tiistai 28. syyskuuta 2010

Ajattelulla ajan ja somenhallintaan

Odottelin viikonloppuna kovasti uutta Twitteriä. Olen utelias ja olisin halunnut kirjoittaa uutukaisen testaamisesta blogipostauksen. Ilmeisesti uutta käyttöliittymää ei niin vaan jaellakaan – tai sitten kerta kaikkiaan olen Twitterille vihonviimeistä rupusakkia.

Piti siis lähteä hakemaan blogikirjoituksen aihetta muualta. Anja Alasillan Vaikuttavaa-blogin kirjoitus Lopettaisinko visertelyn oli ilmeisesti eräänlainen Twitter-uran välitilinpäätös tuhannetta tviittiä odotellessa. Kirjoitus yllytti tarkastelemaan kriittisesti myös omaa some-elämää.
Tiedätkö varmasti mitä tahdot ehtiä tekemään?
Olen viime aikoina ajatellut paljon ajankäyttöä, tavoitteellisuutta ja hyvää elämää. Anjan kirjoituksesta tarttuisin erityisesti seuraavaan:
Vanhan hokeman mukaan ihminen ehtii tehdä sen mitä todella tahtoo. Yhtenä syysiltana tässä hiljattain yritin saada selvää, mihin minä tahdon aikani lähiaikoina käyttää. Tuollainen pohdinta pysähdyttää aina; saattaa se synnyttää pienimuotoisen kriisinkin, mikä on yksinomaan terveellistä.
Kun itse ryhdyin miettimään kaikkea mikä pitää tehdä elääkseen, levätäkseen sekä tietysti myös uutta oppiakseen ja ajan tasalla pysyäkseen, tekemisen määrä näytti paljolta. On tullut otetuksi vastuulle monenlaista somerutiinia. Uuden oppiminen ja uusien ideoiden kehittäminen vaatisi enemmänkin tavoitteellista ja keskittynyttä lukemista ja tekemistä. Asiakkaiden kanssa sovitut työt pitää saattaa valmiiksi ajallaan. Ja minä olen vielä sitä sorttia, joka alkaa hyppiä seinille ilman riittävää liikuntaa puhumattakaan siitä, että koirani tarvitsevat ohjattua tekemistä. Olenko siis epäuskottava, jos toisinaan olen kokenut someväsymystä muunlaisesta väsymyksestä puhumattakaan? Minunhan pitäisi kuitenkin osata neuvoa muille parhaita käytäntöjä, joilla välttyä tukehtumasta jäsentelemättömään hälyyn tai sekoamasta moniajovaatimusten edessä?
On pakko ottaa huomioon sellainenkin mahdollisuus, että kokemus tekemisen määrän paljoudesta johtuu vain omasta laiskuudestani – ehkä olen vain ollut tekevinäni priorisointeja mutta todellisuudessa olen vältellyt sitä. Turhaan eivät viisaat kehota varaamaan erillistä aikaa kalenterista ajattelulle. Järjestelmällinen ajattelu on kovaa työtä ja sitä on mahdollista välttää antamalla itsensä ajautua näennäispuuhasteluun, jota on helppo kehittää esimerkiksi kotitöistä (niillähän ei ole loppua eikä alkua) tai istahtamalla tietokoneen eteen ja avaamalla umpimähkään jokin sosiaalisen median palvelu.
Ihminen kyllä ehtii tehdä sen mitä tahtoo, mutta tahtomisen kohde pitää ensin selvittää. Omien tahtomistensa selvittelyä voi vältellä vaikka siksi, että toisinaan prosessi nostaa pintaan asioita, jotka tulisivat vaatimaan luopumista jostakin, riskinottoa tms. epämiellyttävää, joka keinuttaa venettä. Mukavuudenhalu on kehittymisen suurimpia esteitä! Tosiasia kuitenkin on, että vasta sen jälkeen kun tietää mikä on tärkeintä juuri nyt, tietää mikä on tärkeää verkkopalveluiden äärellä ja tästä saadaan esimerkiksi kriteerit tiedon suodattamiselle.

Virta vie, vikisetkö vain?
Sosiaalisessa mediassa mukana oleminen ei pitkään aikaan ole ollut mikään to be or not to be -valinta, tässä olen Anjan kanssa samoilla linjoilla. Minua on jopa alkanut ärsyttää joidenkin väninä siitä miten heillä on olemassa "muutakin elämää" ikään kuin siinä vihjattaisiin, että virtuaalinen läsnäolo on elämälle vastakkainen asia. Nettielämä ja IRL syksyisessä ruskametsässä retkeillen ovat yhtä ja samaa ihmisten maailmaa joskin vain sen eri ilmenemismuotoja. Näiden välillä tehdään päivittäisiä valintoja, ainakin itse haluan pitää maastossa kulkemisen 100 % tässä ja nyt -kokemuksena, ei tulisi mieleenkään ryhtyä tviittaamaan siitä reaaliajassa, sikäli kuin se edes ketään kiinnostaisi.
Kun asiat kehittyvät, yleensä uusi rakentuu aikaisemman päälle tai uudella ryhdytään tekemään jotakin asiaa, joka itsessään ei ole uusi, kuten nyt esimerkiksi kommunikointi. Kehitykseen kuuluu myös se, että asiat ja niiden suhde toisiinsa muuttuu. Vanhaa ei voida ottaa muuttuneesta kokonaisuudesta irralleen, koska maailma on jo toinen eikä vanha toimisi sellaisenaan. Ei kerta kaikkiaan ole mahdollista resetoida maailmaa tiettyyn kehityspisteeseen X, jossa ei vielä ollut rautatietä, televisiota, internetiä tai Facebookia. Virran mukana siis mennään, mutta viisas opettelee melomaan – ellei satu olemaan somepyöriäinen.

torstai 23. syyskuuta 2010

Arvotaan Excel 2010 -pikaopas



Excel 2010 -pikaopas on tullut painosta ja sen kunniaksi arvotaan 1 kpl kyseistä kirjaa. Voit osallistua arvontaan jollakin seuraavista tavoista:

1) Jätä kommentti blogiin ja kerro haluavasi osallistua. Vaikka blogissani asialliset anonyymikommentit ovat sallittuja, arvontaan ei ymmärrettävistä syistä voi osallistua nimettömänä.
2) Voit osallistua myös "virallisen" verkkosivuni yhteydenottolomakkeella.
3) Jos olet Facebookissa, voit peukuttaa siellä olevaa ilmoitusta, johon linkitän tämän postauksen.

Pikaopas arvotaan kaikkien 1.10. mennessä osallistuneiden kesken.

Kansikuvan hahmo on hieman nuutuneen oloinen, mutta hän ei varmaankaan ole vielä ehtinyt tutustua uuteen Exceliin. Kun hän oppii käyttämään Excelin toimintoja tehokkaasti, hänelle jää aikaa myös harrastuksiin ja hauskanpitoon.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kriittinen somepyöriäinen vaiko ajopuu?

Eräänä perjantaina sain Twitterissä #FF-maininnan: "kriittinen somepyöriäinen". Minusta se oli hauskasti sanottu, mutta kun seuraavaksi näin toisen henkilön lisäyksen "hyväntuulinen kriittinen somepyöriäinen", piti oikein miettiä onko oma käsitys sanasta kriittinen aivan oikein. Ilmeisesti kriittisyyden voi nähdä monella eri tavalla, koska sitä koettiin tarpeelliseksi pehmentää. Siispä katsomaan mitä sanankäytön taitajat asiasta sanovat. Uusi suomen kielen sanakirja: Kriittinen 1 arvosteleva, moittiva; 2 vakava, vaarallinen; 3 tutkiva, tarkka.

Oma käsitykseni kriittisestä on vastannut kohtaa 3. Olen pitänyt kriittisyyttä hyvänä ominaisuutena ihmisessä. Minusta kriittisyys on sitä, että lähestyy ilmiötä eri näkökulmista ja tällöin tulee väistämättä nähneeksi sekä hyvää että huonoa. Negatiivinen ihminen ei edes voi olla kriittinen. Hän on omassa kuopassaan ja kieltäytyy näkemästä mitään muuta kuin ennakkoluulonsa. Hänen pitäisi pystyä ohittamaan ne päästäkseen sille tasolle, jossa olisi mahdollista olla kriittinen, siis tutkia ja punnita asioita eri puolilta. Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin todettava, että itseään maahanmuuttokriittiseksi kutsuva änkyrärasistikin voisi olla itsearvioinnissaan oikeassa kohdan 1 perusteella!

Kriittinen ei aina löydä pelkästään positiivista sanottavaa, mutta mikään ei sulje positiivisuutta poiskaan. Toisaalta kriittinen lähestymistapa kuvastaa positiivista asennetta jo itsessään, koska sitä ohjaa halu tietää, ainakin jos käytämme edelleen yllä olevaa määritelmää numero 3 ja jos elämme yhteiskunnassa, jossa erilaisten näkökulmat sallitaan. Hämmästyttävän usein kritiikkiä kuitenkin pelästytään eikä siihen osata suhtautua jonakin, joka voisi viedä asioita eteenpäin. Kritiikkiä ei kerta kaikkiaan sallita tai sen esittäjän pitäisi ainakin ymmärtää pysyttäytyä parissa kolmessa yleisesti hyväksytyssä näkökulmassa. Eriävät mielipiteet, asiallisesti perustellutkin, nähdään pelkästään hyökkäyksinä, koska emme pääse irti siitä käsityksestä, että jonkun pitää aina voittaa ja jonkun hävitä.

Artikkelissa Is you social network making you stupid?
Mandy de Waal rohkaisee nimenomaan aktiiviseen kriittisyyteen ja yhdenmukaisuuden ansojen torjumiseen. On olemassa riski, että sosiaalisesti suodatettu tieto "tyhmistää". On meille ihmisille ominaista hakeutua yhteen sellaisten kanssa, jotka ovat samanmielisiä ja kiinnostuneita samantapaisista asioista. Sosiaalinen media tekee kuitenkin suunnattoman helpoksi torjua erilaiset katsantokannat ja omien näkemysten kanssa ristiriitainen tieto. De Waal lainaa Ethan Zuckermania, jonka käyttää nimitystä "kaikukammio" (echo chamber) kuvaamaan tilaa, jossa kaikki informaatio on tuttua, turvallista ja omia käsityksiä vahvistavaa. Kasvamisen ja oppimisen nimissä olisi välttämätöntä altistaa itseään myös omien näkemysten vastaiselle tiedolle ja mielipiteille.

Kutsutaanpa kyseenalaistamista ja omaa ajattelua sitten kriittisyydeksi tai joksikin muuksi, niiden merkitys korostuu tänä päivänä. Kriittisyyttä tauotta esiin virtaavan uuden tiedon edessä ei pidä nähdä huonojen puolien tarkoituksellisena etsimisenä, se on kysymistä esimerkiksi "mitä muuta tässä on" tai "mitä minä en vielä näe". Lisäksi kriittisyyttä tarvitaan suuntamaan oma rajallinen huomiokyky oikeisiin asioihin. Verkossa on mahdollista ajelehtia myös ajopuuna tieto- ja epätietovirtojen pyörteissä. Mieluummin siis kriittinen somepyöriäinen kuin lahoava ajopuu, joka lopulta päätyy disinformaatioaallon kantamana aution saaren rantaan.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Facebook kerää tietojani, entä sitten?

Yritysten ja sosiaalisen median palveluiden harjoittamasta "kyttäyksestä" ja tiedonkeruusta puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Sunnuntain Helsingin Sanomista löytyi vaihteeksi virkistävän erilainen näkökulma ainaisen nillityksen sijaan. Jaakko Asparan kirjoittaman artikkelin Yritysten tiedonkeruu hyödyttää kuluttajiakin pääajatuksena ilmeisesti on, että yritys ei ole kiinnostunut kenestäkään henkilötasolla vaan tyyppiesimerkkinä kuluttajasta. Kun kuluttaja antaa tietoa käyttötottumuksistaan ja antaa palautetta, yritys oppii ja pystyy niin halutessaan tekemään tuotteita, jotka vastaavat paremmin kuluttajan tarpeita.

Toki yritys kerää tietoa myös osatakseen kohdentaa markkinointiaan paremmin, missä ei kai sinänsä ole mitään väärää? Eikö kuitenkin ole parempi saada kohdennettua mainontaa kuin olla umpimähkäisen spämmäyksen kohteena:

"Mitä jos voisimme välttää päivittäin kymmeniä turhia televisio-, lehti- ja postimainoksia sekä kymmeniä ja taas kymmeniä turhia internetin mainospalkkeja – sellaisia, joille nykyään altistumme mutta jotka eivät voisi meitä vähempää kiinnostaa."
Totta puhuen, kohdennettu mainonta on vasta vision tasolla. Tähän saakka kohdentamisyritykset ovat olleet enimmäkseen surkuhupaisia.

Avaan esimerkiksi Gmailissa olevan viestin, jonka sisältönä on asiaa Microsoft Officesta. Aikoihin en ole enää hämmästynyt nähdessäni sivupalkissa kilpailijan mainoksen. Hukkaan meni!

Facebook ilmeisesti käyttää tietoinaan lähinnä syntymävuotta. Jos Facebookia on uskominen, olen suunnattoman kiinnostunut kokeilemaan ruokareseptejä, näpertelemään loputtomiin kodinsisustuksen tai antiikkimööpeleiden parissa ja läträämään erilaisia voiteita naamaani. Se aika mikä tästä jää yli, vietetään Thaimaassa caprihousuisen turistiarmeijan riveissä. Sinänsä mikään edellä mainituista ei varmaankaan ole sen parempi tai huonompi ajanviettotapa kuin mikään muukaan, mutta Facebook vain on niin säälittävän väärässä. Taas menee markkinointi hukkaan! Koiratarvikkeita tarvitsen silloin tällöin, mutta tänne ei kannattaisi tarjota koiran rattaita, koiran oloasua tai muuta älytöntä. (Paukkupakkaset tai viimainen räntäsade on poikkeus, muuten koiran pitää minusta saada vapaasti leikkiä, liikkua ja ryvettää itsensä.)

Täsmentyykö kuva minusta kun tykkään asioista ja klikkailen kaikenlaisia linkkejä? Ehkä, ehkä ei. Mitä esimerkiksi tarkoittaa kun suosittelen jotakin kirjoitusta? Sehän voi olla sama kuin "heh, lukekaa nyt millaisia valopäitä" tai "olipa harvinaisen hyvin ja selkeästi kirjoitettu". Facebook ei tätä eroa pysty päättelemään.

Lainaan vielä Jaakko Asparaa:

"Jokaisella ihmisellä on kaiken järjen ja moraalin mukaan oikeus saada tietää, millaista informaatiota hänestä kerätään, missä, milloin ja miten. Yritykset, jotka unohtavat kertoa tiedonkeruustaan tai salailevat sitä, ansaitsevat osakseen kielteistä julkisuutta tai jopa oikeusseuraamuksia."
Tässä on se asian ydin: Minun pitää saada tietää! Toivoa sopii, että aktiiviset meistä valvovat ja asiallinen tieto kulkee. Jos haluaa ylimääräistä murehtimista ajankulukseen, voisi toki olla huolissaan siitä kuka muu saa käyttöönsä Facebookin keräämiä tietoja. Facebook-nimisen amerikkalaisen yrityksen asiakkaiden intressinä on ainakin vielä kaupankäynti. Ehkä jollakin muulla voisi olla toisenlaiset suunnitelmat. Atlantin tuolla puolen vaikuttaa olevan kahjoja ihan kotitarpeiksi ja on täysin mahdollista, että vallassa vielä nähdään jokin vainoharhainen fundamentalistiryhmä – ääriajatteluhan ei ole minkään tietyn uskomusjärjestelmän yksinoikeus. Olisiko tällaisen skenaarion toteutuessa mahdollista, että Facebookista tongittaisiin kannanottojani ja tykkäämisiäni aivan muussa tarkoituksessa kuin liftingvoiteiden markkinoimiseen?

Ainakin toistaiseksi eri palveluiden muodostama henkilökuva vaikuttaa olevan parin kolmen tekijän pohjalta muodostettu stereotypia eli mihinkään ratkaisevaan tietoon ei näytä olevan pääsyä. Juuri tästä syystä pidän toisaalta tärkeänä olla suhteellisen aktiivinen julkaisemalla eri palveluihin vapaaehtoisesti valitsemaani sisältöä. Koska tietoa minusta kuitenkin kulkee edestakaisin, pidän parempana vaikuttaa siihen itse. Ja kenties kohdennettu mainontakin toteutuu joskus paremmin kuin pintapuolisina johtopäätöksinä.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Facebook-ohje, osa 3 - kaverilistat

Monia huolestuttaa se, että Facebookiin mentyään olisi pakotettu hyväksymään kaverikseen pomon, juoruiluun taipuvaisen työkaverin/naapurin, anopin - mikä nyt sitten itse kullekin on se pahin skenaario. Muistan, että itseänikin arvelutti Facebookissa juuri erilaisten elämänpiirien sekoittuminen. Tämä ongelma on kuitenkin helposti ratkaistavissa kaverilistojen avulla. Ne tarkoittavat käytännössä sitä, että kaikkea ei kerrota kaikille.

Listan luominen ja ylläpito

Aloita listan luominen valitsemalla Käyttäjätili/Muokkaa kavereita. Sen jälkeen valitse vasemmasta sivupalkista Kaikki yhteydet ja napsauta Luo uusi lista -painiketta. Huomaa, että sinulla pitää olla vähintään yksi kaveri, jotta voit luoda ensimmäisen listan. Kirjoita vasempaan yläkulmaan listan nimi ja valitse alapuolelta kaveri listalle napsauttamalla hänen kuvaansa. Myöhemmin voit päivittää tietoja valitsemalla listan nimen vasemmasta sivupalkista ja käyttämällä Muokkaa listaa -painiketta. Kun hyväksyt uuden kaverin, voit lisätä hänet suoraan listalle jo kaveripyynnön vahvistusta varten avatussa valintaikkunassa.

Yksi kaveri voi olla useammalla kuin yhdellä listalla. Listoja voi olla kaikkiaan 100 ja yhdellä listalla voi olla 1000 nimeä.

Voit poistaa kaverin listalta napsauttamalla hänen nimeään Muokkaa listaa -ikkunassa. Voit myös poistaa kokonaisen listan. Listalla olevia kavereita ei kuitenkaan tarvitse poistaa ennen listan poistamista.

Listan käyttäminen

Sitten tärkeimpään eli listojen käyttämiseen. Kun jätät seinällesi statuspäivityksen, linkin tai kuvan, yleisin oletus lienee, että se jaetaan kaikkien kavereiden kesken. Pääset rajaamaan jakamista kun napsautat päivitykselle varatun ruudun alapuolella olevaa lukkokuvaketta ja valitset Muokkaa. Valitse Yksityisyyden muokkaaminen -valintaikkunassa Tietyt henkilöt ja ryhdy kirjoittamaan alapuolella olevaan ruutuun listan nimeä. Kyseinen päivitys julkaistaan nyt vain listaan kuuluville kavereille.

Nämä samat valinnat ovat käytettävissäsi myös yksityisyysasetuksia muokattaessa!

Listan nimeä voidaan käyttää viestiä lähetettäessä vastaanottajan nimen paikalla, jolloin viesti lähtee kerralla kaikille listassa oleville kavereille. Listan on kuitenkin oltava pieni, sillä Facebook sallii viestin lähettämisen vain 20 hengelle kerralla.

Listojen "sopiva" määrä on makuasia. Se riippuu Facebookin käyttötottumuksista. Itse totesin äskettäin, että vähemmän on enemmän ja karsin listojani reippaasti. Minulla oli aivan liikaa listoja kavereiden määrään nähden ja arvelen, että ne jäivät juuri siitä syystä hyödyntämättä. Aika näyttää toimivatko listat paremmin toisenlaisin perustein.

Tämän ohjesarjan aikaisemmissa osissa on neuvottu:

Tilin luonti ja perusasetukset (osa 1)

Käyttäjätilin asetukset ja yksityisyysasetukset (osa 2)

lauantai 4. syyskuuta 2010

Mokasin!

Mokasin! Opettaja-lehden (nro 34) liitteeksi kirjoittamassani MS Office 2010 -ohjevihkosessa olin käyttänyt PowerPoint-esimerkkinä pohjoisen pallonpuoliskon eläimistä kertovaa diaesitystä...ja kuvissa päätähtenä pingviini, joita on vain eteläisellä pallonpuoliskolla. Tästä on tullut jo palautettakin, kieltämättä aiheesta.

Laimea puolustusyritys tietysti voisi olla, että en ole biologian opettaja, mutta onhan tuo yleistietoa. Pahoitteluni. Luultavasti pingviinien asuinpaikka on nyt kuitenkin sisäistetty. Sitäpaitsi: "Ihminen, joka ei tee virheitä, ei yleensä tee mitään." (Edward J. Phelps 1822-1900)

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Word 2010 -pikaopas on arvottu


Word 2010 -pikaopas on arvottu. Kirjan voitti Marja Lehtisaari. Onnittelut.

Arvonnassa käytettiin apuna mm. Excelin SATUNNAISLUKU.VÄLILTÄ-funktiota, jotta Onnetar saatiin harhautettua tekemään varmasti umpimähkäinen valinta.

Kiitos kaikille osallistujille, joita ilmaantui sekä Facebookista että toinen mokoma verkkosivuni kautta.

Pysykää verkossa, näitä samanlaisia järjestetään vielä.