tag:blogger.com,1999:blog-5095745855958283798.post7981616943559728939..comments2014-08-26T10:01:52.334+03:00Comments on Tuolin ja näppäimistön välistä: Varo: Liika tietäminen voi vaarantaa ihmissuhteesiOuti Lammihttp://www.blogger.com/profile/02723678924251757150noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-5095745855958283798.post-10104122436472319602009-08-27T14:01:11.649+03:002009-08-27T14:01:11.649+03:00Totta. Ristiriitatilanteissa olisi ymmärrettävä nä...Totta. Ristiriitatilanteissa olisi ymmärrettävä nähdä myös itsensä osana ongelmaa, tästä Kahanekin kirjoitti. On vain niin helppoa turvautua selitykseen miten joku tai jotkut (aina kuitenkin muut kuin minä itse) ovat niin hankalia ihmisiä, että mistään ei tule mitään.Outi Lammihttps://www.blogger.com/profile/02723678924251757150noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5095745855958283798.post-23654006425223675352009-08-27T00:22:01.976+03:002009-08-27T00:22:01.976+03:00Teidän keskustelua joutuu seuraamaan jo lähes hiem...Teidän keskustelua joutuu seuraamaan jo lähes hieman punastuen. Kiitos, jos omaa tajunnanvirtani on seuraamisen arvoista. :-)<br /><br />Ajatus shown rakentamisesta koulutuksesta, sopinee aika hyvin tähän aikaan. Tuo saa minut ajattelemaan yleistä vallitsevaa kulttuurista ilmapiiriä, jossa myös monet parisuhteet päätyvät ennen kuin ovat edes oikeasti alkaneetkaan.<br /><br />Ihmiset hakevat elämyksiä tai ihastumisia, mutta kuinka moni meistä uskoo syvempään rakkauteen joka rakentuu ajan ja myös kriisien kautta? Sama kaava toistuu muillakin elämän kentillä. Kuunteleminen tapahtuu yhtä lailla suhteessa toisiin kuin itseemme. Miten paljon olemme valmiita kuulemaan toisten eleissä ja sanoissa sitä mitä ne heijastavat meistä itsestämme? Tällaiset asiat määrittävät paljon meidän kasvuamme, mutta kuinka moni meistä on valmis kohtaamaan sen?Ville Venäläinenhttp://www.villevenalainen.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5095745855958283798.post-34824748087909771352009-08-24T08:29:44.415+03:002009-08-24T08:29:44.415+03:00Eräässä työpaikassa meillä koulutttajilla oli tapa...Eräässä työpaikassa meillä koulutttajilla oli tapana sanoa, että saa hyvät palautteet kun pitää "hyvän shown", mikä oli varmasti juuri tuota: Vahvista koulutettavien käsityksiä ja pidä asiat sen verran helppoina, että kenenkään ei tarvitse poistua omalta mukavuusvyöhykkeeltään.<br /><br />Kahanen teosta lukiessa mietin usein, miten suurin haaste hyvälle vuorovaikutukselle on jatkuva kiire (tai ainakin puhe kiireestä). Reflektiivinen dialogi kun vaatii osallistujien keskinäistä luottamusta, mikä taas vaatisi syntyäkseen aikaa. Ja tällä hetkellähän on niin, että koulutusten kestoa pitäisi koko ajan pystyä lyhentämään. Se ei tosin niinkään haittaa Excelin Pivot-toiminnon läpikäymistä :) mutta työelämässä on sellaistakin koulutusta ja valmennusta, jossa luottamuksellinen ilmapiiri olisi koulutuksen onnistumisen edellytys nr. 1.Outi Lammihttps://www.blogger.com/profile/02723678924251757150noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5095745855958283798.post-23798359800952580292009-08-23T22:41:28.535+03:002009-08-23T22:41:28.535+03:00Moi Outi ja kiitos hyvästä blogista.
Seuraan its...Moi Outi ja kiitos hyvästä blogista. <br /><br />Seuraan itsekin tuota Villen mainiota blogia, mutta kirjaa sen sijaan en ole lukenut. Tämän perusteella voisin laittaa listalle.<br /><br />Samoja vuorovaikutuksellisia haasteita kohtaan aikuiskoulutuksen kentällä: saan kouluttajana hyvät palautteet kun onnistun vahvistamaan sen mitä oppijat "jo tietävät", mutta mitä hyötyä on koulutuspäivistä jos niissä vain vahvistetaan vanhoja toimintamalleja. Nykyisin yritän miettiä etukäteen miten saan muodostettua säröjä vallitseviin merkitysperspektiiveihin. Pahimmillaan dialogi voi olla omaa asiantuntemusta todentavaa. Miten sitten luoda koulutuksessa refelektiivisen dialogin ilmapiiri? HmmmReetta Koskihttps://www.blogger.com/profile/04604565884652430180noreply@blogger.com