maanantai 10. maaliskuuta 2014

Osaaminen on yhteinen asia

Kentältä kuullun perusteella työryhmän jäsenten osaamisen epätasaisuus voi muodostua ristiriitojen lähteeksi.

Aikaisemmin on ilmeisesti pidetty lähinnä omana asiana miten vaikeasti työvälineitään käyttää. Tiedän, että osaamattomuudesta seuraavaa hidastelua ja monenkertaista työtä on kompensoitu jopa pidentämällä työpäivää omalla ajalla. Joitakin tarinoita kuunnellessani olen ihmetellyt, että eikö edes kehityskeskusteluissa ole ole voinut tuoda esille oman osaamisensa korjaustarpeita? Ilmeisesti osaamattomuutta on kaikilla tasoilla organisaatioissa ja yhteiskunnassa, joten tieto- ja viestintäteknisen osaamisen vähimmäistasoa ei ole aina osattu edes arvioida.

Aika pitkään pärjäsimmekin sillä, että puhuimme tietoyhteiskunnasta ja sen osaavista kansalaisista. Uudet yhteisölliset työympäristöt ovat kuitenkin kiusallisesti paljastaneet pelkällä puheella tuotetun osaamisen ohuuden.

  1. Jos osaaminen on ollut lähtökohtaisesti retuperällä, työntekijästä tulee jo taitotasolla oman ryhmänsä pullonkaula.
  2. Jos uudet työvälineet otetaan käyttöön pelkkänä päivityksenä tiedostamatta muutosvaatimuksia asennetasolla ja työtavoissa, päivityksestä maksetut rahat voisi yhtä hyvin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen - todennäköisyys sille, että sijoituksesta koituu jotakin hyvää lienee suurempi jälkimmäisessä tapauksessa.

Tietty tekniikkatason osaaminen on välttämättömyys. Se on tänä päivänä perusedellytys sille, että ihminen pystyy tekemään oman alansa työtä ja kommunikoimaan muiden kanssa. Silti yhtäkään työvälineiden käyttöön liittyvää koulutusta ei pitäisi enää toteuttaa pelkkään valikoiden selaamiseen perustuen. Tällöin vain jäädään etsimään nappuloita, joita klikkailemalla asiat voidaan kyllä tehdä kuten ne on tehty viimeiset 20 vuotta. Myös meidän kouluttajien osaamisvaatimukset muuttuvat siinä missä muidenkin: Meidän pitää ymmärtää uusia työn tekemisen tapoja ja löytää uusista ohjelmistoista ja työympäristöistä tuki niille. Meidän pitää olla valmiita kannustamaan koulutukseen osallistuvia keskustelemaan ja sopimaan yhteisistä työtavoista. Muutosvastarinnan uhallakin.


Osaaminen ei ole yksityisasia. Se on koko työryhmän ja organisaation asia.

2 kommenttia:

Oili Valkila kirjoitti...

Tämä on tärkeä asia ja monissa yrityksissä aika huonosti tiedostettu. Ohjelmat päivittyvät, ja kuvitellaan, että käyttäjät päivittyvät siinä samalla. Kuitenkin uudet toiminnot jäävät hyödyntämättä, kun niitä ei tunneta. Päivityskoulutus ei vaatisi päivän kurssia. Yleensä riittää tunnin, parin kompakti rupeama osaajan johdolla sopivia harjoituksia tehden.

Outi Lammi kirjoitti...

Kiitos kommentista Oili. Silloin kun aloittelin kouluttajana pidettiin pv:n peruskursseja ja 2 pv:n jatkokursseja! Sellainen ei tulisi enää kuuloonkaan eikä se minusta toiminut silloinkaan: Mahdottomasti toimintoja ja ominaisuuksia, ihmiset lähtivät pää pyörällä kotiin. Tosin nyt ollaan välillä ääripäässä: halutaan liikaa asiaa liian lyhyessä ajassa eikä käyttäjien perusosaaminen kuitenkaan anna myöden tällaiselle. Kahden ääripään väliltä ja tapauskohtaisesti hieman säätäen löytyy yleensä se sopiva koulutusrupeama :)

Erityisesti tykkään siitä, miten tekniikka auttaa tätä nykyä vähentämään matkustusta: Voin esimerkiksi aloittaa koulutuksen lähipäivällä ja jatkaa onlinesessioilla. Kun on tultu tutuiksi osallistujien kanssa, asiat hoituvat hyvin verkonkin läpi.