torstai 28. kesäkuuta 2012

Hyvä kumppani löytyy keskustelemalla ja googlaamalla

Pieni yrittäjä voi hoitaa suuret projektit kahdella tavalla. Voi kasvaa ja palkata työntekijöitä. Tämä on työttömyysprosenteista murhetta kantavan virkamiehen märkä uni ja sitähän kannattaa yrittäjänkin harkita, jos projekteja on runsaasti näköpiirissä ja tilanne todennäköisesti jatkuisi. Toisaalta yksinyrittäjyys on monelle tietoinen valinta, sillä etuina saa ketterämmät liikkeet ja vapauden kokeilla. Toinen tapa klaarata suuremmat projektit onkin hankkia toimiva ja monipuolista osaamista sisältävä verkosto.

Yhteistyö toisen yrittäjän kanssa on mielestäni paikallaan kun

  • jommallakummalla enemmän asiakkaita kuin hän pystyy yksin palvelemaan ja yhteistyön molemmilla osapuolilla on riittävästi sopivaa osaamista TAI
  • oma osaaminen on kuin palapeli, josta puuttuu yksi palanen, joka löytyisi kumppanilta TAI
  • yhteinen osaaminen voisi tuottaa jotakin uutta ja jännittävää, jota kumpikaan yksin tai toisen aivan samanlaisen ihmisen kanssa ei saisi aikaan. 

Kurjuutta ei pidä ryhtyä jakamaan! Tyhjä tilauskirja ei täyty sillä, että kaksi yrittäjää ruikuttaa ja syö pullaa. Eri asia on tietysti vertaistuen muodossa annettu keskustelu- ja kuunteluapu, jota yrittäjäpiireissä myös tehdään.

Yhteistyökumppanin hankkiminen kuulostaa helpolta. Senkun menee kysymään tutulta yrittäjältä ”alaksä tekeen mun kaa” ja käärii hihat. Tällä tavoin pää edellä ryntäämällä saattaa syntyä jotakin hienoa, mutta vain jos onni on myötä. Todellisuudessa hyvän yhteistyökumppanin löytäminen taitaa kuitenkin olla sekä sattumaa että tietoista työtä. Ensimmäinen oppimani asia on, että avointa keskustelua ei saa arkailla. On paljon kysymyksiä, jotka pitää uskaltaa kysyä. Jo yhteistyö-sanan merkitys vaihtelee uskomattoman paljon. Olen törmännyt mm. seuraaviin sisältöihin:

  • Yhteistyö tarkoittaa asiakassuhdetta. Yleensä sanaa yhteistyö käyttää myyjä puhuessaan sinulle, ostajalle. Yhteistyön sisältö on säännöllinen ostaminen tältä samalta myyjältä. Miksipä tässä kontekstissa ei voisi puhua yhteistyöstä, olenhan esimerkiksi itsekin todennut, että hyvä koulutus syntyy tilaajan ja kouluttajan yhteistyönä. Aivan liian usein yhteistyö vain kutistuu tarkoittamaan myyjän taholta tulevaa säännöllistä laskutusta ja alati huononevaa palvelua – olethan jo hänen hyppysissään, miksi nähdä vaivaa.
  • Yhteistyö voi olla myös peitenimi hyväksikäyttöpyrkimyksille. Pari vuotta sitten löysin itseni kuviosta, jossa kaikki sujui hyvin niin kauan kuin minä tein yhteisiä diaesityksiä ja toimin hyväntekeväisyysperiaatteella helpdeskinä kun kaveri kyseli neuvoja asiakkaansa luota kesken koulutuspäivän. Sävellaji vaihtui huuliharpussa siinä vaiheessa kun minä tarvitsin apua. Koska en ole mikään uhrautuja, yhteistyö päättyi yksipuolisella päätökselläni. 

Minulle yhteistyö on yhdessä tekemistä, parhaimmillaan uuden luomista yhdessä. Yhteistyön edellytys on avoimuus ja luottamus. Jos ne puuttuvat, voit pahimmassa tapauksessa päätyä huomaamaan, että kumppani haluaa vain ylimääräisen käsiparin toteuttamaan omaa päähänpinttymäänsä. En sano, etteikö joku voisi olla tyytyväinen saadessaan tehdä valmiin pohjalta. Yhteistyökuvioita on yhtä monenlaisia kuin on osapuolia ja juuri tämän vuoksi on tärkeää varmistua siitä, että yhteistyön merkitys on molemmille sama.

Auditointi on komea sana, jota ei pidä pelätä

Suuret yritykset käynnistävät auditointiprosessin valitessaan alihankkijaa tai ryhtyessään yhteistyöhön. Auditointi on määrämuotoista ja objektiivista toiminnan laadun arviointia. Auditoinnin aikana selvitetään vastaako yhteistyökumppanin laatujärjestelmä omia laatustandardeja. Suosittelen vastaavaa soveltaen myös meille pienimmille. Ei tarvitse käynnistää mitään byrokratiamyllyä, pienyrittäjillä auditointi voi olla yhtä kuin avoin keskustelu ja ahkera googlaus.

Uskalla kysellä tulevalta yhteistyökumppanilta: Mitkä ovat hänen tapansa toimia, keitä hänen asiakkaansa ovat, selvitä käytössä oleva laitteisto mikäli tämä on kuvioissanne olennaista. Jos tarkoitus on sijoittaa rahaa, selvitä myös taloudelliset tosiasiat, jotta et päädy lystin maksajaksi. Äläkä vedä hernettä nenään kun tätä samaa avoimuutta odotetaan myös sinulta!

Seuraa myös kumppanikandidaatin nettipresenssiä. Tulevaa palkollista ei saa googlata, toista yrittäjää mikään ei estä seuraamasta. Minusta on tärkeää, että yhteiseen nettipresenssiin löytyy ilme, jonka molemmat kokevat itsensä näköiseksi. Jos itse teet sujuvasti töitä verkkoympäristöissä ja yhteistyökumppani haluaa keskustella asioista vain IRL, ehkä maailmanne ovat liian kaukana toisistaan. Keskustelkaa arvoista. Sopikaa pelisäännöistä ja kirjatkaa ne vaikka jaettuun Google-dokumenttiin. Mikään ei turhauta enempää kuin asioiden mälvääminen eestaas siinä vaiheessa kun haluaisi päästä tekemään.

Erilaisuus hioo ja kasvattaa. Kuitenkin pään hakkaaminen seinään kasvattaa vain kuhmuja. Aikuinen tuntee itsensä ja tietää minkälaisten ihmisten kanssa hän muodostaa kombinaation, jossa epäonnistumisen todennäköisyys on erityisen suuri. Kovin riskialttiin erilaisuuden kasvattavaan vaikutukseen on ehkä parempi totutella aluksi muissa kuvioissa, sillä liiketoiminnan katastrofeista seuraa pahimmillaan taloudellisia vaateita tai maineen menetys.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Tätinörtti-TV, mukautettu diaesitys

Tätinörttikanavalla neuvotaan tänään mukautetun diaesityksen tekeminen PowerPointissa. Mukautettu diaesitys on eräs keino välttää itsensä kiusaaminen useilla erilaisilla tiedostoversioilla, joissa aina ne esityksille yhteiset tärkeät diat ovat vanhentuneita ja sisältävät väärää tietoa.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Jooga – kehon ja mielen synkronointia

Jooga auttaa minua selviytymään vanhojen urheiluvammojen sekä tuolin ja näppäimistön välissä vietetyn ajan aiheuttamien kremppojen kanssa. Joogan kautta olen tutustunut myös meditaatioon ja mielestäni molemmat sopivat erinomaisesti tietotyötä tekevän online-olion elämään. Joogaopettajani Anu Maria Eerikäinen lupautui kertomaan mm. oman näkemyksensä siitä, miten tällainen tuhansia vuosia vanha asia sopii aikaamme.

Kerro itsestäsi, miten sinusta tuli jooganopettaja?

Kiinnostuin joogasta parikymppisenä opiskelijatyttönä ja etsin tuolloin itselleni sopivaa joogaopettajaa. 1990-luvun lopulla se olikin vaikeaa, sillä jooga ei ollut mitenkään muodissa, vaan enemmänkin keski-ikäisten naisten rentoutumisharjoittelua. Aloitin hathajoogalla sekä hathajoogan ja meditaation yhdistelmätunnilla, koska ne olivat ainoat, mitä silloin oli Jyväskylässä tarjolla. Jooga tuntui heti alkuun tutulta, hyvin luonnolliselta minulle ja huomasin, että olin tehnyt joitakin joogaharjoituksia omatoimisesti esim. lievittämään hartiakipuja tietämättä niiden olevan joogaa.  

Olin joogannut vasta vähän aikaa kun jo tuntui, että haluan oppia tätä paljon lisää! Myös opettajani pitivät minua hyvin edistyvänä oppilaana, mutta oikeastaan olin vain löytänyt sen, mikä oli minulle luontainen tapa elää, olla sekä työskennellä kehon ja mielen kanssa. Joogaan liittyy laajempi filosofinen tausta, joka sekin oli kuin suoraan omasta elämästäni, olin ollut esim. kasvissyöjä jo nuoresta asti.

Löysin 2000-luvun alussa astangajoogan, joka vastasi hieman enemmän sitä, mitä ajattelin joogan olevan: rentoutumisen ja meditaation lisäksi voimakkaita fyysisiä harjoituksia. Tuolloin Suomessa ei ollut muita joogaohjaajan koulutuksia kuin Suomen Joogaliiton järjestämä opettajakoulutus, joten hakeuduin siihen. Ohjaajakoulutuksen aikana tutustuin erään kollegani kautta iyengarjoogaan  Olin vaikuttunut siitä, miten paljon hän tiesi asanatyöskentelystä ja joogasta. Oltuani muutaman vuoden koulutuksessa, minua pyydettiin ohjaamaan enemmän tunteja – olin pitänyt sitä ennen muutamaa pientä ryhmää opiskelujeni ja työni ohessa. Vuonna 2003, oltuani museoalalla tutkijana vain parisen vuotta, päätin tehdä suuren elämänmuutoksen ja vaihtaa alani kokonaan joogaan, josta oli muodostunut minulle tässä vaiheessa elämäntapa ja säännöllinen harjoitusmuoto. Myöhemmin kaipasin vielä lisää koulutusta 7-vuotisen joogaopettajankoulutuksen lisäksi ja suoritin intensiivisen yli 900 tunnin mittaisen iyengarjoogakoulutuksen kansainvälisten opettajien johdolla.

“Lajisi” on Iyengar-jooga. Miksi juuri se? Kenelle se sopii?

Iyengarjooga sopii mielestäni lähes kaikille, mutta varsinkin yksityiskohtaisesta kehotyöskentelystä ja itsensä syvällisestä tutkimisesta kiinnostuneille joogaajille. Iyengarjoogassa työskennellään tarkasti oman kehon ja mielen kanssa. Asennoissa pysytään pitkiä aikoja, jotta niitä voidaan tutkia kunnolla. Iyengarjoogassa erilaiset harjoitukset sovelletaan yksilöllisesti sopiviksi, ja siksi se sopii niin monelle. Se on fyysisesti aika vaativaa, mutta temmoltaan rauhallista, joten siihen on helpompi päästä mukaan kuin esimerkiksi astangajoogaan, jossa kaikki tekevät alkuun samaa sarjaa samaan tahtiin, hengityksen rytmittämänä. Ja toisaalta, vaikka olisi jotain vaivoja, voi joogata. Ne ovat harvoin esteenä iyengarjoogassa juuri yksilöllisen ja tarkan lähestymistavan vuoksi. 

Iyengarjoogatunnille tultaessa ei haittaa, vaikka olisi alkuun kankea rautakanki. Harjoitus pyrkii tasapainottamaan voiman ja notkeuden suhdetta kehossa, joten toisille se on aluksi “voimaharjoittelua” ja toiset taas alkavat selvemmin venyä kireistä kohdista. Iyengarjoogassa ohjelmat rakennetaan usein jonkun teeman mukaan: Toisinaan tehdään paljon eteentaivutuksia, joskus avataan rintakehän aluetta, joskus harjoitellaan kiertoja, sitten taas tehdään hyvin rentouttavaa harjoitusta. Iyengarjooga on loputtoman mielenkiintoinen harjoitusmuoto, sillä tutkimuksen kohteena on oma itse! Voi huomata vaikkapa: “Ahaa, tästä kohtaa olen tosi lukossa, tuossa on yliliikkuvuutta, tätä kohtaa minun pitää vahvistaa itsessäni, miksiköhän oikea puoleni koko kehossa on paljon kireämpi”. Tarkoituksena on ikään kuin hoitaa itseä kohti tasapainoisempaa tilaa niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Mitä jooga voisi antaa tietotyöntekijälle?

Paljon! Fyysisellä tasolla voidaan helpottaa erilaisia vaivoja, kuten aika tyypillisiä niska- ja hartiaseudun ongelmia sekä paljosta istumisesta ja huonoista asennoista johtuvien kireyksien aiheuttamia ongelmia. Toisaalta jooga antaa vastapainoa ajattelutyöhön rauhoittaen ja keskittäen mieltä. Jos aina keskittyy ajattelutyön vuoksi pään alueelle, tekee todella hyvää löytää yhteys omaan kehoon

Joogasta jää yleensä hyvä, rauhallinen ja rentoutunut olo, joskus energisempi, joskus taas hyvällä tavalla väsynyt. Monia jooga auttaa myös esimerkiksi uniongelmissa, selkävaivoissa, vaihdevuosivaivoissa, kroonisessa väsymyksessä tai öisissä purentaongelmissa. Ennen kaikkea stressin lievittämiseen jooga on ihan parasta lääkettä!

Entä meditaatio? Miksi totutella istumaan hiljaa minuuttitolkulla, jos arjessa kuitenkin pitää pystyä toimimaan jatkuvassa tietovirrassa ja ärsykepommituksen kohteena?

Meditaatio eli mielen keskittäminen ja rauhoittaminen toimivat jo sinällään hyvänä vastapainona arjen vaatimuksille ja ärsykkeille. Rentoutunut, rauhallinen ja keskittynyt mieli on hyvä lähtökohta omalle olotilalle arjessa ja työssä. Se parantaa työtehoa mm. sen vuoksi, että keskittyminen on intensiivisempää. Arjessa meditaation kautta koulutettu mieli avaa ymmärtämään elämää ja omaa itseä syvemmin. Kun ylimääräinen jännitys ja kireys on purkautunut pois, voi paremmin olla oma itsensä ja elää elämäänsä enemmän “hereillä” ja rentoutuneena. 

Joskus toimimme automaattivaihteella, teemme asioita ja suoritamme elämää ilman että huomaamme, mitä olemme tekemässä! Läsnäolon harjoittaminen arkielämässä tuo meidät takaisin kiinni elämään. Silloin tuntuu, että elämme enemmän “täysillä” ja toisaalta hyväksymme myös vaikeat vaiheet ja tapahtumat. Meditaation harjoittaminen voi syventää ihmissuhteitamme kun emme enää vain reagoi automaattisesti ensimmäiseksi mieleen tulevalla asenteella, tavalla, tunteilla ja sanoilla toisillemme vaan tulemme tietoisemmaksi itsestämme.

Meditaatiolla voi olla paljon muitakin syvällisiä vaikutuksia riippuen tekniikasta ja harjoituksen säännöllisyydestä. Mutta yleisellä tasolla tarkasteltuna se siis rauhoittaa, rentouttaa, keskittää mieltä, ja sitä kautta saa paremman yhteyden itseensä ja muihin – varmaan jotain sellaista, jota lähes jokainen nykyään toivoo.


Mitä sanot hiljattain virinneeseen keskusteluun joogan parissa tapahtuneista vammautumisista?

Joogan parissa tapahtuu valitettavasti loukkaantumisia, varsinkin mitä fyysisesti voimakkaammasta ja vaativammasta lajista on kysymys. Tämä johtuu lähinnä muutamasta seikasta: Oma asenne asentoharjoitteluun voi olla liian kunnianhimoinen eli pakotetaan keho sellaiseen, johon se ei ole vielä valmis. Voi olla, että epäpätevä ja välinpitämätön opettaja ei opeta asentoharjoittelua riittävän tarkasti. Esimerkiksi Astanga vinyasa -joogassa opettaja saattaa antaa oppilaalle asentoja, joihin tämä ei ole valmis tai avustaa näissä liian voimakkaasti. Eräs luonnollinen syy loukkaantumisiin on se, että kehossa on jo ollut jokin heikkous ja joogaaminen on rasittanut sitä lisää – näin olisi voinut tapahtua missä tahansa liikunnallisessa lajissa. 

Mutta suurin osa ongelmista tulee siitä, että oletetaan kehon “avautuvan” jotakin tiettyä vauhtia tai kaavaa noudattaen. Naapurimaton joogi on niin ja näin auki tuosta ja tästä kohdasta – tällä ei pitäisi kuitenkaan olla mitään vaikutusta omaan harjoitukseen. Esimerkkiä ei myöskään voi ottaa opettajasta, joka on yleensä (toivottavasti) joogannut vähintään kymmenen vuotta tai pidempään. Kehon avautumiselle täytyy antaa siis aikaa ja nähdä omat yksilölliset taipumukset.

Loukkaantumisia voi välttää käymällä riittävän pätevän opettajan tunneilla, opettelemalla kuuntelemaan omia rajoja ja kehon tuntemuksia sekä harjoittamalla nöyryyttä osana joogaharjoitusta (= kilpailuhenkisyyden välttäminen suhteessa itseen ja muihin). Jos ylirasitusta tai ongelmia ilmenee, niistä kannattaa keskustella opettajan kanssa ja myös keventää omaa harjoitusta. Voi jopa vaihtaa joogalajia, jos huomaa, ettei suuntaus sovi omalle keholle tai tähän elämäntilanteeseen.

Mitä muuta haluaisit sanoa Tuolin ja näppäimistön välistä -blogin lukijoille?

Tulkaa kokeilemaan joogaa! :) Se voi muuttaa elämäsi tai ainakin asenteesi siihen! Kokeilemalla muutamaa erilaista joogasuuntausta voit löytää omasi. Jos olet huonossa kunnossa fyysisesti tai henkisesti, valitse mieluiten rauhallinen ja rentouttava joogan muoto. Ei ole järkeä rasittaa joogalla itseään loppuun.


*****
Kiitos Anu Marialle haastattelusta! Oma joogapolkuni alkoi muuten vuonna 2004 ja se on kulkenut hathajoogan ja astangajoogan kautta iyengarjoogaan, josta olen luvannut kirjoittaa vielä tänä kesänä Nörttitytöt-blogiin.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Mikset sä soita

Onko tuttua: Lähetät sähköpostiviestin kaverille, joka sattumoisin istuu työpisteessään sähköpostiohjelma auki. Hän vastaa heti, vastaat takaisin ja viestit lennähtelevät kuin sulkapallopelissä. Tulee tunne, että tässäpä ollaan nyt dynaamisia ja tehokkaita. Katin kontit! Molemmat olisitte paljon tehokkaampia, jos jompikumpi älyäisi ottaa puhelimen käteensä ja soittaa.

Vai olisimmeko sittenkään? Vastahakoisuutta soittaa on ihmetellyt moni muukin. Miksi itsekin menen helposti mukaan toisen aloittamaan meilien pallotteluun vaikka inhoan sitä. Miksi en soita? Minäpä sanon mistä kiikastaa: Useimmissa puhelinkeskusteluissa ei pysytä asiassa eikä ymmärretä lopettaa kun asia on hoidettu. Jokainen puhelinsoitto on riski päätyä ennalta määräämättömän pituiseen jaaritteluun aiheesta sitä sun tätä ja vähän tuotakin eikä puhelun päätyttyä välttämättä ole edes sovittu mitään konkreettista esimerkiksi niin, että kuka tekee ja mitä.  En nyt väitä, etteikö saisi kysäistä mitä kuuluu ja milloin kaveri aloittaa kesäloman, mutta noin yleisesti asioiden hoitamiseksi tehtävät puhelinkeskustelut pitää osata erottaa niistä puhelinkeskusteluista, jotka soitetaan parhaalle kaverille (kahden tunnin juoru- äh, anteeksi ihmissuhteiden analysointisessio!) tai äidille (tunti monologin kuuntelua naapureista, joita ei enää ulkonäöltä tuntisi elleivät he kävele vastaan nimilappu kaulassa). Onko jotenkin noloa soittaa, mennä nopeasti asiaan, puhua asiasta ja sopia jotakin konkreettista? Entä miten sulavasti ja loukkaamatta livahtaa irti jahkailuksi muuttuneesta keskustelusta? Tässä olisi työelämän viestintäkouluttajille yksi katveeseen jäänyt alue, joka kaipaisi parannusta. Vaikka puhelin on vanha keksintö, se on kuitenkin sitä järkevästi käyttävän käsissä kätevä työväline. Ihan niinkuin sähköpostikin.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kun PC-tätinörtti Macin osti

Minun on kauan tehnyt mieli hankkia Mac, mutta kynnys tähän on ollut korkea, koska laite olisi ollut minulle vain kallis lelu. Leipä on pitkään tullut yksinomaan PC/Windows-ympäristöstä. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet parin viimeisen vuoden aikana. Esimerkiksi Toimisto pilven päällä tai muut vastaavat verkkotyökalujen koulutukset eivät siitä kummene olipa kouluttajalla käytössään PC tai Mac. Myös luentojen pitäminen onnistuu laitteen kuin laitteen avulla – eihän diaesityksen näyttämiseen tarvita kuin iPad2 edellyttäen, että löytyy sopiva piuha datatykkiä varten.

Viimeinen pisara hankintapäätökselle taisi olla iBooks Author. Opetusmateriaalin jakelu iPadille tehtynä on enemmän kuin mielenkiintoinen ajatus. Päädyin 13” MacBook Air -laitteeseen, koska kevyenä sitä on mukava kuljettaa mukana. Ostin myös yksinkertaisen nerokkaan Magic Mouse -hiiren.



Kulttuurishokki ja miten siitä selvittiin

Mac on helppokäyttöinen laite, mutta kulttuurishokin se tuotti siitäkin huolimatta, että en ole mikään laite- enkä käyttöjärjestelmäfundamentalisti ja asennoiduin uutuuteen myönteisen uteliaasti. Shokkia mahdollisesti lievensi kokemus muista iOS-laitteista, mutta monesta asiasta pitää ajatella toisin. Aluksi häiritsi hirveästi kun niin sanotusti “konepellin alle” päästäkseen piti nähdä vähän vaivaa mikä taas PC-laitteessa on suunnattoman helppoa. Olen it-tukitaustani vuoksi tottunut ajattelemaan, että asioita pitää kätkeä vain kun käyttäjä on toope ja tässä on selvä kulttuuriero. Asiat, kuten ohjelman asennus, hoituvat hyvin suoraviivaisesti. Hieman hirvitti poistaa ulkoinen kovalevy koneesta vetämällä sen kuvake roskakoriin!

Näppäimistö teetti töitä. Esimerkiksi Delete-näppäintä etsin pitkään, mutta löysin Applen tukisivulta hyvän ohjeen nimeltä Ennen Windowsissa, jota suosittelen muillekin PC-laitteeseen tottuneille. Insert-näppäimen haikailu loppui siinä vaiheessa kun totesin, että eipä tuolle PC:ssäkään nykyisin sanottavasti käyttöä ole. Muita päänvaivaa tuottaneita asioita olivat mm. tekstinkäsittelyn näppäinkomennot sana kerrallaan, rivi kerrallaan yms. liikkumiseksi sekä hiiren pikavalikon puuttuminen.

Erityisiä ilon aiheita

Mac käynnistyy samassa ajassa kuin PC palautuu lepotilasta. Lepotilasta Mac käynnistyy silmänräpäyksessä!

Ohjelman asennus on tosiaankin ollut suunnattoman yksinkertaista ja helppoa, lisäksi myös ohjelman ostaminen on suunnattoman vaivatonta, Visa-laskun mukaan ehkä liiankin. Tosin näyttää olevan niin, että vaikka Mac on kallis laite, sille tehdyt ohjelmat ovat suhteellisen edullisia. Kallein hankinta tähän mennessä on Photoshop Elements 10, joka maksoi 63 euroa. Macille on myös runsaasti hyviä maksuttomia ohjelmia. Vakiosovellusten joukosta löytynyt mutkaton kuvakaappari riemastutti.

NovaMindin antelias lisenssipolitiikka ansaitsee kiitoksen. Etsin ensin Mindjetin Mac-versiota, mutta minun olisi pitänyt pulittaa siitä enemmän kuin sieluni sieti. Sen sijaan NovaMind sallii saman lisenssiavaimen käytön eri laitteissa, koska heille kuulemma on aivan luonnollista, että ihmiset käyttävät ohjelmaansa eri alustoilla. Sitähän minäkin!

Myös melua tyhjästä

Tutustuminen Pages- ja Keynote-ohjelmiin vahvisti käsitystäni siitä, että ne, jotka Microsoft Office -nimen kuullessaan lietsovat itsensä suunnattomaan raivoon ovat muodostaneet mielipiteensä version 2003 tai sitä varhaisemman aikakaudella. Pages ja Keynote olivat jopa pieni pettymys, sillä ainakin Keynoten erinomaisuutta on suitsutettu niin paljon, että odotukset olivat kovat. Hyviä sovelluksia ne kuitenkin ovat. Molemmissa on hienot valmistemplatet ja edistyneitä muotoiluominaisuuksia, mutta jo sitä oranssilla pohjalla olevaa valkoista tekstiä olen kuluneena talvena katsellut aika monta kertaa diaesityksissä. Ja Chalkduster-fontti on seuraava Comic Sans, ennustan.

Mihin erillisiä hiiren painikkeita oikein tarvittiinkaan?

Vielä sananen Magic Mouse -hiirestä ja laitteen kosketusalustasta. Kosketusalustan Multitouch-eleet on helppo oppia iPadin pohjalta, esimerkiksi sivua voi zoomata kuten kosketusnäytöllä. Myös Magic Mousen koko päällipinta toimii kuten kosketusalusta. Aluksi tämä tuotti monia hämmentäviä tilanteita. En tietenkään vaivautunut lukemaan hiiren ohjetiedostoja ennen kuin olin päätynyt väärään näkymään puolen tusinaa kertaa. Magic Mousen ja minun suhde kuitenkin paranee päivä päivältä.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Tätinörtti-TV aloitti koelähetykset

Nyt se on sitten tehty, pistetty julkinen opastusvideo YouTubeen. Työvälineenä oli Screencast-O-Matic, jonka maksuttomalla versiolla voi tehdä maksimissaan 15 minuutin mittaisen pätkän. YouTubeen julkaistaessa palvelun logo tulee näkyviin, mutta ei se minun mielestäni ole liikaa esillä, tuon verran sietää ihan hyvin etenkin kun palvelu näyttää toimivan.

Aiheeksi valitsin alkajaisiksi Microsoft Officen ja Word-tunnisteen tallennuksen rakenneosaksi. Toiminnolla vältyt samojen asioiden toistuvalta uudelleen kirjoittamiselta - tällaiset on Tätinörtin lempijuttuja! Aiheen valintaan vaikutti se, että Office on  minulla selkäytimessä eikä tarvinnut nihkeillä sisällön yksityiskohtien muistamisen kanssa. No pääsihän mukaan kuitenkin kaikenlaista takeltelua. Maksuttomasssa Screencast-O-Maticissa on se huono puoli, että nauhoitusta ei voi editoida: Tarkkaavainen huomaa, että sanon ainakin yhdessä kohdassa "valikkokomento" täysin väärässä kontekstissa. Kesken nauhoituksen voi pitää tauon, mutta väärää sanavalintaa ei pääse pyyhkimään pois.

Kaiken kaikkiaan Screencast-O-Matic on kelpo työkalu tämän tyyppiseen työhön. Siinä vaiheessa jos/kun ryhdyn tekemään videoita maksulliseen suljettuun ympäristöön niin asia on toinen, siihen saakka mennään tällä.