tiistai 28. tammikuuta 2014

Teknologia-avusteinen huonotapaisuus vs. luomujunttius

Digitaalisten laitteiden aiheuttamiin yhteiskunnallisiin muutoksiin on alettu kiinnittää huomiota sellaisissa maissa, joissa urbaanin arkipäivän kohteliaalla käytöksellä on erilaiset perinteet kuin meillä, kertoo Antti Isokangas MikroPC-verkkolehden artikkelissa.

En suoraan sanoen tiedä pitäisikö olla huolissaan nimenomaan laitteiden vaikutuksesta käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen. Ehkä pitäisikin miettiä onko tietyt perusasiat yksinkertaisesti unohdettu. Teknologia-avusteinen huonotapaisuus saa tällä hetkellä huomiota enemmänkin kuin on aiheellista. Kun ollaan tökeröitä jokin laite kädessä, nousee meteli ja aiheesta käytävässä niin sanotussa keskustelussa muutama rutiseva luddiitti ja pieni teknologiauskovaisten äärilaitaa edustava joukkio halveksivat toisiaan ääneen. Muut eivät uskalla sanoa mitään, koska pelkäväät tulevansa luokitelluksi jompaan kumpaan ryhmään – mielipiteenhän on pakko olla joko tai.

Tunnustan itsekin paasanneeni ubiikkietiketistä ja ärsyttäähän se, jos yhteisellä lounaalla kaikki keskittyvät omiin näyttöihinsä. Ainakin yhdessä tilanteessa antaisin kuitenkin kännykän tai tabletin hipelöimisen anteeksi ja suorastaan ymmärtäisin.  On nimittäin tietty ihmistyyppi, jonka keskivertoedustajan voisimme tässä nimetä vaikkapa Inkeri Itsekeskeiseksi. Inkeri on äärimmäisen taitava pitämään itsensä keskiössä. Mitään muuta puheenaihetta ei tällaisen ihmisen kanssa voi olla kuin hän ja hänen elämänsä. Toinen on aina statisti, yleisö. Kun tapaat Inkeri Itsekeskeisen, tarinaa riittää loputtomiin hänen työstään, opinnoistaan, hänen uudesta asunnostaan, uusista vaatteista, lapsista, jotka opiskelevat kahta tutkintoa ja jotka kohta saavat oman talk shown, tehdyistä ja tulevista matkoista, kotiin tehdyistä hankinnoista. Ja jos omasta perheestä tai omaisuuden kartuttamisesta ei jutunjuurta riitä, aina voi käynnistää monologin  oman työpaikan ongelmista - Inkeri Itsekeskeinenhän edustaa lajityyppiä, jonka työpaikalla  kaikki muut ovat idiootteja paitsi hän itse.

Kun keskustelukumppani yrittää vaihtaa puheenaihetta, Inkeri sanoo ynseästi yhymph ja jatkaa tarinaansa. Yhymph onkin lähestulkoon ainoa havaittava merkki siitä, että Inkeri Itsekeskeinen kykenee vuorovaikutukseen.

Kysymys: Jos olisin tällaisen Inkeri Itsekkään seurassa ja kaivaisin kännykän kurkistellakseni Twitterin kuulumisia, kumpi meistä olisi pahempi juntti? Perinteisten näkemysten mukaan minä syyllistyisin sosiaalisista rikoksista kauheimpaan, mutta en suoraan sanoen ymmärrä, miksi teknologiaavusteisella huonotapaisuudella on suurempi syntikerroin kuin luomujunttiudella. En nimittäin jaksa uskoa, että monikaan fiksu tyhmenee saadessaan laitteen käteensä tai että mölhiö oppii tavoille sillä, että laite otetaan häneltä pois.

Ei kommentteja: