tiistai 9. huhtikuuta 2013

Saako blogikirjoituksia jakaa ja pitäisikö niitä jakaa?

Menen aina halpaan: Kuvittelen, että nämä nettijutut ja -käytännöt ovat itsestään selviä asioita, jotka kaikki tietävät, mutta se ei ole totta. Sain tästä taas hiljattain muistutuksen kun minulta kysyttiin: “Saako tätä sinun blogikirjoitustasi jakaa”.

Totta kai blogikirjoitusta saa jakaa ja sitähän suorastaan pitää jakaa. Totta on silti sekin, että kaikkia blogikirjoituksia ei haluta jaettavan. Mistä sen sitten tietää mitä blogin ylläpitäjä oikein tahtoo? Yritän antaa tässä jonkinlaisen jaottelun, jonka pohjalta toimien ei voi kovin pahasti erehtyä:

Useimmille julkisesti bloggaaville kirjoitusten jakaminen on mieluisaa. Julkisen blogin tunnistaa siitä, että kuka tahansa pääsee lukemaan sen artikkeleita, luultavasti kommentoimaankin. Julkisen blogin voi löytää esimerkiksi hakukoneella tai kaverin jakaman linkin välityksellä. Tällaisessa blogissa on usein myös painikkeet, joilla tekstin voi linkittää palveluihin kuten Facebook, Google+, LinkedIn tai Twitter. Miksi painikkeet siellä olisivat, jos kirjoituksen jakaminen olisi pahin kuviteltavissa oleva asia? Etenkin bloggaavat yrittäjät pitävät siitä, että  heidän kirjoituksiaan jaetaan. Bloggaamallahan he pyrkivät tuomaan esille osaamistaan ja näkökulmiaan asioihin, jotta oikeanlaiset asiakkaat löytäisivät heidät ja kiinnostuisivat.

Jos sen sijaan saat bloggaajalta erillisen kutsun ja siihen liittyvän salasanan, blogi on takuuvarmasti suljetulle piirille tarkoitettu eikä sen linkittäminen ulospäin ole korrektia. Mahdollisesti linkinkään kautta ei blogia pääsisi lukemaan, mutta älä edes kokeile, jos haluat olla kaverisi luottamuksen arvoinen.

Ja nimenomaan linkitys on se oikea tapa jakaa blogikirjoitus! Linkittämällä varmistetaan, että alkuperäisen kirjoittaja saa krediitit työstään. Linkityksellä on myös muitakin merkityksiä, joista eräs viehättävimpiä on Kimmo Svinhufvudin kuvaama “sively”.

Myös bloggaaja saa arvokasta tietoa linkkien välityksellä

Bloggaajille annettavissa neuvoissa tehdään usein numeroa kommenteista, mutta itse pitäisin linkkejä ja niiden seuraamista yhtä tärkeänä. Kommentoinnin runsaus ei edes korreloi keskustelun laadun kanssa, mistä ns. tyrkkyjulkkisten blogit ovat hyviä esimerkkejä. Ajatellaanpa tätäkin blogia, jossa on paljon ohjepostauksia. Satunnaisia kiitoksia tai virheiden oikaisuja lukuunottamatta harvempi yleensä kommentoi ohjetta.  Ja silloin kun juttu kerää kommentteja, ne jätetään sinne, mistä juttu sattui löytymään – keskustelu hajoaa. Siksi seuraan myös sitä, mihin tekstejäni linkitetään. Jos löydän linkin blogipostaukseeni oppilaitoksen N Moodlesta, en välttämättä ole kohdannut potentiaalista asiakasta, mutta linkki kertoo siitä, että kirjoitustani on pidetty suhtkoht kelvollisena muiden samaa aihetta käsittelevien kirjoitusten joukossa, ja se on positiivinen signaali.

Mutta bloggaavan yrittäjän nyt ainakin pitää välttää jakamasta muiden sisältöä

Jaan Facebook-sivullani ja Twitterissä myös muiden bloggaajien sisältöä. Miksi ihmeessä toimin näin heikkoa itsesuojeluvaistoa osoittaen? Eikö minun kannattaisi käyttää kaikki liikenevä nettiaikani muistuttamalla tykkääjiä/seuraajia siitä, että olen yrittäjä ja tarjoan koulutusta?

Miksi vaatisin muita katselemaan sellaista, jota en itsekään halua vastanottaa? Ensinnäkin mainitut tiedot on näkyvästi kerrottu eri sivuillani, niiltä ei voi välttyä. Toiseksikin yrityssivu, joka jakaa pelkästään omaa sisältöä on rinnastettavissa ihmiseen, joka puhuu aina itsestään. Pitkästyttävämpää seuraa en tiedä! Sitäpaitsi myös muuta kuin omaa sisältöä jakamalla voi kertoa itsestään: Keiden kanssa hengailet, keitä arvostat, seuraatko omaa alaasi, miten monipuolisesti otat vaikutteita jne. Ja jostakin syystä esimerkiksi ne Facebook-sivut joiden näkymisen olen halunnut varmistaa pientä vaivaakin näkemällä, ovat samoja sivuja, jotka tarjoavat vaihtelevaa sisältöä: Huippujuttuja sekä sivun ylläpitäjän omasta juttuarkistosta että muualta.

Ei kommentteja: