torstai 28. helmikuuta 2013

Uusi verkkosivu

Jos säikähdit blogiin tullessasi yläbanneria, yritä nyt vain tottua. Sama naama virnistelee uusitulla nettisivullani sekä myös Tiedon kuvia -blogissa pikapuoliin.

Verkkosivu on rakennettu WordPress-julkaisualustalle ja sen suunnittelusta vastaa jyväskyläläinen Tero Ahonen. Sivusto on responsiivinen, kuten mobiiliaikakaudella pitääkin. Blogeja voi nyt lukea sekä täältä Bloggerin puolelta että verkkosivulta. Saattaa olla, että jossakin vaiheessa bloggaus siirtyy sinne kokonaan, mutta näillä mennään toistaiseksi.

Palvelut ovat nyt selkeämmin esillä, näin ainakin tähän saakka on kommentoitu. Minulla on tällä  hetkellä 2 valmispakettia ja räätälöityä koulutusta. Aina sanotaan, että yrittäjän pitää tehdä palveluistaan selkeitä tuotepaketteja. Tämä on yksi niistä väitteistä, joka ei ainakaan minun kohdallani ole pitänyt paikkaansa. Rakentelin kaikenlaisia Microsoft Officesta pilkottuja valmispaketteja eivätkä ne kiinnostaneet paljonkaan  muita kuin yhtä kilpailijaa, joka kopioi ainakin yhden koulutuksistani kirjoitusvirheineen päivineen verkkosivulleen. Toivottavasti edes hän sai sitä myydyksi. Office-koulutusten tarjouspyynnöt tulevat yleensä siinä muodossa, että "meillä on tämmöisiä hankalia taulukoita, Outlookista ei osata käyttää ominaisuutta X ja OneNotestakin saisi joku kertoa, että mitä sillä voi tehdä". Näistä se koulutuksen suunnittelu lähtee.

Olen antanut darwinismin toimia ja valmispaketeista ovat jääneet jäljelle vain ne, jotka ovat sellaisenaan kelvanneet. Näitä ovat Ajanhallinta & Outlook ja Vaikuta varmasti -esitysgrafiikkakoulutus. Se, että onko esimerkiksi jälkimmäinen enää sama kokonaisuus kuin 2 vuotta sitten on taas eri asia. Muuallakin  kuin sosiaalisessa mediassa tapahtuu uutta!

Mieluisin koulutus minulle itselleni on tuollainen tietystä teemasta etenevä. Olen myös huomannut, että parituntisten luentotyyppisten puheenvuorojen pitäminen käy koko ajan antoisammaksi etenkin kun osallistujat saa mukaan.  Puhtaita tekniikkakoulutuksia on alkanut vaivata tietynlainen määrä- ja vauhtisokeus. Niitä toivotaan pidettävän aina vain lyhyemmässä ajassa ja runsaammalla sisällöllä. Vaikka kouluttajan pitää osata tarjoilla asioista olennaisin, rajansa kaikella. Kun käytettävissä oleva aika ahdetaan liian täyteen, koulutus muuttuu pakostakin puuduttavaksi valikoiden kahlaamiseksi mikä ei ole mielekästä osallistujalle eikä kouluttajalle.

Uutena koulutusaiheena laitoin esille mindmapit ja vastaavat tekniikat, joita käyttääkseen ei muuten tarvita mitään tietokoneohjelmaa. Tarjosin MindManager-koulutusta muutama vuosi sitten ns. peruskurssina, mutta sitä kysyttiin vain noin kerran vuodessa, joten darwinismi sai taas toimia. Ohjelmakoulutuksia ei kysytä yhtään sen enempää nytkään, mutta jokunen räätälöity paketti on tullut tehdyksi yhdistämällä esitysgrafiikkakoulutusta ja mindmappausta.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Tee tämä heti Word 2013 asennuksen jälkeen

Microsoft Office 2013 -paketteja alkaa vähitellen tulla käyttöön. Yllätys, yllätys! Sananalkuinen yhdysviiva muuttuu edelleenkin ajatusviivaksi, joten ensimmäisiä tehtäviä uuden Wordin asennuksen jälkeen on korjata tämä virheellinen oletusasetus. Useimmat eivät tästä välitä tuon taivaallista, mutta sellaiset ohittakoon tämän ohjeen ja jatkakoon kuten tähänkin saakka. Minua ajatusviiva tavuviivan paikalla kuitenkin ärsyttää. Se on väärä merkki ja sillä hyvä. Jos saan kaksi samanarvoista tarjousta, ja toisen lähettäjä ei ole osannut korjata tätä määritystä, valinnasta tulee yhtäkkiä hyvin helppo. Tosin yhä harvemmin tarjouksia tehdään ainakaan pienemmissä asioissa erilliseen tiedostoon. Sähköpostin viestirunko kelpaa minullekin kunhan viestissä vastataan kaikkiin kysymyksiin joita tarjouspyynnössä esitän. (Outlookissa muuten kummittelee sama merkkivirhe, joka pitää korjata erikseen. Korjaus Wordissa ei siis vaikuta siihen.)


Tässä vielä linkki isompaan kuvaan ja Pinterestissä olevaan versioon. Seuraavaksi pitää miettiä jatkaako näiden kuvaohjeiden väsäämistä, jolloin pitäisi ehdottomasti tehdä jo oma template!

Tästä samasta aiheesta olen muuten kirjoittanut tekstimuotoisen ohjeen marraskuussa 2011. Siinä on vähän muutakin asiaa, mm. ajatusviivan oikeasta käytöstä.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kateus kalvaa

Tänä suurten avautumisten aikana meillä on vielä jäljellä jokunen tabu, joista yksi on kateus. Moni kertoo mielellään olevansa kateuden kohde. Harva kuitenkaan myöntää itse olevansa kateellinen paitsi sillä tavalla kepeästi ja vaarattomasti. “Että käy kateeksi kun pääset lähtemään”, on helppo sanoa kun kuulee kaverin hiihtoreissusta Lappiin tai joogakurssista jossakin ihanassa miljöössä. Sellaisen mukakadehtiminen, jonka itse pystyisi toteuttamaan vaikka huomenna, on pelkkää smalltalkia. Se todellinen kiiluvasilmäinen monsteri pidetään lukkojen takana.

Viime viikolla huomasin usealla verkkosivulla maininnan kirjasta Kateus työelämässä (PS-kustannus 2013). Hieno teko kirjoittajilta nostaa tämä asia esille. Kateudesta on syytä puhua, koska se on niin yleistä ja tuhoavaa. Kateus on mm. monen työpaikkakiusaamistapauksen takana. Oman kateuden myöntäminen on vaikeaa, koska lähes jokaiselle on taidettu opettaa, että kateus on häpeällistä ja merkki kokijansa pahuudesta. Itse muistan lapsuudesta, että kateellisuus leimattiin naurettavaksi ja säälittäväksi. Jokainen kuitenkin kadehtii joskus ja se vasta kade on, joka väittää ettei koskaan kadehdi ketään. Kateuden syy voi olla lähes mikä tahansa. Sen ei tarvitse olla huippusaavutus tai lottovoitto. Kateellinen voi olla vaikka jollekin äärinololle tyypille siitä, että noloudestaan huolimatta tämä vain menee ja tekee. Samalla kateellinen itse kipuilee omien täydellisyyden vaatimustensa kanssa eikä uskalla edes yrittää.

Cristina Anderssonin oivaltavassa kirjoituksessa Rehtipeikko ja kadehaltijat esiintyy kolme haltijaa, jotka kuvaavat osuvasti kateuden erilaisia ilmiasuja. Musta ja vihreä haltija ovat varmaankin perinteistä kateutta, jota on helpointa ymmärtää. Vaaleanpunaisen haltijan kateus on positiivisuuteen naamioitua myrkyllisyyttä, joka nousee pohjattomasta ihailluksi tulemisen tarpeesta. Minusta se kuvaa hyvin kaikkea mahdollista glooriaa saaneiden julkkisten kestovalitusta siitä, miten Suomessa on niin kade ilmapiiri. Yhä useammin olen näitä juttuja lukiessani kyseenalaistanut kateuden erityisesti suomalaisena piirteenä. Näkisin ns. kateellisen ilmapiirin todellisuudessa siten, että ihmiset pystyvät antamaan vain sitä, mitä he ovat itse elämässään saaneet riittävästi. Ellei ikipäivänä ole saanut tunnustusta mistään ei ole valmis antamaan sitä toisillekaan. Ehkä kateellisesta ilmapiiristä kärsivän kannattaisi pohtia yhdessä vaaleanpunaisen haltijansa kanssa, onko oma ihailunnälkä repsahtanut jo  ahnehtimiseksi. Aina ei voi pelkästään ottaa, joskus pitäisi myös antaa itse takaisin.

Kateutta voi käyttää myös omaksi eduksi ja omien tekojen puolustamiseen. Itseen kohdistuvasta oletetusta kateudesta tehdään usein selitys, jolla väistetään tarve korjata omaa käytöstä. Kun saa kielteistä palautetta tai kaveri on muuttunut kumman viileäksi, tämä riennetään kuittaamaan kateellisuutena. On helpompi sanoa muiden kadehtivan kuin tunnustaa, että olen ollut tökerö porsas. Ehkä myös kateellinen ystävä kuiskuttelee miten “ne ovat sinulle vain kateellisia” ja tosiasiassa haluaakin nähdä kateutensa kohteen kompastuvan oikein kunnolla. Koska kateus on näin taitava naamioitumaan, sitä on turha ryhtyä metsästämään muuten kuin aloittamalla sen käsittely omasta itsestään. Rehellisesti ja selittelemättä.

Kateudesta on pyritty löytämään myös hyvää. Sen sanotaan voivan toimia kannustimena. Ehkä näinkin, mutta kateus yksinään ei riitä syyksi ryhtyä johonkin. “Näytän vielä sille, että kyllä minäkin” ei aina ole paras mahdollinen motivaatio. Jos todelinen intohimo asiaan puuttuu, kateuden generoimassa näyttämisenhalussaan huomaa piankin olevansa kiinni projektissa, joka on pelkkä riesa.

Kateuden kanssa pärjäämisen voi aloittaa tunnustamalla sen olemassaolo. En nyt ehdota mitään julkista kateudenkohteista avautumisen viikkoa, koska siitä tulisi luultavasti vain yksi sosiaalinen peli lisää. On parempi käydä kahdenkeskisiä keskusteluja oman kateudenhaltijansa kanssa olipa sen väri mikä hyvänsä. Eräs kateuden karkotuskeino on ryhtyä antamaan tunnustusta toisille hyvästä työstä, riippumatta siitä onko tekijä työpaikan stara, julkkis tai tavis. Jokainen rokkaa joskus. Kateudenhaltijat voivat huonosti hyväksyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä.

LISÄYS 21.2.
Kodin Kuvalehden verkkosivulta löytyi Pirkko-Liisa Vesterisen hyvä kirjoitus siitä, miten paljon kateus haittaa työn tekemistä: Kateus tulee kalliiksi.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Pyhä paperi, paha digitaalinen

Ensin olivat “värkkien näpelöintiin” turhautuneet setäpoliitikot. Sitten huomasin Scott Berkunin (viisas mies, kirjoittaa hyvää blogia) hiiltyneen Alexandra Samuelille (viisas nainen, kirjoittaa hyvää blogia). Samuel oli nimittäin puolustanut Berkunin mielestä turhan jyrkästi Evernoten kaltaisia työkaluja. Seuraamani sanailu Twitterissä ja blogeissa paljasti, että Samuel oli saanut muutaman muunkin ihmisen suivaantumaan tokaistuaan, miten muistiinpanojen kirjoittaminen paperille on ajanhukkaa.

Kirjoituksessaan The Unfair Stigmatization of Digital Notetaking, Samuel myöntää provosointinsa ja avaa sen taustoja. Häntä närästää tässä aivan sama asia kuin minuakin: Vanha väline eli paperi on normi. Digitaalinen on tunkeilija. On olennaisesti erilaista ja hyväksyttävämpää paheksua taulutietokoneen tai läppärin käyttöä muistiinpanovälineinä kuin olisi paheksua paperimuistiinpanoja esimerkiksi vanhanaikaisina. Paperia suosiva on se perinteisiä arvoja kannattava kunnollinen ja luotettava ihminen. Paperikalenteria käyttävä on helposti lähestyttävä eikä hän uhkaa läsnäolollaan osaamattomien itsetuntoa asettamalla sanattomia vaatimuksia osaamisen kohentamiselle. Digitaalisuus on epäilyttävää. Digitaalisuutta puolustavaa saa vielä internetin 30-vuotisjuhlavuonna 2013 hutkia mielin määrin, mutta pyhää paperia älköön kukaan soimatko.

Kuvitellaanpa, että kokouksen aluksi sanottaisiin: “Eiköhän lopeteta se töhertely ja tehdään muistiinpanot digivälineillä, koska sellainen aineisto on tarvittaessa näppärämpi jakaa.” Tästähän seuraisi kapina: Kun ei saa vapaasti valita muistiinpanovälineitään eikä tehdä töitä sillä tavalla, mikä on itselle luontaista. Kuitenkin vastaavalla tavalla pitäisi saada rajoitaa niitä, joille digivälineiden käyttö on luonteva tapa työskennellä.
If we're outraged at the idea of stigmatizing paper, shouldn't we be at least as outraged by rules like these? (Alexandra Samuel)
Ymmärrän kyllä jotenkin huolen siitä, että nettiin kytketty digiväline houkuttaa pois asiasisällöstä. Tämä on mahdollista, mutta voisiko tuo pako johtua esimerkiksi huonosta kokouskulttuurista. Se, että kokouksen aikana tehdään jotakin muuta kuin kokoustetaan, voi olla signaali siitä, että paikalle on kutsuttu vääriä ihmisiä. On myös mahdollista, että kokouksia on yksinkertaisesti liikaa ja ainoa ajankohta perata sähköpostilaatikkoa on se hetki miitingistä, jolloin asia ei ihan koske osallistujaa itseään. Ja voihan digivälineen käyttäjällä olla huono impulssikontrolli, mutta se ei taas ole välineen vika. Ylimääräisiä on pystytty touhuamaan iät ja ajat, ei siihen älypuhelinta tai täppäriä tarvita. Eduskunnan suuressa iPad-keskustelussa kesällä oli kyse siitä, että äänestäjät valittivat istuntosalissa näkyneistä iPadeista. Millainenhan otos tämä “äänestäjät” mahtoi olla suomalaisista elleivät he ymmärrä, että iPadista voi lukea pdf-muotoista asiakirjaa, joka mahdollisesti liittyy käytävään keskusteluun.

Minulle on muuten aivan sama, miten ihmiset tekevät muistiinpanonsa etenkin jos ne tulevat heidän henkilökohtaiseen käyttöönsä. Odotan kuitenkin vastaavaa sallivuutta itseäni kohtaan. Yrittäkääpä tulla kieltämään mind map -muistiinpanojen tekeminen iPadilla!

Aikuiskouluttajana mietin tietenkin huonon digiosaamisen vaikutuksia ihmisen toimintakykyyn, mutta koska henkilökohtainen vapaus on itselleni arvo, se pitää suoda  muillekin. Jos kokee jämähtämisen olevan osa hyvää elämää niin ei siihen toinen voi väittää vastaan. Olen kuitenkin käytettävissä opastamaan niitä, jotka haluavat kehittää taitojaan.

torstai 7. helmikuuta 2013

TweetDeckin sarakkeiden käyttö

Lukisitko mieluummin tällaista ohjetta (klikkaa suuremmaksi) vaiko pelkkää tekstiä? Ehkä makuasia.

Ohje on sinänsä yksinkertaisesta asiasta, luultavasti jokainen TweetDeckin käyttäjä osaa lisätä sarakkeen. Joku aihe vain piti tälle kokeilulle keksiä, joten nappasin sen edellisen postaukseni kommentista, kiitos @kettu2 ideasta. Jos et vielä ole kokeillut kuvassa mainittujen listojen tekemistä niin se neuvotaan täällä: Laita Twitter töihin puolestasi.


LISÄYS: Tässä vielä linkki, jonka kautta kuvan voi halutessaan hakea esimerkiksi johonkin kuvankatseluohjelmaan. Blogger tekee kuvalle omiaan ja tämä taitaa suuremmaksi klikattunakin jäädä aika pieneksi (alkuperäisen koko oli 960 x 2160).

LISÄYKSEN LISÄYS: Pinterestissä kuva on näemmä ihan säällisen kokoinen. Näiden kanssa pysyy kyllä ihminen valppaana, ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Twitterin hakutoiminnot

Minulta kysyttiin, että eikö Twitterissä todellakaan voi tehdä hakuja. Toki sentään! Palvelun kotisivulla on nimittäin hakuruutu, tarjolla on tarkennetun haun lomake ja lisäksi voi käyttää hakuoperaattoreita. Entä tiesitkö, että Twitter-haun voi myös tallentaa?

Olen joskus kirjoittanutkin hakujen tekemisestä Twitterissä, mutta tekstistä päätellen käyttöliittymä on tuolloin (v. 2009) ollut erilainen kuin nyt, joten otetaan alusta uudestaan. Tutustutaan aluksi Twitterin perushakuun, joka tarkoittaa hakusanan kirjoittamista Twitter-tilin kotisivulla olevaan hakuruutuun

Perushaut

Kun haluat nähdä mitä Twitterissä puhutaan jostakin tietystä tuotteesta tai yrityksestä, kirjoita tuotteen tai yrityksen nimi hakukenttään, vaikkapa evernote. Tulossivulla hakusanaa vastaavat tviitit näytetään oikealla puolella. Vasemmalla puolella on lista tileistä, joiden nimessä tai kuvauksessa esiintyy antamasi hakusana sekä hakusanaa vastaavat suosituimmat kuvat ja videot.
Oletuksena näytetään suosituimmat tviitit eli ne, jotka Twitterin hakualgoritmin mukaan ovat saaneet eniten näkyvyyttä. Voit kuitenkin hakea näkyviin kaikki aihetta koskevat tviitit valitsemalla Kaikki.

Twitter-haussa on sama periaate kuin Google-haussa eli useita sanoja hakukentässä tarkoittaa sitä, että haluat kaikkien löytyvän tviitistä. Kirjoita lainausmerkkeihin täsmälliset ilmaisut (“twitter search”) ja jos riittää, että useasta hakusanasta ainakin yksi löytyy, erota ne toisistaan kirjoittamalla OR sanojen väliin. Kirjoita esimerkiksi evernote OR #evernote, jos haluat varmasti löytää kaiken Evernotesta sanotun. Haku kattaa tviitit, joissa esiintyy ohjelman nimi sellaisenaan tai nimi pelkästään hashtagina käytettynä. Tästä muuten huomaa, että vakiintunut nimi ei oikeastaan kaipaa samaa merkkijonoa enää hashtagina rinnalleen, koska pelkkä nimi riittää hakujen tekemiseen. Hashtagien turha käyttö syö vain merkkejä turhaan ja tuottaa sotkuisia tviittejä.

Tarkennetun haun lomakkeeseen pääset hakuruudun avulla tehdyn haun tulossivulta kun napsautat oikean ylälaidan rataskuvaketta. Samasta valikosta löydät myös komennon haun tallentamiseksi. Tallennetut haut tulevat näkyviin kun napsautat hakuruutua.

Twitter-hakuoperaattorit

Tarkennetun haun lomake on varmasti aloittelijalle ja harvoin hakuja tekevälle helpompi kuin hakuoperaattoreiden kirjoittaminen, mutta joidenkin mielestä on helpompi kirjoittaa operaattorilausekkeita. Minustakin ne ovat joustavampia kuin lomake, mutta tämä voi johtua inhostani  kaikenlaisia kuponkeja kohtaan yleensä. Tässä joitakin esimerkkejä operaattoreiden käytöstä:

  • Rajaa hakuja karsimalla esimerkiksi uudelleentviittaukset pois. Kun kirjoitat hakuruutuun esimerkiksi microsoft -rt, näet vain alkuperäiset tviitit. Miinusmerkkiä voit käyttää muutenkin hakusanojen karsimiseen: Kirjoita miinusmerkki sen sanan eteen, jonka haluat sulkea pois. Voit karsia tällä tavoin myös hashtageja.
  • Ajatustenvaihdon seuraaminen Twitterissä onnistuu sekin. Kahden henkilön välillä @-viesteinä toteutetun keskustelun pääsee näkemään kirjoittamalla etsintälomakkeelle from:tunnus to:tunnus. Huomaa, että tunnuksen eteen ei lisätä @-merkkiä.
  • Tviittien aikavälin määrittelet sanoilla since (alkaen) tai until (saakka) sekä kirjoittamalla päiväyksen muodossa vuosi-kk-pv.

Hakuehtoja voi myös yhdistellä. Tietyn henkilön lähettämät linkkejä sisältävät viestit saa näkyviin kirjoittamalla from:tunnus ilman @-merkkiä ja filter:links, esimerkiksi kirjoittamalla from:outilammi filter:links pääsee katsomaan millaisia linkkejä olen jakanut viime aikoina. Kun haluat nähdä tietyn käyttäjän lähettämät viestit jostakin aiheesta, voit kokeilla yhdistelmää hashtag ja from:tunnus, esimerkiksi #PPT from:tonyramos näyttää joukon em. henkilön lähettämiä viestejä, joiden sisältönä on PowerPoint.

Twitter-uutisvirran seuraaminen hakuehdoilla on yhtä helppoa kuin listojen avulla. Tässä on kuitenkin suunnattomasti apua TweetDeckistä tai vastaavasta asiakasohjelmasta.

Jos innostuit hakuoperaattoreista, löydät niitä lisää Twitterin tukisivulta How to Use Advanced Twitter Search.