perjantai 21. joulukuuta 2012

Blogin joulutauko

Tuolin ja näppäimistön välistä siirrytään vähitellen joulun viettoon. Töiden pariin palaan jo 2. tammikuuta, mutta blogi huilaa tammikuun puoleen väliin saakka.

Ensi vuoden teemoja en ole lyönyt lukkoon yhtään sen tiukemmin kuin toisen bloginikaan osalta. Joka tapauksessa tietotyöhön ja tietotyöläisen työvälineisiin jutut keskittyvät jatkossakin. Eräs aihe on varmasti Microsoft Office 2013 ja Evernotea seurataan tarkasti. Kiintoisaa tulee olemaan myös nähdä mihin sosiaalinen media on menossa. Kissavideot on nyt katsottu ja ehkä olemme entistä valmiimpia somen työkäytöllekin.

Tapani mukaan olen korvannut joulutervehdykset lahjoituksella. Tänä vuonna kohteena on WWF:n Operaatio Merenneito, joka on Itämeren suojeluun suuntautuva projekti. Hyvinvoiva luonto on ihmisellekin voiman lähde.

Mukavaa ja kiireetöntä joulua sekä energistä vuotta 2013.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Mikä Doodle on ja miten se toimii

Olin eilen kertomassa miten Outlookia voisi käyttää sillä tavalla, että se auttaisi pitämään kaaoksen kurissa eikä pelkästään tuottaisi sitä. Tässä yhteydessä tuli esille tapaamiskutsujen lähettäminen eri organisaatioissa oleville ihmisille. Kalenterin tapaamismerkinnäthän kulkevat kyllä järjestelmien välillä kohtalaisesti, mutta selvästi tarvittaisiin muitakin ratkaisuja. Tässä kohdassa marssitin esille Doodle-nimisen palvelun, joka taisi olla joillekin osallistujille uusi tuttavuus. Laitan tänne muistiin Doodleen liittyviä asioita ja pistän tiedoksi koulutukseen osallistuneille, ja jospa samalla muutama muukin löytäisi tämän näppärän palvelun.

Näin Doodle toimii:

  • Mene osoitteeseen www.doodle.com ja luo tapahtuma. 
  • Doodle ohjaa sinua avaamalla eri työvaiheille uuden sivun. Valitse ensin päivät ja syötä sitten valituille päiville tarkempia ajankohtia.
  • Jos haluat muuttaa jotakin, voit palata taaksepäin.  
  • Kun tapahtuma on valmis, voit lähettää sähköpostilla linkin kaikille, joilta toivot vastausta.
  • Saat myös omaan sähköpostiisi ns. ylläpitolinkin. Älä hukkaa sitä, koska sen kautta pääset poistamaan tekemäsi kyselyn kun se on käynyt tarpeettomaksi.
Ja kaikki tämä ilman, että sinun on vielä pitänyt kirjautua mihinkään! Doodleen voi myös luoda käyttäjätilin, jolloin käyttöön saa enemmän toimintoja kuten esimerkiksi mahdollisuuden synkronoida Doodle kalenteriin. Doodle tarjoaa myös maksullista Premium-palvelua.


Jos haluatte estää minua päätymästä tietoturvaihmisten mustalle listalle, niin käytättehän Doodlea järkevästi: Itse esimerkiksi kirjoittaisin tapahtumasta vain sen verran kuin on ehdottoman välttämätöntä. Yksityiskohdat  sikseen, jos on kehittelemässä esimerkiksi jotakin fiksua nanopartikkeleihin liittyvää. Ja jos luotte Doodle-tilin, niin antakaa sille oma salasana. Minun kantani on, että Facebookin ja muiden olemassaolevien sometilien tarjoamaa valtuutuspalvelua ei käytetä muissa palveluissa.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Lähdekritiitin erittäin lyhyt oppimäärä

Olen pyöritellyt käsitteitä mediakasvatus, verkkolukutaito ja lähdekritiikki. Jos pitäisi antaa mahdollisimman lyhyt ja yleispätevä ohje kuullun, luetun tai katsellun arvioimiseksi, niin lähtisiköhän viestin luotettavuuden asteen määrittely seuraavasta listasta. Mielestäni listaa voi soveltaa kaikkialla, ei pelkästään verkossa.

Arvioi aina viesti kolmesta näkökulmasta:
  1. kuka sen sanoo
  2. mistä asemasta käsin hän sen sanoo
  3. kenelle viesti on suunnattu.
Pictures: stock.xchng 
Onko listassa kaikki tarpeellinen vai liikaa?


torstai 13. joulukuuta 2012

Yksinkertaisemmin ja havainnollisemmin (haastepostaus)

Tämä kuvasarja on vastaus Markon esittämään haasteeseen, josta sain tiedon Twitterissä.


Kuvat ovat melkein kolmen vuoden takaa, mutta rss-syöte on ollut viime aikoina esillä. Olen perustellut kuvilla sitä, miksi syötteenlukijaa kannattaa käyttää. Ennenkuin kiinnostuu riittävästi syötteenlukijasta määritelläkseen sen asetukset kuntoon ja hakeakseen sinne sisältöä, pitää tietenkin ymmärtää mitä hyötyä koko vehkeestä on!

Kuvat täyttävät haasteesta ainakin seuraavat ehdot

  • yksi keskeinen työhöni liittyvä käsite
  • se neuvoo niitä, jotka tietävät vähemmän

(Kuvasarja olisi voinut yhtä hyvin olla myös toisessa blogissani, koska se on esimerkki esitysgrafiikkaohjelman käyttötavasta, jonka koen itselleni sopivaksi. Autan myös mielelläni sinua löytämään omasi!)






keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Hapanta, sanoi professori Excelistä

Minulle soitti rouva, joka kertoi tyttärellään olevan pulmia yliopiston tietotekniikkakurssin Excel-tehtävän kanssa. Rouva kysyi olisiko minulla aikaa neuvoa. Arvostan sitä, että hän sentään kysyi mitä neuvominen maksaisi – valitettavan moni suhtautuu minuun kuin olisin tietokoneeseen kahlittu zombie, jolla ei ole muuta tekemistä kuin antaa ilmaista ohjelmatukea.

Ensinnäkin olen tällä hetkellä kipeä – poden reipasta joulunalusflunssaa. Toiseksikin on töitä, joista osa on kertaikaikkisen pakko saada valmiiksi ennen joulua, joten mihinkään tulipalonsammutustöihin ei ole kapasiteettia. Se mikä vei loputkin auttamishalut oli kysyjän puhetapa, jonka koin alentuvaksi ja vähätteleväksi. Hän toi esille, että
  1. tyttären isä on professori ja opettaa tilastotiedettä eli hänestä olisi voinut olla apuakin, sillä tehtävä sivuaa kuulemma tilastomatematiikkaa
  2. hra professori oli kuitenkin todennut, ettei voi auttaa tytärtään, koska pitäisi ensin opetella Excel, mutta Excel on liian lapsellinen ohjelma.
Rouva toisteli kovin, miten alkeelliseksi ja kelvottomaksi perheenpää oli Excelin todennut. Tässä vaiheessa päättelin olevani tekemisissä, en pelkästään aviomiehensä sanaan uskovan rouvan, vaan myös vakavan omahyväisyysummetustapauksen kanssa. Mistä isukki voi tietää Excelin olevan alkeellinen ja lapsellinen, jos osaaminen on sitä tasoa, että ohjelma pitäisi ensin opetella? Kuulopuheista? Entä minkähän version ajalta tämä käsitys oli peräisin? Koska tyttären tietotekniikan kurssin tehtävä oli määritelty Excelillä tehtäväksi, kurssin opettaja on varmasti katsonut ohjelman sopivaksi työkaluksi siihen. Ei sovellusten kelvollisuutta voi arvioida sen perusteella mitä henkilö X osaa vaan sen mukaan, mikä on käsillä oleva tehtävä.

Excel ei ole mikään supertilastotyökalu, mutta ei sitä ole ensisijaisesti sellaiseen käyttöön suunniteltukaan. Se on taulukkolaskentaohjelma, jonka uusimmissa versioissa on paljon hyviä työkaluja isojen datamäärien käsittelyä varten, ja myös jonkin verran tilastotyökaluja. Excel on monien tietotyötä tekevien ihmisten keskeisimpiä työkaluja yrityksissä ja muutenkin aika hottis juuri nyt, ks. Datajournalismi, Excel ja kiksit.

Ei kerta kaikkiaan huvita auttaa ihmisiä, jotka alkavat viimeistään kolmannessa lauseessaan vähätellä asioita, joiden parissa toimin puhumattakaan siitä, kuinka monia muita työtään tekeviä tuollainen asenne väheksyy. Kai minun olisi pitänyt ajatella positiivisesti ja käyttää hyväkseni tilaisuus päästä antamaan valistusta kansalle, joka ennakkoluuloissaan vaeltaa, mutta en nyt jaksanut. Sääli tietysti tytärtä, mutta jahka hän suivaantuu tilanteeseensa riittävästi ryhtyäkseen itse kyselemään apua, hän löytää sitä varmasti.

*****
Tämä tuo mieleen episodin, joka sattui joskus 90-luvulla internetin ollessa uusi ja ihmeellinen: Tuttu kieltenopettaja pyysi minua hakemaan häntä varten netistä, miten eri kielillä sanotaan hyvää joulua. Opettajille oli kuulemma järjestetty koulutustakin nettikäyttöön, mutta mitä sitä nyt sellaiseen hölynpölyyn aikaansa käyttämään. Mitähän hän ajatteli? Jos internet hänen mielestään oli vain hölynpölyä niin olinko minä sitten jotakin alempaa kastia, joka hyvin joutaisi istumaan mokoman parissa. Siltä hän ainakin sai sen kuulostamaan. Jos nolottaa, ettei osaa, tilanne ei korjaannu sillä, että vähättelee sitä, joka osaa.  Kun työpaikoillakin muistettaisiin sellainen pieni juttu kuin toinen toistemme arvostaminen niin mitähän tapahtuisi työilmapiirille ja työn tuottavuudelle?

maanantai 10. joulukuuta 2012

Opi ja työskentele verkossa

Tätinörtin nettiniksikirjan työnimi on vaihtunut nimeksi Opi ja työskentele verkossa, jolla se näyttää löytyvän jo useista verkkokirjakaupoista.  Nimeen jäi sitten myös merkintä "Tätinörtti opastaa". Tätinörtti-nimityksen taustasta voit käydä lukemassa Nörttitytöt-blogiin kirjoittamastani postauksesta Tätinörttiys on häiriö. Nimitys on itseironinen ja eräänlainen keskisormennosto valitettavan yleiselle ja hysteeriselle tarpeelle yrittää käydä teini-ikäisestä, vaikka silmänympärysvoiteita olisi käytetty jo eräitäkin purkillisia.

Kirja alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että syyskuussa käynnistämäni kysely on tehtävänsä tehnyt ja suljen sen. Mahdottoman paljon kiitoksia kaikille vastanneille. Joukossa oli pelkästään asiallista tekstiä ja todella hyviä kommentteja. Pidetään ne arpajaiset kunhan kirja tulee ulos painosta, mikä tapahtuu kevättalvella.

Kirjaan on tulossa höysteeksi sen eri teemoja havainnollistavia pieniä kirjoituksia ja haastatteluita myös muutamilta tietotyön edelläkävijöiltä. Kirjan sisällysluettelokin on tarkoitus julkaista tässä pikapuoliin, mutta juuri nyt niiskutan ja köhin kunnon joulunalusflunssan kourissa! Seuraavaksi aionkin keittää kuumaa mehua ja hautautua sohvalle uskottelemaan flunssalle, että otan sen tosissaan – yleensä flunssa ei siedä tätä, vaan luikkii tiehensä jonkun jääräpäisemmän työn sankarin kimppuun.


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kun työtilat ovat pilven päällä, tarvitaan ryhmätyötaitoja

Työ verkossa on usein ryhmätyötä. Siihen tarvitaan taitoja, joita ilman työskentely yhteisen tavoitteen eteen on vähintään hankalaa.

Olen itse tehnyt useita työprojekteja siten, että ryhmän jäsenet toimivat verkossa joko suurimman osan ajasta tai osittain. Jotkut projektit ovat menneet hyvin ja jotkut huonosti. Koska ihminen oppii, hyvä ja huono ovat kokemuksina aivan yhtä arvokkaita.

Valmius jakaa

Verkossa tehtävän työn edellytys on, että ollaan valmiita jakamaan omaa osaamista. Asenteet vaikuttavat muuttuvan tässä suhteessa yllättävän hitaasti.

Oman osaamisen ja työn tulosten jakamisen tuskaa voi selittää mm. itseen kohdistuvista täydellisyyden vaatimuksista ja arvostelun pelosta.

Se, että muut saavat omasta työstä hyötyä on myös yksi jakamisen este. Tässä kohden haluaisin kyseenalaistaa johtamis- ja palkitsemiskäytäntöjä. Miksi puhutaan kollaboraatiosta jonakin hyvänä ja edistämisen arvoisena asiana kun samalla palkitseminen perustuu pääasiassa yksilösuorituksiin? Yksilöt ovat myös niitä, jotka irtisanotaan. Pitäisi sekä kilpailla yksilönä ensimmäisestä palkinnosta että olla valmis jakamaan osaamistaan. On pelkästään inhimillistä, että tällaisessa tilanteessa ihmiset laskevat tarkkaan paljonko kannattaa antaa yhteisen eteen.

Keskeneräisyyden sietäminen

Nykyaikaisen tietotyön eräs piirre on siihen liittyvä vuorovaikutus, toisin sanoen, työ on avointa ja läpinäkyvää. On hyvin vähän sellaisia tehtäviä, joiden tekeminen tai tekemättä jättäminen ei vaikuttaisi jonkun toisen tehtävien etenemiseen. Yhä useammin myös todetaan, ettei ole aikaa odottaa, että joku tai jotkut saavat työnsä täysin valmiiksi, vaan prosessi halutaan avata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Sisältöjen muokkaus yhteistyönä tarkoittaakin käytännössä keskeneräisen tekeleen jakamista. Tässä voi olla suuri kynnys ylitettäväksi: Oman puolivalmiin työn paljastaminen hirvittää, koska sitähän voi joku vaikka arvostella. Tämänkin asenteen voisi palauttaa johtamiskäytäntöihin, joiden koodistossa virheen tekeminen on synti ja siitä rankaistaan viimeistään seuraavalla yt-kierroksella. Moka ei ole lahja keskivertoesimiehelle! Kuitenkin yhdessä tekeminen ja avoimuus parhaimmillaan tehostavat tietotyötä, koska esimerkiksi odotettavissa olevista pulmakohdista päästään keskustelemaan ajoissa eikä vasta sitten kun deadline häämöttää ja mahdolliset korjausliikkeet voivat olla jo myöhässä.

Luottamus

Keskinäinen luottamus on ryhmätyön alkuainetta. Luottamus syntyy kun ryhmän jäsenet kunnioittavat toisiaan ja arvostavat toistensa osaamista. Jo keskeneräisen työn alistaminen toisten arvioinnille ja tiedon jakaminen vaativat luottamusta. Yhteistyön lopputulos tuskin on kaksinen, jos osapuolet pitävät päätavoitteenaan voittaa keskinäisessä kilpailussa sen sijaan, että pitäisivät kunnia-asianaan parhaan mahdollisen sisällön tuottamista. Hyvän lopputuloksen saavuttaminen voi merkitä myös sitä, että on puollettava päätöksiä, joita ei itse alun perin kannattanut.

Yhteisissä tuotoksissa on myös unohdettava täydellisen tasapuolisuuden toteutuminen jokaisessa työvaiheessa. Jotkut ryhmästä voivat jäädä taka-alalle tänään, mutta huomenna on heidän vuoronsa loistaa. Jos on epävarma, kärsimätön ja ylenpalttisen kilpailuhenkinen, vaikeuksia on tiedossa. Pitäisi pystyä luottamaan siihen, että kokonaisuutta tarkasteltaessa ryhmän jokaisen jäsenen panos kuitenkin osoittautuu yhtä merkitykselliseksi.

Viestintätaidot

Ryhmätyössä on osattava tuoda omat näkemyksensä esille ja niitä saa puolustaakin, mutta vaikuttamatta hyökkäävältä tai provosoivalta. Hyvää viestintää on taito kuunnella, antaa tunnustusta ja kiittää avusta.

Myös vaikeista kysymyksistä on pystyttävä keskustelemaan. Itse olen ainakin oppinut kyselemään. Muuten ei voi olla varma siitä, että olen toisten kanssa samalla aaltopituudella ja että olemme ymmärtäneet asiat samalla tavalla. Hyvä viestintä ja luottamus ovat toisiinsa yhteydessä. Ellei ole luottamusta, ennen pitkää on tiedossa myös kommunikaatiokatkoksia.

Kyky tehdä työtä itsenäisesti

Itsensäjohtamisen taidot ovat ajattomassa ja rajattomassa tietotyössä arvokasta osaamista. Moni ei tule ajatelleeksi, että työryhmän toiminta verkkoympäristössä vaatii osallistujilta myös kykyä työskennellä itsenäisesti. Vaikka aineistot ja tarvittava tieto jaetaan, työtä joutuu tekemään myös yksinään. Jos on sitä tyyppiä, että jonkun pitää koko ajan hiillostaa ja muistuttaa deadlinesta, ei sovellu verkkoympäristöihin. Parempi pysytellä perinteisissä kellokorttiympäristöissä niin kauan kuin sellaisia jostakin vielä löytää.