogeineen on hyvä yhdistelmä.

Outi kirjoitti...

Ennakkoluuloiset ovat luultavasti ihan tosissaan kun kuvittelevat, että nettimaailman vaikutus asioihin voidaan jotenkin ohittaa. Eipä tästä enää lankapuhelinten ja kirjepostin aikakaudelle palata...

Minusta nettisivut ja blogit vasta käsityöläisyyteen sopivatkin. Erinomainen keino saada omia töitä näytille. Mainostapa tuotteitasi printtijulkaisussa olevalla kuvamateriaalilla niin joudut maksamaan itsesi kipeäksi esitemateriaalista puhumattakaan. Omalla nettisivulla tai blogissa voi julkaista kuvamateriaalia niin paljon kuin katsoo tarpeelliseksi ja murto-osalla printtimainonnan hinnasta.