Sivut

perjantai 8. elokuuta 2008

Kelvoton esitysgrafiikka ja sen välttäminen

Stephen Kosslyn sanoo kirjansa Clear and to The Point -esipuheessa miten PowerPoint on kuin sää. Jokainen valittaa siitä, mutta kukaan ei tee mitään sitä muuttaakseen. Säälle emme kauheasti mahda mitään, mutta diaesitysten laatu on sentään korjattavissa.

Lupasin edellisessä postauksessa Seth Godinin Really Bad PowerPoint -artikkelin käännöstä ja nyt se on noudettavissa kotisivultani. Verkosta löytyy myös alkuperäinen.

Artikkeli on kirjoitettu vuosituhannen alussa, mutta viimeksi tammikuussa 2007 sen kirjoittaja on todennut blogissaan näin:
”I wrote this about four years ago, originally as an ebook. I figured the idea might spread and then the problem would go away--we'd no longer see thousands of hours wasted, every single day, by boring PowerPoint presentations filled with bullets. Not only has it not gone away, it's gotten a lot worse.”

Pakottaako määrä lopulta erottumaan joukosta?
Artikkelin kirjoittaja antaa ymmärtää, että hänen tarkoituksensa ei ole pilkata tai vähätellä ketään. Tämä ei ole minunkaan tarkoitukseni. Ihmiset tekevät niin kuin he ovat tottuneet tekemään ja näkevät muidenkin tekevän. Ja valittavat samalla PowerPoint-esitysten laadusta! Kuulun kuitenkin niihin, joiden mielestä mukia ei kannata heittää seinälle jos siihen kaadettu kahvi on pahaa. Fiksut ja osaavat ihmiset pitävät pitkästyttäviä esityksiä, koska heille ei ole toisenlaista mallia annettu eivätkä he ole kaikessa kiireessään tulleet asiaa ajatelleeksi. Luultavasti esitysgrafiikan käyttötottumukset muuttuvat vähitellen pakon edessä, koska diaesitystä lykkää joka tuutista niin paljon, että joukosta erottautuakseen on ryhdyttävä tekemään asioita toisella tavalla.

Omia käsityksiäkin on tarkistettu ja tarkistetaan
Aivan varmasti löytyy joku heiluttelemaan nenäni edessä aikaisempia PowerPointista kirjoittamiani aineistoja, jossa mm. kamalia luettelomerkkejä esitellään itsestään selvänä hyvänä käytäntönä. Mutta oppimiseenhan kuuluvat myös käsitysten ja uskomusten muutokset.

En sitä paitsi ole valmis allekirjoittamaan jokaista artikkelin kohtaa, vaikka Godin sanookin monta asiaa aivan nappiin. En yleensäkään pidä näistä säännöistä, joita mm. esitysgrafiikan tekijöille on tarjolla runsain määrin. Todella typerännäköistä jälkeä olisi mahdollista saada aikaan esimerkiksi kuusi sanaa/dia -sääntöä sokeasti noudattamalla…

2 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Heips!
Vastavierailulla tässä. Samalla ajattelin sanoa pari sanaa PowerPointeista, kun merkinnälläsi siihen houkutit.

Kaksi vuotta opettajankouluttajana opettajien PP-esityksiä katseltuani olen tullut siihen tulokseen, että yksi syy kouluissa käytettävien PowerPointien surkeuteen on, että samalla esityksellä pyritään saavuttamaan kaksi tarkoitusta (esitysgrafiikka & itsenäisesti luettavissa oleva oppimateriaali). Ja päädytään siihen, ettei kumpikaan toteudu.

Yhden tiedoston taktiikalla tuloksena on esitysmateriaaliksi liian täyteen tungetut diat ja oppimateriaaliksi liian luurankomaiset diat.

Oppimisen kannalta olisi hedelmällisempää, että esitysgrafiikka olisi ilmavaa ja ajatuksia herättävää, esim. kuvia, joiden virittämänä ajatus eläisi. Tilaisuuden jälkeen opiskeltavan oppimateriaalin kirjoittamiseen taas muut ohjelmat sopisivat PowerPointia paremmin. Mutkun ihmisellä on rajallinen määrä aikaa, luullaan, että kahden erillisen tiedoston sijasta voidaan kuitata asia yhdellä PP-satsilla. Ei voida.

Vähän samasta varmaan on kysymys myös muilla diaesitysten veivaajilla.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, minulle sanotaan usein koulutuksissa, että hyviä ajatuksia, mutta ei ole aikaa. Moni myös sanoo, miten kätevää on (ja onhan se!)lähteä kirjoittamaan esitystä PowerPoint-luetteloiksi, mutta minusta se tekstiluetteloilla aikaansaatu luurankorakenne on tosiaan vasta runko. Entä jos sen heittäisi Wordiin jäsentelyksi (käy helposti) ja täydentelisi siellä. Samalla omakin sanottava jäsentyisi. Täydentäminen sujunee leikkaa/liimaa -menetelmällä, sillä luultavasti useimmilla meistä kiintolevy pullistelee kaikenlaista "omaan" aihealueeseen liittyvää matskua.

Sitten varsinaista esitysmateriaalia tehdessään yritäisi harjoittaa luopumisen jaloa taitoa ja esim. vaihtaisi tarpeettomimpien luetteloiden tilalle. havainnollistavia/puhuttelevia (esityksen mukaan!) kuvia sopiviin kohtiin.

Yleensäkin toimistopaketteihin pitäisi sisällyttää jokin MindManager-tyyppinen härpätin niin oltaisiin lähempänä ajattelua tukevaa työvälinettä, tämmöisestä visiostani olen joskus kirjoittanutkin: http://outilammi.blogspot.com/2008/05/onko-toimisto-ohjelma-jo-tydellinen-vai.html