perjantai 28. kesäkuuta 2013

Lukeminen ja kirja – kaksi eri asiaa

Tämä postaus on Suur-Jyväskylän lehdessä 26.6. julkaistu kolumnini. Sen myötä alan hivuttautua tuolin ja näppäimistön välistä kesäkauden harrastusten pariin.

*****
Kesällä luetaan kirjoja. Sade ropisee mökin kattoon kolmatta päivää, mutta pohjoismaalainen dekkari on niin hyvä, ettei harmita yhtään.

Entä miten kuvaan sopii se, että ihmisten sanotaan lukevan yhä vähemmän. Netti vie silmäpareja kirjoilta ja mobiililaitteissa riittää ärsykerikasta näpelöitävää, jonka kanssa satojen sivujen mittaisen tasapaksun printin on mahdoton kilpailla. Kirja on uhanalainen laji, jonka selviytymistä seurataan huolestuneina.

Kun sanotaan, että ihmiset lukevat vähän, tarkoitetaan yleensä perinteisen kirjan lukemista. Lukeminen on kuitenkin kirjasta erillistä toimintaa. Sisältö, joka luetaan, on tärkeämpi kuin väline, jolla sisältö jaetaan. Nyt meillä on painetun kirjan rinnalla useita sisällön jakeluvälineitä, joista voi valita kulloinkin käyttökelpoisimman. Paperille painettu kirja on vain välivaihe, joka yleistyi Gutenbergin innovoitua kirjapainon. Luultavasti silloinkin joku syleili pergamenttikääröjään muutoksen tuskassa ja noitui nykyajan hömpötyksiä

Kuva: josterix@sxc.hu
“Eivät ne lue edes kirjoja, pelaavat ja notkuvat netissä”, sanotaan nuorista. Lukivatkohan kaikki kaverini kirjoja silloin joskus? Muistaakseni osa kahlasi läpi paksuja tiiliskiviä ja toisille riittivät lehdet. Niitäkin oli, jotka eivät lukeneet yhtään mitään.

Lukemista koskevassa keskustelussa kummastuttaa kirjojen ja nettilukemisen sekä pitkien ja lyhyiden tekstin vastakkainasettelu. Minkä takia asioiden pitää olla aina joko tai, eikä mitään siinä välissä? Koska informaatiota on tarjolla monta kertaa enemmän kuin kukaan pystyy omaksumaan, parhaiten pärjäävät ne, joiden lukutaito mukautuu tilanteeseen. Ei kaikkea voi jäädä syvällisesti tutkimaan. Ja on yhdentekevää, miten pitkä teksti on ja missä se julkaistaan: Teksti toimii, jos se on hyvin kirjoitettu. Yksi nerokas tviitti voi sisältää pienen latautuneen tarinan, johon ei tarvita merkkiäkään lisää. Äskettäin luin paperille painettuna versiona Jonathan Franzenin kirjan nimeltä Vapaus. Siinä oli reilut 600 sivua eikä yhtäkään turhaa sanaa.

Neuvot viettää ”laitteetonta ja somevapaata laatuaikaa” ovat yhtä varma kesälomakauden lähestymisen merkki kuin grillimakkaramainokset. Ilmeisesti neuvojen jakelijat haluavat profiloitua aitojen ihmissuhteiden ja inhimillisyyden puolestapuhujiksi, mutta minusta he ovat kamalia tyyppejä: Vain oma tapa olla on oikein! Lukekaa ihmiset vapaasti mitä ja mistä haluatte, tviitatkaa ja facebookatkaa lukemastanne jos siltä tuntuu, mutta vaatikaa hyvää sisältöä. Lukemiseen käyttämänsä väline kannattaa kuitenkin huomioida kun etsii paikkaa aurinkotuolilleen. Laiturilta veteen tipahtaneen kirjan onkiminen kuiville on nimittäin helpompaa kuin nopeasti sukeltavan Kindlen tai iPadin pelastaminen, ainakin jos ranta on syvä ja pohja liejuinen.

*****
Kirjoittelu Tuolin ja näppäimistön välistä jatkuu taas elokuussa. Mukavaa kesää kaikille!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Evernote on tietotyöntekijän ja yrittäjän kesäapulainen

Aion tänäkin vuonna pitää ihan oikeaa kesälomaa virallisen Suomen ollessa kiinni – koulutusta ei ole vielä toistaiseksi tilattu koskaan heinäkuulle. Oletan, että meillä jo on päästy tasapäistämisen ihanteesta sen verran eroon, ettei tarvitse olla mukana hokemassa yrittäjäonainatöissä-mantraa. Joidenkin yrittäjien on vaikea ottaa yhtäjaksoista pitkää lomaa tai ylipäätään lomaa kesällä, mutta kaikkien tilanne ei ole samanlainen.

Vaikka on terveellistä välillä ottaa etäisyyttä asioihin, joiden parissa viettää paljon aikaansa – pätee muuten myös harrastuksiin – pää tahtoo toimia omia aikojaan. Siksi on hyvä, että Evernote kulkee mukana ottamassa mieleenjuolahdukset vastaan. Evernote auttaa muitakin kuin meitä yrittäjiä. Asiantuntijatyötä tekevillä se on varmasti samanlaista: Ideoita syntyy etenkin silloin kun ei “olla töissä” – kiire ja sitä peesaava pingottaminen kun ovat luovuuden pahimmat viholliset. Eikä mikään estä käyttämästä Evernotea myös vapaa-ajan juttuihin. Minulla on omassani työjuttujen lisäksi ruokareseptejä, liikuntajuttuja, koira-asiaa, elokuva- ja kirja-arvosteluja, kuvauksia paikoista joissa haluan käydä jne. Evernote mukautuu kaikenlaiseen elämään.

Äskettäin Macin ja iOS-laitteiden Evernoteen sekä selainversioon tulivat uutena ominaisuutena muistutukset, jotka laajentavat sovelluksen mahdollisuuksia entisestään. Muistutus voidaan määrittää hälyttämään tiettynä ajankohtana, samalla tavalla kuin on mahdollista erillisissä tehtävälistasovelluksissa.

Muistutus lisätään herätyskellokuvakkeella, joka löytyy laitteesta riippuen vähän eri paikasta: Selaimessa ja Mac-versiossa kelloa pitää etsiä näytön oikeasta yläkulmasta, iOS-laitteissa se on näytön alareunassa. Muistutukseen voi lisätä halutessaan päivämäärän ja pyytää hälytyksen vaikkapa lomaltapaluuviikolle, mutta hälytys ei ole välttämätön. Merkinnän voi varata ilmaisemaan yksinkertaisesti tehtävän korkeaa prioriteettia, koska muistutuksella varustetut muistiinpanot listataan aina ennen muita. Omassa käytössäni muistutukset korvaavatkin aiemmin tunnisteena käyttämiäni erikoismerkkejä kuten @. Pidin erikoismerkkien avulla tärkeät muistiinpanot esillä ja nopeasti saatavilla, koska aakkosjärjestyksessä ne sijoittuvat ennen kirjaimia.


Nyt ehkä tulee mieleen, että voisivatko Evernoten muistutukset korvata erillisen tehtävälistasovelluksen? Miksipä ei etenkin kun niihin yhdistää vielä ruksattavat tehtävälistat, joiden avulla voit luoda isommille tehtäville pienempiä osatehtäviä. Selainversiossa tai paikallisesti asennetussa clientissa rastiruutuun-painike löytyy muistiinpanon muokkaustilassa näkyvältä työkaluriviltä. Myös iPhonen Evernotella voi luoda tehtävälistoja, mutta tekstin muokkaukseen tarvittava työkalurivi on haettava erikseen käyttöön – moni sanoo, ettei ole tästä edes tiennyt, puhelimellahan tyypillisesti kirjoitetaan nopeita lyhyitä muistiinpanoja.


Nopeista lyhyistä  muistiinpanoista tulee vielä mieleen iPhonelle tehty vJournal, joka on yksi monista Evernoten kanssa yhteensopivaksi tehdyistä sovelluksista. Sen idea on, että voit tehdä päivän mittaan useita pieniä muistiinpanoja, jotka viedään My Journal -nimiseen muistikirjaan yhdeksi kyseisen päivän mukaan nimetyksi muistiinpanoksi.

Idea, jota ei ole saatu talteen on yleensä menetetty idea. Et voi tietää teitkö vuosisadan oivalluksen, ellet saa sitä talteen jatkojalostettavaksi ja mietittäväksi. Muistiinpanojen tekeminen vapauttaa myös tärkeiden asioiden muistankohan varmasti -murehtimisesta ja voit rentoutua nauttimaan tästä ihanasta kesästä.

Jos Evernoten opettelu sattuu olemaan sadepäivien varalle tehdyllä listalla, löydät tästä blogista paljon Evernoten käyttöön opastavia postauksia.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Varoitus: Tiedon kuvia -blogin osoite vie väärälle sivulle

Tiedon kuvia -blogin tekstit ovat nyt osoitteessa tiedonkuvia.blogspot.fi.

Sain viikonloppuna tiedon Facebookin kautta, että blogini osoite ohjaa väärään paikkaan. Suurkiitokset aktiiviselle lukijalle! Kyseisellä sivulla tarjottiin kuvia (arvaatte varmaankin minkälaisia), välillä sivulla näytti olevan listaus ladattavasta mp3-musiikista yms. Sivu oli tökerösti tehty ja alkeellisen näköinen, eikä olisi tullut mieleenikään klikkailla linkkejä siellä.

Tällä hetkellä minulla ei ole aavistustakaan mitä on tapahtunut. Sain jokin aika sitten tavanomaisen sähköpostin, jossa ilmoitettiin blogini domainnimen lähestyvästä laskutuksesta. Viestissä mm. sanottiin, että laskutus on konfiguroitu automaattiseksi – asiat näyttivät olevan siis kuten ennenkin enkä ajatellut, että olisi ollut tarvetta mihinkään perinpohjaisiin tarkistuksiin.

En ole vielä saanut tarkalleen selville mitä on tapahtunut ja miksi, mutta tällä hetkellä pidän tärkeimpänä tiedottaa asiasta. Käyttäkää ainakin toistaiseksi yllä antamaani blogspot-osoitetta ja muuttakaa se mahdollisiin linkkilistoihin omissa blogeissanne, oppimisympäristöissä, wikeissä ja mihin kaikkeen blogia onkaan linkitetty. Kerron lisää kun olen viisaampi.

LISÄTIETOA 28.6.
Tilanne selvisi. Ihan niin vakavasta asiasta ei ollut kyse  kuin miltä ensin näytti. Kerron vielä ensi viikolla Tiedon kuvia -blogissa episodista tarkemmin. Kiitos kaikille apua ja neuvoja antaneille. Jos joku on ehtinyt korjata linkkilistoihinsa sen blogspot-osoitteen, sitä ei tarvitse muuttaa takaisin – uudelleenohjaus hoitaa asian!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Pelaamalla parempi elämä

Voisiko pelillisyys auttaa toipumaan traumaattisista kokemuksista, muuttamaan elämänlaatua  huonontavia ajatusmalleja, kehittämään tahdonvoimaa tai yleensä vain saavuttamaan tärkeitä tavoitteita? Ainakin Jane McGonical tiimeineen on uskonut tähän ja tuloksena on ollut mainio SuperBetter-sovellus.
SuperBetter helps you achieve your health goals — or recover from an illness or injury — by increasing your personal resilience. Resilience means staying curious, optimistic and motivated even in the face of the toughest challenges.
SuperBetterin kehitystyön taustalla ovat pelisuunnittelijana työskennelleen Jane McGonicalin omat kokemukset. Hän sai aivotärähdyksen, josta toipuminen oli vaikeaa. Omaa paranemistaan edistääkseen Jane kehitti pelin, joka on kenen tahansa saatavilla verkossa sekä sovelluksena iPhonelle.

Pelin idea on, että asetat itsellesi tavoitteen, joka on esimerkiksi haaste elämässäsi. SuperBetter tarjoaa valmiita vaihtoehtoja kuten Anxiety, Chronic Pain, Depression, Eating Healthier jne. tai voit määritellä täysin omavalintaisen päämäärän. Tavoitteen saavuttamiseksi asetetaan osatavoitteita ja pikkutehtäviä (quests, power-ups) ja osoitetaan pahikset (bad guys), jotka pitää nujertaa. Pahis on esimerkiksi jokin käytös, jonka voisi korvata paremmalla, esimerkiksi kotiin jumittumisen sijasta lähtee lyhyelle kävelylle tai tapaa kaverin. Osatavoitteiden saavuttaminen ja pahiksien torjuminen antavat pisteitä ja lisäävät uskoa omiin kykyihin ja tahdonvoimaan. Tietoa edistymisestään voi myös jakaa Facebookissa, jos katsoo tarpeelliseksi.

Voit katsoa pelin idean grafiikkana kun klikkaat etusivulta See How It Works -linkkiä. Lisätietoja pelistä saat myös About-sivulta, jonka alareunan linkistä pääsee tutustumaan pelin tieteellisiin taustavoimiin.

Jos joku olisi sanonut minulle puolitoista vuotta sitten, että kirjoitan tästä aiheesta blogissani ja vieläpä suosittelen kokeilemaan, olisin käyttänyt koko sanavarastoni laajuuden kertoakseni mitä mieltä olen moisesta ennustuksesta. Jos sinä ajattelet pelillisyydestä ja peleistä samalla tavalla, autan lyhentämään matkaa, jonka kuljet ennakkoluulojen reunustamaa polkua pitkin kohti omaa pelillisyysoivallustasi. Tässä katsottavaksi TED-video (19:30 minuuttia), jolla Jane McGonical kertoo oman tarinansa ja puhuu pelillisyyden hyvistä puolista:



(Jos olet nyt "virallisella verkkosivullani", tässä linkki videoon.)

SuperBetterin kanssa samaa sovellustyyppiä edustaa Epic Win, sekin iPhonelle. Siinä valitaan avatarhahmo, joka etenee kohti tavoitetta “kultaa” keräten. Tavoite ja osatavoitteet määritellään itse. Ainakin minunlaiseni elämänmittaisesti scifistä ja fantasiasta vaikutteita imenyt tätinörtti tykkää tästäkin!
Peli ja pelillisyys ovat sanoja, joka näyttävät herättävän vahvoja tunteita. Tässä asiayhteydessä kannattaisi kuitenkin ryhtyä tarkastelemaan pelillisyyttä motivaation ja elämänlaadun näkökulmasta, jolloin asia näyttäytyykin aivan toisella tavalla.

Elämänfilosofiani mukaan on parempi tehdä aktiivisesti voitavansa asioiden eteen kuin lamaantua olosuhteiden edessä. Kaikki ei tietenkään toimi kaikilla ihmisillä samalla tavalla, mutta huomaan pelillistämisen auttavan tarkastelemaan omia haasteita objektiivisemmin. Ihminen suhtautuu omaan elämäänsä tunneperäisesti  eikä tunteminen tietenkään ole väärin, mutta hetkittäin on hyvä astua askeleen verran kauemmaksi. Pelillisyys sellaisena kuin se esimerkiksi SuperBetterissä toteutetaan, kannustaa myös käyttämään myönteisempää sisäistä puhetta silloin kun on kyse oman itsen ja omien tekemisten arvioinnista – se on varmasti useimmille meistä tarpeen!

Pelit eivät korvaa läheisten ihmisten ja ystävien tukea, mutta kaikilla ei valitettavasti ole kovinkaan supportiivista verkostoa. Ja vaikka sellainen olisi, minusta ei läheistensäkään niskaan voi ihan koko aikaa olla kaatamassa, sillä jokaisella on omat pahiksensa torjuttavana.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Microsoft Office 2013 ja päivityksen hämmennys

Microsoft Office 2013 toi tullessaan joukon kivoja uudistuksia tuttuihin ohjelmiin, mutta myös hämmennystä. Ei riitä, että tietää uusimman version numeron vaan pitäisi myös olla perillä nimityksistä kuten Microsoft Office 365, Office Web Apps tai SkyDrive. Mitä ne ovat ja miten ne saa käyttöönsä? Valaistaanpa asiaa:

Microsoft Office 2013 -peruspaketin voi rinnastaa perinteiseen päivitykseen. Se on mahdollista ostaa yksittäisenä tuotteena työasemalle tai läppärille tapahtuvaa asennusta varten. Microsoft Office 2013 -versiokseen voi valita itselleen parhaiten sopivan kokoonpanon: Home & Student, Home & Business ja Professional. Näissä mukana olevat osaohjelmat vaihtelevat, mutta nykyisin ainakin Word, Excel, PowerPoint ja OneNote kuuluvat kaikkiin. Jos asennat päivitystä yksittäiselle tietokoneelle, tarvitset lisäksi Microsoft-tilin. Microsoft Office 2013 -ohjelmat asentuvat Windows 7 tai 8 käyttöjärjestelmällä varustettuun tietokoneeseen.

SkyDrive-pilvilevyasemaan törmäät heti asennuksen jälkeen kun olet tallentamassa tai avaamassa tiedostoa. SkyDrive on integroitu Officeen niin, että sitä tarjotaan oletustallennuspaikkana aikaisemman Tiedostot-kirjaston sijaan.

Microsoft Office Web Apps tarkoittaa Office-ohjelmien selainkäyttöisiä kevytversioita. Ne ja SkyDriven saa käyttöönsä kuka tahansa, jolla on edellä mainittu Microsoft-tili. Käyttäjällä ei välttämättä tarvitse olla edes työasemaversiota asennettuna. Office Web Apps -sovellukset sisältyvät myös joihinkin Office 365 palvelupaketteihin. Huomaa kuitenkin, että maksuttomina selainsovelluksina saat vain Wordin, Excelin, PowerPointin ja OneNoten. Selaimessa toimiva Outlook tulee Microsoft Office 365 -ympäristön mukana.

Office Web Apps -sovelluksista on muistettava, että ne ovat kevennettyjä versioita työasemasovelluksista, joten kaikkia toimintoja ei ole saatavilla. Työasemaversioilla avattuja dokumentteja voi vähintääkin katsella selainversioilla ja esimerkiksi Excelin Pivot-taulukoiden kenttien järjestystä voi muutella. Yleensä monimutkaisimmat toiminnot kuitenkin onnistuvat vain ohjelmien täysversioilla.

Ja  henkilökohtaisella Windows-tilillä olevat Web Apps -sovelluksethan ovat aivan eri asia kuin yrityksen 365-ympäristössä (ks. alla) olevat vastaavat työvälineet. Et voi siis yhdistää näitä kahta tiliä. “Onneksi”, sanoisivat kai  tietoturvaihmiset.

Microsoft Office 365 on kuukausitilausperustainen palvelu, josta voi valita sopivan kokoonpanon joko kotiin tai yrityskäyttöön yrityksen koon mukaan.

Microsoft Office 365 Home Premium kiinnostaa varmasti kotikäyttäjiä: Vajaan satasen vuosihinnalla saa asentaa Microsoft Office 2013 -ohjelmistot viiteen saman talouden PC- tai Mac-tietokoneeseen (Mac-versio on toistaiseksi 2011) sekä tiettyihin mobiililaitteisiin. Käyttöön tulee myös erinäisiä mobiilpalveluita kuten esimerkiksi 20 gigatavun SkyDrive. Huomaa kuitenkin, että jos olet yrittäjä, lisenssiehtojen mukaan et voi käyttää Office Home Premium -versiota. Sinulle vastaava paketti olisi Office 365 Small Business Premium hintaan 12,80 €/kk/käyttäjä, vuodessa 124,80 €/käyttäjä.

Seuraavassa linkkejä sivuille, jotka helpottavat erilaisten kokoonpanojen vertailua, toisin sanoen, saat selville mitä ohjelmia ja palveluita sisältyy eri paketteihin:
Microsoft Office 365 Home Premium ja yksittäispaketit
Microsoft Office 365 -palvelupaketit pienyrityksille (omat välilehdet pienyrityksille ja vastaavasti keskisuurille sekä suurille yrityksille).

Muuta hyödyllistä lisämateriaalia

Jos olet suunnitellut Officesi päivittämistä, käy myös sivulla Microsoft Office usein kysytytyt kysymykset. Siellä on vastauksia moniin tyypillisiin Office-päivitystä koskeviin kysymyksiin kuten esimerkiksi mitä tarkoittaa Office on Demand ja paljonko sitä SkyDrive-tallennustilaa eri versioiden mukana tulikaan.

Erilaisia Office-versioita esittelevä englanninkielinen posteri: New "Quick guide to Office editions" poster – artikkelin lopussa on linkki pdf-tiedostoon.

Pikaoppaat suomenkielisen Microsoft Office 2013 -version käyttäjille ja samat englanniksi.



tiistai 4. kesäkuuta 2013

Digibarbaarien aikakausi

Käyn mielelläni kuntosalilla aamuisin aina kun vain voin, koska pidän aamun rauhallisesta ilmapiiristä siellä. Salilla on radio päällä kuten saleilla yleensäkin. Omalla salillani kanavana on NRJ, josta vakiotreeniaikaani tulee yleensä Aamupojat ja Ihmissuhdemankeli. NRJ:n kohderyhmä on hitusen minua nuorempaa, mutta ihmissuhteet ovat universaali juttu ja kuuntelen ohjelmaa usein kiinnostuneena.

Tänään tuli esille asia, josta päädyin ajattelemaan eilisen blogikirjoitukseni teemaa nimittäin digikäytöstapoja. Juontaja kertoi erään päiväkodin (oliko hänen oma kokemuksensa, en tiedä, meni ohi) henkilökunnan pyynnöstä, ettei lasta haettaessa puhuttaisi kännykkään – onhan lapsen ja vanhemman tapaaminen pitkän päivän jälkeen tärkeä hetki. Päiväkotityöntekijät huomaavat kuulemma selvästi lapsen pettymyksen, kun hakemaan tuleva isä tai äiti ei ehdikään kuuntelemaan hänen asioitaan, jotka ovat lapselle tietenkin yhtä tärkeitä kuin luurin toisessa päässä posmottavan pomon tai työkaverin asiat ovat vanhemmalle.

On selvää, että teknologia muuttaa käyttäytymistapoja sekä sitä mitä pidetään ns. sopivana. Välillä tulee kuitenkin sellainen tunne, että nimenomaan ajattelematonta ja tökeröä käytöstä mieluusti puolustellaan ja sille haetaan tekosyitä. Paljon vähemmän pohditaan sitä, mikä on hyvä digikäytöstä. Usein käytöstapojen pohtimisen aloittaa sellainen, joka on jo periaatteessa vastaan kaikkea uuteen viestintäteknologiaan liittyvää. Minusta käytöstavoista pitäisi kuitenkin puhua kriittisesti juuri meidän, jotka olemme aktiivisia viestintävälineiden käyttäjiä.

Toki siinäkin, mitä hyvänä käytöksenä pidetään on jonkin verran tulkinnanvaraisuutta, mutta ainakin toisen paikalla olevan ihmisen huomioimisen pitäisi olla ensisijaista silloin, kun paikalla ollaan yhteisestä sopimuksesta. Edelläkävijyyskorttia ei kannata vetää esiin. Olen istunut samalla lounaalla tai kahvipöydässä monenkin edelläkävijäksi luokiteltavan ihmisen kanssa. Osa heistä jaksaa istua laitteitaan näpelöimättä koko tapaamisen ajan ja keskittyä keskusteluun, osa taas tirkistelee kännykkäänsä jatkuvasti tai lääppii levottomana täppäriään. Mahdollisesti näiden jälkimmäisten yhteinen nimittäjä on jokin muu kuin edelläkävijyys.

LISÄYS: Tästä käydyssä Facebook-keskustelussa Marko Suomi heitti ilmoille hyvän termin: Ubiikkietiketti. Tykkäsin!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Bongasitko Facebook-harakan vai onko sinulla Facebook-salarakas?

Juttelin hauskassa seurassa Facebookista ei-niin-mahdottoman-vakavahenkisesti. Naama queenin ja virtuaalihännystelijän tunsivat kaikki. Samaten läyhyttäjät tiedettiin. Opin myös kaksi hykerryttävää uutta termiä: Facebook-harakka ja Facebook-salarakas, jotka sopinevat soveltuvin osin kuvaamaan käytöksiä myös muissa verkkoyhteisöissä.

Facebook-harakka on kaveri, josta ei näy minkäänlaista elonmerkkiä pitkiin aikoihin. Kuvittelet jo, että hän on koomassa, kuollut tai sulkenut FB-tilinsä. Sitten satut kirjoittamaan tai linkittämään jotakin, joka liittyy kyseisen kaverin yritystoimintaan tai johonkin hänen ajamaansa tärkeään asiaan. Viuh, ja Facebook-harakka on paikalla kertomassa miten hän tietää aiheesta kaiken tai hänen yrityksensä myy jotakin juuri tähän tarkoitukseen. Kävi ilmi, että tästä samasta käytöksestä on olemassa nimitys somehyeena, mutta kaikkien paikallaolijoiden mielestä harakka oli osuvampi.

Facebook-salarakas on kuvailtava esimerkin avulla. Seuraavassa osapuolten nimet ja muut detaljit on muutettu, koska nimitys perustuu kaverini omiin kokemuksiin (sain luvan kirjoittaa tästä mikäli huolehdin siitä, ettei tarinan osapuolia tunnisteta):

Pekka (vastaa tässä kaveriani) on taitava puuseppä, joka myös bloggaa ja julkaisee kuvia omista töistään Pinterestissä. Matti on moniosaajan maineessa ja kaikki hämmästelevät miten hän tietää niin paljon ihan kaikesta. Matti ryhtyy remontoimaan vanhan talon kuistia ja sormi menee suuhun. Matti muistaa kaverinsa Pekan ja kysyy Facebookissa neuvoa. Pekkahan auttaa, koska hän on sellainen. Matti kysyy toisen kerran, ja Pekka auttaa, koska hän on sellainen. Kun Matin avunpyynnöt alkavat olla lähes päivittäisiä, Pekkaa alkaa harmittaa. Hän on huomannut, että Matti ei ole ikinä linkittänyt yhtäkään hänen blogikirjoitustaan eikä koskaan kiittänyt avusta julkisesti, vaikka hän kyllä muuten jaksaa läyhyttää ja hännystellä. Pekka tokaisee vaimolleen: “Olen tuolle Matille sellainen Facebook-salarakas. Apu kyllä kelpaa, mutta kun tulee mainintojen aika, Matti ei ilmeisesti kehtaa myöntää, että on tarvinnut apua näin arkipäiväisissä asioissa.”

Nauroimme niin, että meinasimme tuolilta tippua. Sitten totesimme, että tällaisiahan me ihmiset olemme, mutta verkkopalveluissa pikkumainen itserakkaus ja ajattelemattomuus jostakin syystä korostuu.

Onko kukaan törmännyt käytösoppaaseen, jossa olisi jo oma osionsa nettikäyttäytymiselle? Mainitseeko Kaarina Suonperä luennoidessaan sosiaalisen median?