perjantai 30. toukokuuta 2008

TIETY-tutkinnosta

Olen sitten 100:s sertifioitu TIETY-kouluttaja! Koska TIETY-tutkinto voi toistaiseksi kuullostaa oudolta ja uudelta asialta, on varmaankin paikallaan esitellä sitä hieman tarkemmin:

TIETY on ainakin siinä mielessä merkillinen juttu, että juuri päättyneen kurssini perusteella se näyttää vetävän puoleensa mahdottoman hyviä tyyppejä. Terveiset vain koko porukalle, niin kouluttajille kuin koulutettaville!

Mutta sitten tähän tutkinnon sisältöön ja tarkoitukseen: TIETY - Tietotyötutkinto on koulutuskokonaisuus, jonka tavoitteena on parantaa työntekijöiden työelämä-ja viestintätaitoja. Tutkinto on kohdennettu erityisesti tietotyötä tekeville ihmisille, joita meistä on yhä useampi. Minä näen TIETYn joustavana runkona, jonka ympärille voitaisiin rakentaa organisaation omista tarpeista lähtevä valmennusohjelma. Työntekijä saa TIETYn myötä uusia taitoja, jotka kohentavat itseluottamusta, vähentävät sähläämistä ja turhan työn tekemistä - tämähän on omiaan edistämään mm. työhyvinvointia. Työnantaja taas saa entistä fiksumpia työntekijöitä. On itsestään selvää, miten nämä asiat vaikuttavat yrityksen toiminnan laatuun. (Enkä nyt mainitse sitä k:lla alkavaa sanaa, joka loppuu y-kirjaimeen, koska olen kyllästynyt sen hokemiseen.)

Olen joskus aiemminkin viitannut Jacob Nielsenin artikkeliin, jossa hän kirjoittaa elinikäisistä tietotekniikkataidoista (Life-Long Computer Skills). Ajatus artikkelissa on hyvä, vaikka käännökseni siitä ja nimi englanniksikin saattavat johtaa ajatukset väärille raiteille. Kyse on enemmänkin oppimaan oppimisen ja itsensä johtamisen taidosta kuin siitä, että opittaisiin jotakin pysyvästi käyttökelpoista. Työelämässä yksinkertaisesti tarvitaan enemmän sellaista osaamista, joka auttaa ottamaan itsenäisesti asioista selvää esimerkiksi uusien ohjelmaversioiden ilmaantuessa työpöydälle, ymmärtämään uusien viestintävälineiden mahdollisuudet ja tilanteenmukainen käyttökelpoisuus tai näkemään oman toiminnan vaikutus suuremmassa kokonaisuudessa. Tällaisesta osaamisesta on kyse myös TIETY-tutkinnossa.

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Palvelut ihmistä, ei järjestelmää varten

Kauan kesti, ennen kuin on huomattu taas yksi itsestäänselvyys. Palveluita tarvitaan ihmisiä palvelemaan eikä ruokkimaan omalakisena jauhavaa järjestelmää. Tietoyhteiskunnan kriittistä eläjää kyllä epäilyttää: Kelan ja Sampo-pankinkin asiat olisivat hyvin, jos vain asiakkaat saisi jonnekin pois kiusaamasta.

Tässä tulee mieleen vuosien takainen episodi. Silloisen työpaikkani työterveyshoitaja soitti ja esitti kutsun terveystarkastukseen: ”Sinulla on siinä tunti aikaa omista asioistasi juttelemiseen, kannattaa kuule tulla.” Työterveyshoitaja oli mukava ja asiallinen ihminen. Paikalla oli myös oikein herttainen harjoittelija. Kuitenkin koin käyntini täysin turhaksi. Tunti kului enimmäkseen siihen, että seurasin työterveyshoitajan taistelua tietokoneohjelman kanssa. Ymmärrän, että asioita piti keskustelun kuluessa kirjata ylös, tulihan siinä kaikenlaista terveydentilaani liittyvää tärkeää esille. Sen minulle varatun tunnin ajan kaikin tavoin takkuileva järjestelmä kuitenkin vaati kaiken huomion.

Nykyisin työterveyshuoltoa järjestyy sitä mukaa kun olen siitä valmis maksamaan. En tarkalleen tiedä, miten paljon terveydenhuollon järjestelmiä on vuosituhannen alun jälkeen muutettu. Sen sanon, että yhdestäkään käyntikerrasta en suostu pulittamaan taksan mukaista hintaa, jos aika käytetään tietokoneen kanssa takkuamiseen.

Eräs huolestuttava asia tuli ilmi kun tein tutkimusta aikuisten työuramuutoksista. Merkittävää oli, miten moni terveydenhoitoalan aikuisopiskeljoista perusteli alanvalintaansa sillä, että pääsisi tietokoneista eroon. Enpä usko, että pääsevät. Jätänpä varsinaisesta huolenaiheestani avautumisen sikseen, paras painella lenkille että pysyy tolpillaan mahdollisimman vanhaksi.

perjantai 16. toukokuuta 2008

Asiakas on pomosi!

Lueskelin Jari Parantaisen ylläpitämää Pölli tästä -blogia. Seuraavasta lainauksesta riemastuin:
"Asiakas ei ole ystäväsi, vaan palkanmaksajasi. Hän on siis pomosi. Jos hänestä kuitenkin tulee aito ystävä, liikesuhde lienee viisainta katkaista. Vai oletko joskus saavuttanut jotain hyvää, kun olet myynyt ystävillesi (tai sukulaisillesi)?"

Lainaus on liiallista tuttavallisuutta käsittelevän "Asiakas ei ole ystäväsi" -artikkelin lopusta. Siinä oli paljon muutakin ajattelemisen aihetta kuin ensimmäisen lauseen sopivuus eiliseen kirjoitukseeni. Olen päätynyt olemaan tuosta tuttavallisuudesta hyvin pitkälle samaa mieltä. Yhdistän asiantuntijuuteen ja ammattimaisuuten tietynlaisen "hajuttomuuden ja mauttomuuden". Ei nyt tietenkään tarvitse lähteä äärijäykistelyn ja pönötyksen linjalle, mutta yleensäkin vierastan kovin yleistä innokkuutta tehdä kaikesta yksityisestä julkista ja olettaa muidenkin olevan valmiita samanlaiseen avautumiseen. Joskus vaikuttaa jopa siltä, että oman elämän banaalius on suoraan verrannollinen hinkuun kiusata muita ihmisiä sen yksityiskohdilla.

Jari Parantainen on muuten kirjoittanut myös tutustumisen arvoisen kirjan Tuotteistaminen.

torstai 15. toukokuuta 2008

Antakaa meille metsäteollisuus ja liukuhihnat takaisin…

…sillä meistä suomalaisista ei ole palvelemaan. Mitta alkaa olla täysi palveluiden myyjiin joille lupaaminen on helppoa, mutta toimitus edes suunnilleen ajallaan mahdotonta. Laatujärjestelmä on kuitenkin pettämätön kun kirjoitetaan laskuja. Ne löytävät itsensä varmasti perille. Meiningistä huokuu ahneus ja ylimielisyys, mikä osoittaa melkoisen löysää ajattelua, koska näin pienessä maassa ota rahat ja juokse -periaatteella asiakaskunta on äkkiä ryöstökalastettu.

Ilmeisesti minun pitäisi ymmärtää itsestäänselvyytenä, että pieni on se, joka ensimmäisenä heitetään odottamaan kun isompi älähtää. Meillä suomalaisilla kulkee geeniperintönä isompien nuoleskelun taito, mutta tämä ominaisuus alkaa turbulentissa maailmassa kääntyä itseään vastaan. Kuka mistäkin yhden tai kahden ihmisen yrityksestä tietää, minkälainen menestystarina siitä vielä kirjoitetaan? Asiat ja niiden keskinäiset suhteet muuttuvat tänään merkillisesti ja joskus nopeastikin. Sana kiertää ja juttu kulkee. Ylimielisyys on tauti, jota jokaisen yrittäjän pitää varoa. En väitä, että olisin riemusta hihkuen kapuamassa autoon, jos joku soittaisi 100 kilometrin päästä ja pyytäisi kiireesti hätiin kun tarratulostus ”jo 90-luvun puolivälistä saakka ihan hyvin toimineella” matriisikirjoittimella reistaa ohjelmapäivityksen jälkeen. Yrittäisin kuitenkin esittää kieltävän vastauksen rehellisesti ja nätisti. En ainakaan lupaisi ja jättäisi pyytäjää odottelemaan täydessä radiohiljaisuudessa. Kohtelias vastaus sähköpostiin vie pari minuuttia. Entäs jos antiikkimatriisin omistaja olisi sen ihmisen naapuri, sukulainen tai perheenjäsen, joka parhaillaan pohtisi ostaako 10 koulutuspäivän sarjan minulta vai kilpailijalta?

Mm. luottokampaajani, joogaopettajani, käyttämäni hammaslääkäriasema ja tietokonekauppa osoittavat käytännössä, että asenne tekee jo 50 % haettaessa eroa erinomaisen ja hyvän välillä. Joka pitää itseään liian suurena pieniin töihin on hyvin todennäköisesti liian pieni suuriin töihin!

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Onko toimisto-ohjelma jo täydellinen vai vieläkö sitä voisi kehittää?

Tilasin juuri Bookplus.fi :stä Stephen Kosslynin kirjan Clear and to the Point. 8 Psychological Principles for Compelling PowerPoint Presentations.

Kosslyn on tunnettu ja arvostettu kognition tutkija, joka on mm. mallintanut mentaalisten mielikuvien syntymistä ihmisaivoissa. On kiintoisaa, miten laajalta alalta ”kaikkihan-sitä-nyt-osaavat-käyttää” -toimisto-ohjelma on alkanut kerätä huomiota itseensä tai tarkemmin sanottuna sen käytön tottumuksiin. PowerPointin ongelmallisuus toisaalta näyttää olevan juuri sen helppoudessa - sitä on mahdollista käyttää automaattiohjauksella sen syvällisempiä ajattelematta. Seurauksista en nyt tällä kertaa sano mitään.

Toimisto-ohjelmat ovat vuosien saatossa säilyneet melkoisen muuttumattomina. Varmasti joku nyt sanoo, että sehän vain osoittaa niiden olevan niin hyviä. Voisi kai myös sanoa, että niiden puutteiden kanssa on opittu elämään ja puutteet korvataan erinäköisin vippaskonstein tai asentamalla lisää ohjelmia. Käyttöliittymämuutoksesta huolimatta Microsoft Word yksittäisenä sovelluksena on edelleen suureksi osaksi sama tekstinkäsittelyohjelma kuin se oli versiona 2.0. ”Sama” tarkoittaa tässä sellaista samanlaisuutta, jonka taustalla on tietynlainen oletus ihmisen tavasta hahmottaa ja muokata tietoa. Toki versiossa 2007 on mainio SmartArt-kaavio tiedon visualisoinnin apuvälineenä, mutta sen taustalla on selvästikin näkemys työvälineestä tekstin kuvittamista varten. SmartArt ei sovellu ideointiin tai luonnosteluun, koska sillä tehdyn aineiston muokkausta ei voi jatkaa toisenlaisessa muodossa. PowerPointissa voidaan muuttaa luettelo SmartArt-kaavioksi, mutta jos haluaa toimia toisinpäin - muuttaa visuaalinen esitys tekstimuotoon - on maksettava lisää tai vähintäänkin etsittävä ja asennettava ilmaisohjelma*.

Entä jos toimistopaketissa ja ihan minimikokoonpanon vakiona olisi MindManagerin kaltainen miellekarttatyökalu, johon käsittelemäänsä asiaa voisi ensin luonnostella visuaalisesti ja ohjelma muuntaisi tuon esityksen tekstin rungoksi, taulukon rakenteeksi tms.?

*)En ole muuten koskaan testannut, olisiko ilmaisista mielle- ja käsitekarttatyökaluista mahdollista saada samanlaista jatkokäsiteltävää aineistoa kuin MindManagerista, tämän kokeileminen pitääkin ottaa tekemättömien töiden listalle!