maanantai 8. elokuuta 2011

Google+, ensivaikutelmia

Heinäkuun vain kurkistelin Google+-palvelua, koska kesäloman aktiviteetit houkuttivat ja tuoreessa muistissa on muutamakin palvelu, joihin tuli tärvätyksi tarpeettoman paljon aikaa. Pian kuitenkin osoittautui, että Google+ saattaa olla jotakin muuta kuin tekohengitystä kaipaava yritelmä. Oma verkosto kasvoi vauhdilla vaikka olin mukana vain satunnaisesti.

Itse palvelu ylitti viikolla 31 25 miljoonan käyttäjän rajan, mihin esimerkiksi Facebookilta meni 3 vuotta ja Twitteriltä 30 kuukautta. Tosin kynnys ottaa käyttöön uusi verkkopalvelu lienee yleisesti alhaisempi nyt kuin 3 vuotta sitten.

Miltä Google+ eli kavereiden kesken ”plussa” sitten vaikuttaa käytännössä? Olen kysyttäessä kuvannut palvelua Twitterin ja Facebookin välimuodoksi, mutta onhan se toki enemmän. Twittermäisyys tulee siitä, että palvelun käyttäjä voi seurata tai lisätä ”piireihin” kenet tahansa. Kuten Twitterissä, on mahdollista seurata oman alan huippuosaajia tai muuten kiinnostavia tyyppejä eikä tarvitse pohtia että ”voinko tuon pyytää kaveriksi kun en ole koskaan tavannut”. Facebookmaisuus tulee siitä, että statuspäivitykseen voi liittää linkkejä, kuvaa, sekä staattista että liikkuvaa, voi ylläpitää kuva-albumia ja jakaa sen muille. Twitterin 140 merkin rajaan kyllästyneet ilahtunevat lisäksi mahdollisuudesta käyttää kirjoittamiseen asian vaatiman määrän merkkejä ja jakaa tekstiä kappaleiksi. Statuspäivityksestä voidaan keskustella kuten Facebookissa. Lisäksi Google+ -palveluun on sisäänrakennettu usean käyttäjän kesken toimiva videoyhteys (hangout). Viikon aktiivisemman käyttöjakson jälkeen sanoisin Google+ -palvelun toimivan ”riittävän hyvin”. Käyttämälleni puhelimelle (iPhone) tuli nopeasti oma sovellus. iPadille ei ole vielä erillistä sovellusta, mutta plussa on integroitu ainakin Google-työkalut -sovelluksen Gmail-osioon.

Google+-palvelun olennainen osa ovat piirit (circles), mikä tarkoittaa käytännössä aihesanan liittämistä seuraamiinsa ihmisiin. Piirit voivat tarkoittaa sosiaalista piiriä, mutta Harto Pönkä on osuvasti todennut niiden olevan "semanttisia ihmislokeroita", joiden ei tarvitse merkitä sosiaalista vuorovaikutusta. Tietyt piirit voidaan määritellä oletuksiksi ja päivityskohtaisesti on vielä mahdollista tarkentaa mille piireille julkaisee.

Heinäkuun alussa verkko pursusi artikkeleita, joissa lähtökohta oli jonkinlainen titaanien taistelu: Facebook vs. Google, kumpi voittaa. Tämä vastakkainasettelun näkökulma on yhtä vanha kuin ihminen itse ja tottahan Facebook-niminen yritys kilpailee Google-nimisen yrityksen kanssa käyttäjistä. Palvelun käyttäjän itsensä kannalta tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Koska useimmilla ihmisillä on tilejä useissa palveluissa, emme nähtävästikään toimi joko-tai -periaatteella. Uusia tilejä on helppo perustaa, mutta niiden  hallinta on oma taiteenlajinsa. Jo Facebookissa sisällön monistaminen tuuppaamalla samaa asiaa sekä henkilö- että yritystilin kautta on riittänyt vähintään siihen, että päätyy piilotetuksi uutisvirrasta. Jos virtuaaliseen virikeympäristöön vyöryy samaa tuuttausta kolmesta neljästä eri paikasta, miksi siihen suhtautuisi yhtään sen suopeammin vaikka lähteet ovat eri palveluita? Yleinen keskustelunaihe näyttääkin nyt olevan pohdinta siitä, miten näiden kaikkien välineiden kanssa oikein toimisi? Jokin joustava tapa pitäisi olla viestivirran hallintaan. Joustavuudella tarkoitan sitä, että voisin itse valita millä milloinkin viestin ja kenelle sisällön toisessa palvelussa julkaisen. Nyt tilanne on se, että jos haluan jotakin jonnekin muualle, sinne menee yleensä kaikki tai ei mitään.

Mainio neuvo onkin Kari A. Hintikan mainitsema vanha netin sananlasku: ”Väline per tarkoitus”! Vaikka informaatiotulvaa on mahdollista hallita suodattamalla ja välineensä ominaisuuksiin perehtymällä, meidän on jossakin vaiheessa opittava tekemään myös valintoja.

Lisälukemiseksi Google plussasta kiinnostuneille kesälomalta palannut Tätinörtti ja minä suosittelemme seuraavia:

Lehmätkin lentäis (Harto Pönkä): Google+ panee käyttäjät taggaamaan toisiaan piireihin
Sosiaalinen media opetuksessa (Tarmo Toikkanen): 10 vinkkiä Google+:n käyttöön
Jaana Nyströmin kääntämä/editoima ohje, joka päivittyy jatkuvasti: GooglePlus Starttiopas
Zento Oy:n blogissa (Hanna Takala): Voiko saman viestin automatisoida kaikkiin somepalveluihin?

2 kommenttia:

noracc kirjoitti...

Kiitos Outi tästä - hyvä kooste! Itse en ole vielä Googleen lähtenyt, lähinnä sen takia että olen odotellut tämän tapaisia hyviä ohjeistuksia, niin ei sitten tarvitse keksiä pyörää uudestaan itse :-). Pitänee kokeilla!

Outi kirjoitti...

Toivottavasti tavataan piireissä mahdollisimman pian :)